Totuus on ikävä kyllä kerrottua tarua viheliäisempää. Punkit ovat olleet jo hyvän aikaa nälkäisesti hereillä ja ovat olleet nypittävissä kissojen niskanahoista. Lehtokotilot puolestaan näyttävät talvehtineen erinomaisesti. Käyn keväisin haraten ja kitkien perennamaita. Sieltä karikkeen seasta noukin aina kotilot ja tuhoan pois. Niitä talvehtineita on enemmän kuin koskaan aiemmin. Ainoa lohtu on siinä, että jokainen tuhottu kotilo on monikertainen ilo, koska ei ehdi lisääntyä.
Kissa, joka kykenee nukahtamaan ruokalautaselleen. Punkeilla ja ilman.
Seuraavaksi hyökkäävät kirvat, kärhöpistiäiset, minttukuoriaiset ja muutkin ötökät. Tänään puutarhassa askaroidessani muistin seuraavan vitsauksen: sääsket heräävät ihan muutamaan lämpimään päivään. Täällä pohjoisessa niitä sääskiä ON. Paljon. Toisaalta niihin tottuu kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Sääsket eivät ole mikään syy pysyä sisällä. Onneksi on myös loistava keksintö Thermacell. Googleta jos sääsket vaivaa. En ite uskonut aikoinaan ja nyt en ilman olisi. Varsinkin alkukesän sääsket saavat paukamia paatuneeseenkin nahkaan. Parin tuhannen piston jälkeen ei yleensä tunne enää paljon mitään.
On se mukava, että tulee kesä.... routa on sulanut sen verran, että pääsee maata muokkaamaan.
Rusotuomipihlaja, Amelancier lamarckii viime keväänä
Kiva kun olet perustanut blogin. Näyttää mukavalta; liityinkin lukijaksi samantien. Tervetuloa vastavierailulle!
VastaaPoistaKiitoksia vierailusta, Anneli A - kipaisenpa heti katsomaan Pihakuiskaajaa. Aivan loistava nimi blogille!
Poista