Sade - keväällä lahja taivaasta

Toukokuussa sade on täällä Merenrantakaupungissa usein aika harvinainen vieras.  Toivottu tosin, sillä se tuo kevään vihreyden. Taannoinen lumisade sulaessaan tarjosi vihreydelle voimaa, jolloin ruoho ja ruohovartiset alkoivat kasvaa.

Valkoinen näsiä (Daphne metzereum) kukkii nyt täyttä häkää.

Perjantaina alkoi sataa illasta viheliäisen tuulen kanssa, eikä lämmötkään hellineet yhtään. Silti sade laittoi vauhtia kasveihin. Melkein kuulin silmujen neuvonpitoa: "Voi veljet - nyt tulee sadetta! Joko raotetaan silmuja?"

Tavallinen punakukkainen näsiä ei arkaile kevään kylmiä.

Kai silmuja ja versoja jo pakottaa, joten kylmän kosteasta säästä huolimatta elämän voima pakottaa kevään eturintaman kasvit rohkeuteen. Usko tulevaisuuteen on suloista, vaikka riskejä täynnä. Kuvat on eilen aamulla otettuja, kosteassa sumussa puutarhaa läpi kävelleen ja vanhoja tuttuja ilolla moikaten.

Punainen sinivuokko (Hepatica nobilis) leviää jo iloisesti pitkin puutarhaa.

Kevät on ihmisen parasta aikaa. Varsinkin puutarhureilla siis. Tuskin mikään tuottaa niin suuria ilon läikähdyksiä sydämessä, kuin vanhojen tuttujen kasvien jokakeväinen ylösnousemus. Talvi on ollut jälleen armollinen, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvä juttu. Talvi on puutarhurille aina hillitön jännitysmomentti, jonka loppusaldo selviää keväällä.

Esikkojen aika alkaa. Suikeroesikko 'John Mo' aloittaa niin matalalta!

Täällä pohjoisessa kahlataan hitosti eteläisempää Suomea jäljessä, mutta ei vertailla. Perässähiihtäjiä olemme. Kesä menee kuitenkin niin pikakelauksella ohi, että ehditään tässä rattaille mukaan vaikka jälkijättöisesti. Kaikki kiva on kuitenkin edessä!

Kiurunkannukset (Corydalis) ovat kevään ihanimpia kukkijoita! Hamstrasin näitä
aikoinaan useita sortteja, josta aina keväisin olen kiitollinen. Näistä lisää myöhemmin.

Sipulikukat on aivan ehdottomia kevään tuojia. Niissähän riittää valikoimaa, mutta ei ole keväistä puutarhaa ilman kevätsipuleita. Krookukset ovat suurin osa jo ohi, mutta lumikellot kukkivat vielä. Nyt narsissit alkavat näyttää väriään aurinkoisissa paikoissa. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja!

Minipieni syklaaminarsissi avasi ensimmäisenä. 

Vanha kunnon 'Carlton' on perusnarsissi, joka kestää ihan mitä vain.

Jotenkin on niin liikuttavaa nähdä keväisen kasvun hirmuinen voima. Kevätkukkijat tulevat heti nuput ojossa, ja välittömästi olosuhteiden salliessa levittävät ne auki. Useinkaan lämötilat täällä hyisen meren rannalla ei ole lupaavaa, mutta ne päättävät yrittää. Sisukkaita sissejä!

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) on ihan piukassa nuppuja!
Lehdet ovat punakuparisen värisiä, joita vasten vaalena siniset kukat on hassuja.

Äitienpäivääkin täällä vietettiin. Onnea kaikille äideille! Pöydän ympärillä täällä oli kaksi isoäitiä, kolme äitiä, kaksi tytärtä, yksi poika ja isä. Yhteensä viisi henkilöä. Oli ilo kokoontua yhteen <3

Minusta valkovuokko on äitienpäiväkukka.

Äitienpäiväruusuni oli tänä vuonna kotimainen uutuus alppiruusu
'Kristiina'. Toiveeni mukan äitienpäiväkukilla on monivuotiset juuret.

Meillä on pitkä perinne äitienpäivän muistamisista. Ne tulevat aina puutarhaan. Viimevuotinen lahja ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet' talvehti oikein hyvin. Monen monta äitienpäivän muistoa kasvaa ja komistuu puutarhassani. Ne ovat ihan parhaita muistoja monia vuosia!

Suohaisuhupun kukinto. Lupasin tämän näyttää aiemmassa postauksessani.
Tuokusu on hmmm... raatoa muistuttava. Onneksi ei lemua kauas.

Uusi työviikko kutsuu taas. Iloa ja valoa viikkoosi. Täällä sataa ja tuulee viheliäisen kylmästi. Mikään lämpöaalto ei yllä tänne asti, mutta kevättä kohti mennään pienin askelin.