torstai 11. tammikuuta 2018

Kuura, huurre ja ketku

Eilisen usva oli tänään tarttunut puiden oksiin huurteeksi. Taas oli maailma niin kaunis, mutta ihan eri tavalla kuin eilen. Aurinko koitti nousta puiden latvojen yli ja onnistui hetken paistamaan.

Pienen hetken auringon nousussa valo oli taas kultaa.

Aamun lenkkipolku kulkee tietä pitkin metsän siimekseen halki peltojen. Sinne on tallaantunut pieni polku. Metsässä on muitakin kulkijoita, joten siellä pääsee kulkemaan helpommin lumessa kahlaamatta. Parjattuja moottorikelkkailijoita minä puolestani kiitän. Heidän jälkiään pitkin pääsee muutkin kulkemaan kevein askelin.

Kotitietä kylille päin.
Pakkasta oli kuutisen astetta, joten lumi koitti narista kotoisasti töppösen alla. Narina oli vielä pehmeää, eikä kuten kovalla pakkasella terävää.

Tuuletonta, kaunista ja kylmää.

Aamulenkit metsässä on aina elämys. Minulle ja koiralle. Kissat koittavat pysyä visusti sisällä käyden vain pakollisen pissareissun ulkona. Uunin kylki on suosittu torkkupaikka. Ja kissa pystyy nukkumaan ihan ihmeelliset määrät vuorokautta.

Talviurheilu? Not!

Miten metsä voikin olla niin elämyksellinen? Taas ihailin naavapartoja, joiden määrä sen kuin lisääntyy. Pian jokainen metsä on satumetsä, kun siellä roikkuu suloisia naava- ja luppokasvustoja.

Naavakuuraa vai olisko tämä kuuranaavaa?
Huurre ja kuura eivät ole synonyymejä, sillä niiden syntytapa on eri. Mutta yhtä kaikki - kaunista on katsoa pieniä jääkiteitä puiden oksiin tarttuneena. Huurre on suurten tykkylumienkin syntymän takana. Ja siitähän on nyt Kainuussa ja Lapissa nautittu ongelmiin asti.

Huurretta pajussa.

Taas nautin hiljaisesta ja kauniista luonnosta. Se olisi ihan Zen, jos hihassa ei roikkuisi yksi intoa täynnä oleva aussi. Sen suurta hupia on juosta lujaa takaa ja kohdalla hypätä jättiloikka ylös kita auki. Yleensä se kolhaisee hampailla hihaani. En pidä siitä, mutta koirasta se on ehkä juuri siksi niin hauskaa. Haastaa leikkiin, mutta saa peräänsä vain ärräpäitä. Kai se on niistä onnellinen. Sillä on vähän kiero huumorintaju, mikä on yksi älykkyyden merkki.


Ketku


Toinenkin kestoärhennys meillä on, eli remmissä roikkuminen. Kun Riekon mielestä remmi rajoittaa liikaa häntä, niin se nappaa taluttimen äristen hampaisiinsa. Minä kiellän ja hetken aikaa nujakoidaan remmin hallinnasta. Hihitellen tänään lisäsin pätkän kettinkiä flexiin. Pure pirulainen sitä! Voittopiste  minulle. Loppui remmissä roikkuminen! Koiran ilme oli vähän hapan muuten niin ihanan potkurilenkin jälkeen. Minua hymyilytti :)

Hyviä potkuja sinulle kohti viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Ai ai, sinä olet saanut kuuran lisäksi valoa. Kyllä kelpaa katsella kauniita kuviasi ja terkut Ketkulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketku kiittää! Aurinkoa näkyy kiitävinä hetkinä, mutta odotan jo kiivaasti kevättalven aurinkopäiviä kantohangilla. Joka päivä aurinko kipuaa hivenen korkeammalle.

      Poista
  2. Voi Rieko, taidat toiseksi emännälle jäädä ;) Khih! Ihania kuvia, niin kaunista! Ja kiitos kuvaus vinkistä. Nyt homma toimii taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on pitempi kokemus kuin Riekolla. Sama pätee teiniin. Rajoja ja rakkautta -resepti toimii molempiin. Iloa uuden kamerasi kanssa!

      Poista
  3. Tämä on talven parasta antia. Maltilliset pakkaset, alati vaihtuva valo ja upeat luonnonilmiöt huurteesta kuuran kautta jäätymiseen ja sitten koko homma takaperin.

    Tarttuiko Ketkulta kieli kiinni kettinkiin? Teki varmasti kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Pisteet sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on suht samanlaiset maisemat ympärillä. Teillä on vain enempi lunta. Kaunis on Suomen maa kaikkina vuodenaikoina!

      Kyllä kettinki oli suussa tasan kaksi kertaa. Sitten se jätti rauhaan. Pakkasta oli sen verran vähän, että kieli ei tarttunut kettinkiin kiinni. Pidän tuota ketjua sen aikaa, että turha huono tapa jää pois. Monesta muustakin hölmöydestä tavataan ns. kasvaa ulos.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Nämä on niitä talven kauniita puolia. Ihanaa odottaa kevättalven aurinkoa ja hankikantoa.

      Poista
  5. Nyt on ollut loistavia potkurikelejä, täällä tosin mittari on laskenut sellaisiin lukemiin että minä en enää tykkää. Muutama aste pakkasta riittäisi, kymmentä ei tarvitsisi mittarin hivutella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkaseen tottuu. Ei täällä ainakaan ole ollut kummoisiakaan pakkaskelejä. Talven minimikin on vaatimaton -13,7. No pakkaskuut on edessä.

      Poista
  6. Ihanat lumiset kuvat ja ihana ketku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko. Lumi tekee maisemasta pehmoisen, puhtaan ja valoisan. Ja ketku on aika kelmi toisinaan.

      Poista
  7. No on kyllä älykkyyden keskeistä kamppailua teillä!

    VastaaPoista
  8. Ny on ollu kyllä puut oikee juhulapukees. Pitääs tiätenki kuvata, ennenku kaikki varisoo. Mutta oon orottanu sitä sinistä taivasta ja auringonpaistetta, taitaa olla turha toivo. Teillä jatkuu tahtojen taistelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista tasaista pilvisyyttä on kyllä ollut, ja vain satunnaisia auringon pilkahduksia. Sitten kun selkenee, niin pakkanen kiristyy. Leppoisissa lukemissa tätä talvea on vietetty.

      Tahtojen taistelua - niinpä! Mun luonteelle kiltit ja helpot ei sovi. Pätee eläimiin ja miehiinkin :)

      Poista