Paskaista onnea!

Kyllähän semmoinen lievä kylähullun maine jo mukana kulkee, mutta onnen - tai suorastaan riemun aihe on monta peräkärryllistä oikeaa hevosen turvepaskaa omalla tontilla! Maestro suostui kaveriksi, naapuri lainasi koukullisen autonsa ja kärry olikin omasta takaa. Meillä on siis auto ja kärry, mutta ei vetokoukkua. Pitää korjata tilanne. Ennen oli kaksi autoa, joista toisessa oli koukku. Mutta järjestellen mennään siiheksi, että koukku löytyy taas talon käyttöautosta.

Kolme keikkaa naapurikuntaan ja neljä kuutiota aitoa, tuvekuivikkeista ja palanutta lantakompostia - voiko suurempaa onnea ollakaan? Vieläpä ihan kiitoskaupalla ja kahvitkin tarjoten. Lähempääkin olisi löytynyt hevosenlantaa, mutta kun kelpuutan vain turvekuivikkeisen - ranttu nainen.

Ruusumaa ja taustalla vähän tuoteasettelua. Volvonraato, jonka
poistaminen tontilta on ollut yllättävän monivuotinen urakka.
Yhtä sitkas kuin juolavehnä ja rönsyleinikki.

Ruusumaa sai heti kaksi kuormaa, jotka pitää tuhkan kanssa jyrsiä maan sekaan. Ylijäämällä katan perennapenkkejä

Kukkapenkin kattamista palaneella lannalla.

Kuution verran jäi jemmaan perennamaiden ja syksyn valkosipulikasvatusten tarpeisiin.

Nyt on mukavaa olla, taas yksi askel lähempänä maalia! Enää tuhkaa ja jyrsimen jyristelyä - kasvualusta alkaa muokkaantua. Tarvittaessa ajan tuvetta lisäksi, mutta kasvualustan muokkaaminen on kuin ruoan maustamista - lisätään vähän sitä ja tätä arvioiden lopputulosta. Tarkoituksena on kasvuvoimainen, sopivasti vettä pidättävä mutta läpäisevä lopputulos. Niin ja riittävän syvä. 50 sentin kasvualusta on jo tekemisen takana. Yhtä syvään olen perustanut vain kärhöpenkkejä.

Iloa ja aherrusta viikonloppuusi!