Kivipuutarha - tarina rakkaudesta kiviin

Kivet ovat upeita! Kun kivet ja Maestron yhdistää, tulee hienoa jälkeä. Jotkut ovat vain eteviä siinä mitä tekevät. Maestro ja kivenpyöritys on loistava yhdistelmä. Maestro on rakennellut vuosien varrella puutarhan etelärinteeseen kivistä pengerryksiä. Keväällä otetuissa kuvissa näkyy kivetkin:

Kiviä ei ole juurikaan tarvinnut hakea muualta. Joka hiivatin lapionisku tällä tontilla päätyy kolahdukseen. Kiviä on. Paljon. Niitä punnerretaan kangen kanssa ja läjitetään myöhempää käyttöä varten. Kiviä on myös meren rannassa ja sieltä niitä toisinaan haetaan. Mutta suurimmaksi osaksi kivet ovat oman tontin antia.

Kivet ovat ikuisia ja kivirakentaminen on pysyvää. Kivillä on omat tarinansa, kuten kasveillakin. Jokainen on oma persoonallinen itsensä, omassa kuosissaan ja muodossaan. Tosilla yksilöillä on ilmiömäinen kyky yhdistellä epämääräisen muotoiset luonnonkivet toisiinsa sopivaksi. Siihen vaaditaan hyvät hermot, pelisilmää, aikaa ja erilaisia kiviä. Minulta se ei luonnistu, kun olen tällainen nopea hätähousu ja suurinpiirtein ihminen. No osaan minä olla hyvinkin tarkka, mutta kivirakentaminen on meillä miesten töitä. Minä kyllä laitan siitä edestä koko vuoden ruokaa. Jokainen tekee siis sitä, missä on hyvä!

Hiljalleen vuosien varrella tuota rinnettä on valloitettu kivipuutarhaksi. Maestro rakentelee hienot käytävät, kiviportaat ja istutusaltaat kasveille. Lopulta minä ruhvellan paikalle kottikärryt täynnä multaa ja istuttelen kasvit. Siitä pisteestä eteenpäin se on minun valtakuntaa. Eli ryöpsähtää yli äyräidensä.

Kukaan lukiessaan ei huomannut ihmetellä, miten Pohjanmaalta löytyy rinne :D Raahen kohdalla on pannukakun tasaiseen maisemaan osunut pari ryppyä. Ei suurta, mutta jotain mitä voi mäeksi tai rinteeksi kutsua. Onneksi oman tontin kohdalle osui tuo etelärinne!

Loppukesästä ei kivistä tiedä jos ei asiakseen osaa etsiä rajapintoja. Kiviä ei enää näy valtavien kasvustojen peittäessä hienot kivityöt...

Kivipuutarhaa olemme nyt pari päivää kunnostaneet. Sorakäytävät olivat päätyneet kasvattamaan sammalta ja rikkoja. Viime sateinen kesä kasvatti hyvin sammalia. Käytävät on nyt kunnostettu haran ja kitkemisen kanssa. Pieni pätkä kivipuutarhaa on vielä rakentamatta ja elän toivossa että Maestro innostuu kiveämään puuttuvat osiot.

Se The Great Ruusumaa on saanut ottaa aurinkoa, joka kuivattaa pinnimmaiset rikkojen juuret. Tiedossa on tiukkaa talikointia ja monivuotisten rikkojen juurien kuolettamista. Siitä myöhemmin lisää.

Iloa ja valoa viikonloppuusi - nautitaan äitienpäivästä ja keväästä!