Ruusut ja äidit

Äitienpäiväruusut on ihan legenda. Ruusu on rakkauden osoitus, pitkä historia tuollekin - Ruusumuorin blogi kertoo taas ihanaa tarinaa ruusun historiaa. Rakastan tarinoita! Mutta äitienpäivänä monille äideille tuodaan rakkauden siteen osoituksena ruusuja. Ruusut kuvaavat monin tavoin rakkautta.

Juhannusruusu - ihan ihanan pakollinen vanhan maatalon pihaan.

Minä inhoan leikkokukkia. Ne on hetkessä vainaita ja jo lähtöjään kuolleeksi tuomittuja. Rakastan juurellisia kasveja. Niillä on mahdollisuus elää ja kukoistaa vuodesta toiseen. Omalle Maestrolleni olen esittänyt pyynnön saada kasveja juurilla. Näinpäs minulla on vuosikertamuistoja tiluksilla. Ei niinkään ruusuja, vaan kaikkea mahdollista muuta. Tykkään jatkuvuudesta ja mahdollisuuksista.

Nyt tänä kesänä minulla on mahdollisuus ja ihana tilaisuus Ruusutarhaan. Maestro ei luvannut aikoinaan ruusutarhaa, enkä sellaista edes toivonutkaan. Tilaisuus tekee mahdollisuuden, ja tänä vuonna saan upottaa sieluni ruusutarhaan. Se tuntuu niin hyvältä. Paljon arkielämä tuottaa raskasta taakkaa, ja mikäs hienompi ja terapeuttisempi vastapaino kuin tunkea kädet syvälle maahan muokaten tulevaisuuden taimille otollinen olosija ja toivoa parasta! Taimet ovat kuin pieniä lapsia - mahdollisuuksia ja tulevaisuutta.

Rosa tornendal

Jatkuva kuoleman varjossa elämisessä ruusut tulevat aina vain kauniimmin esille. Itse olen terve, mutta olen turhan tiiviiseen tahtiin haudannut läheisinäni ja lisää on vain valitettavasti tiedossa. Olen aina istuttanut muistopuita ja -pensaita menetyksilleni. Se on yksi surun käsittelyn muoto. Minulla on paljon tärkeitä muistokasveja, joiden hyvinvointiin on hyvinkin henkilökohtainen panos. Tämä kanadanruusujen testaus on osaltaan minun surutyötäni. Paljosta olen joutunut luopumaan, paljosta toipumaan. Puutarhan merkitys on ollut suunnattoman tärkeä oman toipumisen kannalta. Se pitää minut elossa. Ruusut on ihan parhaita siinä. Ihanaa, että tällainen tilaisuus osuikin niin hienosti kohdillen!

Äitienpäivä on edessä, asia pohdituttaa minua etukäteenkin. Se tuottaa paljon tunteita kaikille äideille ja lapsillekin. Itse heräsin tänä aamuna siihen, että itkin. Ihan outo kokemus. Ehkä oman äidin vakava sairaus tulee esiin tuolla tavoin. Muutoin koitan olla hänelle vahvana tukena vaikeuksissa. Äitini on haudannut jo toisen lapsensa eli sisareni. Ihan surullisin mahdollinen kohtalo vanhemmalle haudata oma lapsi. Nyt hänellä on oma vakava sairaus uusiutuneena jälleen.

Ruusuja hänellekin - ne parantavat sielua, toivottavasti myös kehoa

Puutarha on niin parantava kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Liike on lääkettä niin keholle kuin sielullekin. Kasvavat kasvit tuovat aina iloa ja toivoa tulevasta. Silmuissa on tulevaisuus, lehdet ja nuput pakattuna tiiviin optimistiseen pakkaukseen. Siksi puutarha parantaa ja kevät on parasta mahdollista aikaa nauttia elämästä. Toivotaan tämän hienon kevään säiden jatkumoa - olemme etuajassa kesän suhteen. Josko kompensaationa viime kesän surkeudelle saisimme ihan OIKEAN kesän tällä kertaa :D