perjantai 26. tammikuuta 2018

Alastonta kauneutta

Kuljen paljon ulkona lenkillä Riekon kanssa. Olen aina nauttinut luonnosta ja erityisesti metsissä kulkemista. Silmä tavoittaa kaikkea kaunista, josta sydän riemuitsee.

Puiden alaston kauneus kuuran koristamana.

Lehtipuiden veistoksellisuus paljastuu lehdettömänä aikana. Jokaisella puulla on lajilleen tyypillinen tapa kasvaa. Olosuhteet muokkaavat myös niiden habitusta, sillä jokainen haluaa kurottaa valoon. Meillä myös rannikon tuulet muokkaavat puita nojailemaan vallitsevaa tuulta myötäillen.

Kartiotammi, eli Quercus robur 'Fastigiata' talviasussa. Nuoren yksilön
silmujen asettuminen latvaryppäisiin kertoo tammien suvusta.

Huvikseni tutkin ja tunnistan lehdettömiä puita lajitunnistuksen nimissä. Minusta on hyödyllistä tunnistaa kunkin puulajin ominaispiirteet kaikkina vuodenaikoina. Lehtipuilla ja pensailla tunnistaminen on erityisen paljon helpompaa lehtivänä aikana, mutta kasvutapa, kaarna, silmut ja niiden asettuminen antavat hyvää vinkkiä.

Balkaninhevoskastanja, eli Aesculus hippocastanum.
Silmuistaan tämän ainakin tunnistaa! Nuori yksilö tämäkin.

Talvitunnistus on oma kiehtova lajinsa. Siinä pitää porautua kuoren, kasvutavan, versojen värin ja silmujen sijoittumisen ja muotojen maailmaan. Omat puutarhan kasvit tunnistan, mutta kertaaminen on opintojen äiti tässäkin. Nokialla käydessäni tuijotin pienessä metsikössä ah niin tutun näköistä pensaan versostoa tajuamatta lajiketta. Kasvoi vain ihan just kuin heidet tapaa. No koiranheisi se olikin. Siellä niitä kasvaa villinä metsissä, täällä tosi harvinaisina muutoin kuin istutettuina. Minullakin on istutettu versio puutarhani Viburnum-osastolla muiden lajitovereidensa kanssa.

Talviset lehtipuut paljastavat kauniin sisimpänsä. Oikealla vanha, leveä tuomi.
Rakastan puita ja pensaita. Ne jatkavat aina edellisen kesän saavutuksista hiljalleen suurempiin mittoihin kasvaen. Ja lehtipuiden sekä pensaiden kevät on ihan hurjaa aikaa! Silloin kaunis alastomuus puetaan hentoon vihreään ja hempeisiin kukkiin.

Vain magnoliassa on tällaiset silmut. Tämä on M. kobus.
Kevään yksi ihan hersyvimmistä asioista on päivittäin kiertää tarkkaillen puutarhan puuvartisten silmujen turpoaminen, kasvu ja puhkeaminen hentoon hiirenkorvaan. Jokainen tekee sen omalla tavallaan.

Vuorijalava eli Ulmus glabra kukkii ennen lehtien puhkeamista.
Lehti- ja kukkasilmut eroavat toisistaan selvästi. Kukkasilmut ovat paksuja pullukoita yleensä versojen kärjissä. Niistä kehkeytyy tulevaisuuden toivo lisääntymisestä. Niihin on panostettu.

Myös metsävaahtera (Acer platanoides) panostaa varhaiseen kevätkukintaan.
Keväällä on ihan pakko omenapuista silmäillä pyöreäpäisiä, pullukoita silmuja. Niistä tulee kukkia. Monasti kukkassilmun näkee vasta pullistuneista silmuista. Mutta omenankukat on kyllä aivan ihania!

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermayer' pursuaa punaisia kukkia kesäkuussa.
Näin päästiin talvisen kuuraisesta kylmyydestä kevään kukkiviin puihin :) Ajatus lentää näköjään vinhaa vauhtia kohti kevättä. Viimeisenä mielestäni kaikkein ihanin silmu. Se on Tuurenpihlaja, eli Sorbus commixta 'Dodong'. Aikainen ja hurjan suuri.

Ehkä se upein silmu kaikista puistani. Tuurenpihlaja.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Tuurenpihlajan silmu on lähes veistoksellisen kaunis. Silmuista tunnistaminen on mielenkiintoista, mutta myös haasteellista.

    VastaaPoista
  2. Aatteles - tuo kaikki on taas hienosti edessä! Kuva Tuurenpihlajan silmuista ei anna oikeutta todellisuudelle. Se pitää itse nähdä :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, hauskaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  4. Kauniita kuurakuvia. Kevät on valon lisääntymisen myötä mielessä yhä enemmän. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kevätmieli meinaa jo vallata malttamattoman puutarhurin. Sitä se valo teettää taas :)

      Poista
  5. Puut ovat omalla tavalla kauniita talvisin. Koiranheisi on kiva, minullakin on sitä puutarhassa yksi yksilö, toisen haluaisin ja olen miettinyt mistä saisi, siemenet eivät taida olla itäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota kesäkuun lopussa/heinäkuun alussa koiranheidestä pistokas uudesta kasvusta siten, että repäiset verson niin että mukaan tulee vanhaa kuortakin. Tuuppaa tuo pistokas hiekkapitoiseen multaan, ja laita reijitetystä muovipussista huppu päälle. Pidä varjosssa juurtumisen ajan. Eipä aikaakaan, niin juuret ilmestyvät. Koiranheidellä siemenet kyllä itävät. Lumipalloheisi on steriili, eikä sen siemen idä.

      Poista
  6. Oletpa sinä taitava tunnistamaan. Itsestäni en voi sanoa samaa . Hyvää sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuon talvitunnistuksen oppii, kun on utelias :) Helppo laji se ei ole. Jännitetään nyt vaalisunnuntaita!

      Poista
    2. ... ja vielä: kaikki kuvan kasvit kasvavat omalla pihalla, joten tunnistusta helpottaa oleellisesti kun tietää mitä on istuttanut :D

      Poista
  7. Sulla tuata tunnistusmateriaalia onki omasta takaa. Mulla ei talavisehen puutarhahan riitä nuan palio innostusta.

    VastaaPoista