Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!