Elämän voima

Tiukan myrskyisestä takatalvesta selvittiin toivottavasti vähin vaurioin. Aurinko alkoi sulattamaan heti täydeltä terältään. Katsastin kasvien mahtavaa elämän voimaa vastoinkäymisten kurimuksessa.

Puolen päivän maisemat. Lumen pinta oli jo laskenut eilisen myräkän jäljiltä.

Niin pienet alut vain kestivät ja pinnistivät jokaisen auringon säteen voimakseen. Periksi ei anneta, kun kerran koko talvi on kestetty horroksessa! Ihailin sinnikkäitä kasvejani.

Punainen sinivuokko lumen syleilyssä. Joku on syönyt etummaisen kukan terälehdet.

Ihanasti oli tuuli tyyntynyt ja aurinko säteili parasta voimaansa. Tämä takatalven hyökkäys muuttuu torjuntavoittoon. Minä koiran kanssa tarvotun metsälenkin jälkeen otin oksasakset ja iskin kiinni vattumaahan sekä marjapensaisiin.

Unkarinsinvuokon (Hepatica transsilvanica) kukat lumen keskellä.

Päivä sujui rattoisasti raivaten villintymään päässeitä vattuja, leikkoen viimeisiä omenapuita ja muita oksien siistimisiä. Vapaapäivät on vain niin mukava juttu! Tosiasiassa ne ovat vimpan päälle tiukkoja työpäiviä, mutta sitä sanotaan harrastamiseksi.

Kohmeiset valkovuokot ja venäjänjuuren (Eleutherococcus senticosus) pieni taimi.

Maestro haketti katkomani oksat. Haketta tarvitaan isot määrät vuosittain kattamaan puiden ja pensaiden alustoja. Onneksi on omasta takaa haketettavaa.

Pionin periksiantamattomuutta. Verso kohti valoa!

Pioni ja tulppaanit.

Oli jotenkin karmaisevan mukavaa kiertää puutarhassa katsomassa mitä on Elämän Voima. Mikä ihmeen pakkasneste kasveissa suojaakaan kylmän puraisulta? Osa kasveista lamoaa pakkasessa nousten taas lämmöissä ylös. Osa taas jököttää sisukkaasti pystyssä jotenkin itseään lämmittäen.

Aika omituinen näky mielestäni. Lunta ja kasvavia kasveja samassa hetkessä.

Ruusumaatakin kiersin ja napsin mustuneita oksia kanadanruusuista. Edessä on leikkaukset ja talvisuojien poisto. No onneksi ne nyt olivat vielä paikoillaan! Englantilainen nyrkkisääntö antaa luvan purkaa talvisuojaukset, kun onnenpensaat (Forsythia) kukkivat. Meillä joka torpassa ei ole onnenpensaita, mutta omani nuput näyttävät jo vähän keltaista väriä. Meille vihjeenä on koivun hiirenkorvat. Silloin on aika purkaa talvisuojaukset. Siitä kirjoitan myöhemmin.

Krookukset ja lumikello.

Siis toiveikkain mielin kohti viimein alkavaa kevättä. Toivottavasti takapakit olivat nyt tässä, ja kasvukausi saa rehahtaa käyntiin. Muutama pakkasyö on edessä, mutta nämä varhaiset, sisukkaat sissit pärjäävät ihan omin avuin. On ne melkoisia!!!

Iloa, valoa ja lämpöä!