Sataa laariin

Sade keväällä on täällä Pohjanmaalla harvinaisempi ilmiö, joka on selvästi lisääntynyt parin viime vuoden aikana. Yleensä keväät on lumien sulamisen jälkeen huutavan kuivaa. Jotain on muuttunut, sillä nytkin sade ropisee kotoisasti kattoon.

Sanotaan, että keväinen sade sataa suoraa laariin. Kosteus saa siemenet itämään ja juurtumaan hyvin. Minusta meillä vasta sade sulattaa routaa. Iltaisin varsinkin ulkona kulkiessa tuntee kylmän hohkaavan maasta. Routa ehti tooodella syvälle, mikä on poikkeuksellista meillä.

Kuivuutta ei täällä ole vielä kärsitty ollenkaan, sade itse asiassa vähän kiusaakin kun pitäisi maalata kesäkanalaan tuoreempaa valkoista maalia. Maestro pajottaa kovaa kyytiä sievää hifistelyä viime keväänä kovaa kyytiä kokoon rustattuun Kukkenheimiin. Toiveena olisi kanojen siirto ulkotarhaan viikonlopun aikana. Hyvässä lykyssä Toveri Hirnakka saapuu muutaman kanasen kanssa visiitille tulevalla viikolla.

Jopa Raahessakin päästiin hiirenkorviin. Tämä on kevään juhlavin hetki - maailma vihertyy silmissä! Joka päivä kierrän puutarhassa ja ihmettelen kuinka aratkin puuvartiset on pärjänneet. Vaan perennamaassa on synkeän hiljaisia paikkoja. Onneksi on tuossa vieressä erinomainen Särkän Perennataimisto. Sieltä haen paikkausmateriaalia - tuhot on oikeasti isot. Tai jos vielä maltan... odotan... ehkä sieltä kuitenkin jotain nousee. Menneiltä vuosilta nousee kosolti muistoja omakätisestä kukkien teloituksesta, kun olen kaivellut "kuolleiden" paikkoja. Kerran lensi pioninjuurakkokin mäkeen  - sitten totesin sen olleen kyllä elossa. R.I.P Shirely Temple.

Jotain tosi hauskaa ja puhuttelevaa on kilpiangervon versoissa. Ei uskoisi, että jättiläisiä tässä nousee :D Nämäkin kärsivät talvesta, mutta nousevat kumminkin joillakin lehdillä. Pitäisi vissiin lapion kanssa teutaroida osiin vanhat juurakot ja nuorentaa kasvustoa.

Hyvällä vauhdilla kohti viikonloppua ja mahdollisia tulevia lämpimiä kelejeä! Tervetuloa lukijaksi Satu Kukkaiselämää!