Tänään oli hyvästien päivä. Tuo kuva on otettu 19.1.2019, jolloin Vekara piteli pakkasia takan lämmöissä tyytyväisenä. Onhan seniorilla ikää 13-vuotta, mutta silti yllätyksenä tuli nopea voinnin huononeminen. Tänään sanoimme hyvästit. Vekara metsästää nyt autuaammilla myyrästysmailla.
Tuo katti syntyi minun kätilöimänä Vappuna vajaa 13 vuotta sitten. Emänsä Welho hyvin pienikoikoisena koitti ponnistaa maailmaan kokoonsa nähden isoja pentuja. Neljästä syntyneestä vain Vekara jäi eloon. Kaksi syntyi kuolleina, yksi eli seuraavaan päivään ja Vekara selvisi. Eihän sitä ainoaa pentua voinut mihinkään maailmalle antaa, joten Vekara jäi meidän iloksemme tietenkin.
 |
| Puuhellan lämmin kansi oli Vekaran suosikkipaikka. Kuva maaliskuulta 2017 |
Monia ihania muistoja yhteisistä metsäretkistä ja yhteiselosta niin sopuisan ja fiksun kissan kanssa on pitkältä ajalta. Haikeaa todeta, että nyt ihan kaikki on vain muistoissa. Emänsä Welho elää edelleen, mutta samat vanhuuden merkit ovat hänelläkin. Elämä sujuu sängyssä nukuskellessa, mutta niin useimmilla muillakin pakkaskaudella. Nuoremmatkin kissat (Rauski pois lukien) vietävät letkeää talvihorrosta lämpimissä ja pehmeissä pakoissa makoillen tyytyväisinä ja kevään aktiviteetteja kärsivällisesti odottaen.
 |
| Vekara metsäretkellä voimiensa päivissä. |
Olo on surullinen ja haikea. Meille niin rakkaiden lemmikkien elo on omaamme merkittävästi lyhyempi, joten niiden ottamisen hetkellä on tietoisuus myös eron hetkestä. Se tulee vääjäämättä. Mutta siinä välissä pitääkin viettää täyttä elämää!
 |
| Käsiini synnyit ja niistä myös lähdit. Valoa ja muistoja matkaasi tuonpuoleiseen! |
Monta karvaystävää on tontille jo haudattu. Edesmenneitä koiria kaksi, kissoja neljä, hevosiakin kolme. Kanojakin on useampia haudattuna, mutta niiden elinkaari on sangen lyhyt. Nyt on tosi haikeat fiilikset. Surutyö se on lemminkinkin menettäneellä, vaikka tuota onkin vaikea selittää sellaiselle, jolla ei koskaan ole ollut sidettä lemmikkiin. Vastaavasti jokainen asian kokenut eläinihminen tietää tasan tarkkaan, että suru on suuri.
Voi hyvä ihme kuitennii, näin äkkiä se lähtö koittaa. Ymmärrän surusi ja ikäväsi ja toivon, että huominen on helpompi, ehkä joskus.
VastaaPoistaOlikos se Vegara justiinsa se joka aina kintuissa kiehnäsi jokivarressa? Voi että ja ettien että.
Ymmärrän ja myötäelän suruasi, luopuminen on niin julma taakka kannettavaksi. Onneksi se vähän kerrassaan kevenee ja pikkuhiljaa menetyksen tunteen päälle tulee hyvin elävinä muistot. Minä pääsen jo Nassen suhteen muistohin ja aina kun koirasta kuva putkahtaa silmille, mielen täyttää haikea kiitos.
Yksi on joukosta poissa, kevyet mullat Vegaralle <3
Sulla on uskomaton muisti - kirjoitin Vekara, mutta alkuperäinen nimi on kuin onkin Vegara. Ja Vega oli mukana kintuissa yleensä aina.
PoistaMeillä molemmilla on ollut näitä luopumisia tavalla tai toisella säännöllisesti. Välillä pieni tauko, mutta sitten taas lisempää, koska meillä on paljon eläinystäviä lyhyemmällä elinkaarella.
Nämä itkut pitää vain itkeä pois. Jäljelle jää timanttisen ihanat muistot. Nyt tuoreeltaan on vielä kyyneleet herkässä, mutta tästä päästään eteenpäin.
Vegara on dramaattisesta alustaan lähtien ollut suosikkini.
PoistaLuopumiset kuuluvat tähän eläimelliseen elämään, onneksi aina on tulossa se parempi päivä jolloin muistot voittavat surun.
Onneksi jää ihanat muistot.
VastaaPoistaJuu ja paljon valokuvia. Siinä on jotain ihan erityistä, kun avustat maailmaan pienen otuksen eläen sen vaiheissa reilut 10 vuotta - ja lopulta hyvästelet viimeiseen henkäykseen. Rinki jotenkin sulkeutuu. Tunnetta on hyvin vaikeaa selittää, joten en edes yritä.
PoistaKaksi koiraa haudanneena tiedän, miltä eläimen menettäminen tuntuu. Mutta kuvia katsellen muistat, millainen Vekara oli.
VastaaPoistaAjan kuluessa edesmenneiden lista kasvaa. Ihaninta on katsoa kuvia, joissa on elämänmakuinen hetki. Muistan jokaisen niistä. Näitä muistoja haluankin vaalia.
PoistaSyvimmät osanottoni! Rakkaan lemmikin menettäminen sattuu pitkään, mutta onneksi hyvät muistot jäävät ja suru helpottaa ajan myötä. Vekara oli komea kissa ja varmasti ihana eläinystävä.
VastaaPoistaOnneksi jäi vielä viisi kattia, vaikka se kuudes olikin suuri persoona. Ihan kamalaa olisi menettää ainokainen. Nyt muut kissat pitävät kissamaista eloa yllä talossa kaikesta huolimatta. Koska elämä jatkuu.
PoistaVoi, voi. Niin se on että niistä pitää luopua. Haikeaa
VastaaPoistaElonkaaren mitta on erilainen. Luopuminen on tuskallista, mutta väistämätöntä. Siksi pitää nauttia joka ainoasta päivästä - kuin viimeisestä.
PoistaVoi kun surullista. Meilläkin on hyvästelty jo monta kissaa ja koiraa. Aina se on niin vaikeaa. Mutta onneksi meille jää muistot. Ja miten omia persoonia ne jokainen olivatkaan!
VastaaPoistaTodellakaan ei kahta samanlaista! Rikkautta elämässä on karvaystävät, mutta tämä on kaiken ilon hinta. Toisaalta levollinen kuolema on siihen valmistautuneelle siunaus. Näin sen kissani silmistä luin.
PoistaOsanottoni, hyvää ja kaunista matkaa Vekaralle pilven reunalle. Eläinystävien hyvästely on vaikeaa ja raskasta mutta hyvä kun annoitte mennä, ei huonokuntoisen eläimen elo ole oikeaa elämää.
VastaaPoistaVäistämätön on kuolema, kun sen aika on - kaikelle elolliselle. Kun munuaisten toimintakyky loppuu, niin ei ole mitään tehtävissä. Mutta Vekarasta näki, että se oli rauhassa kuoleman kanssa. Se oli valmis lähtemään. Hyvästimme olivat kauniit ja vähäeleiset. Ihanat muistot jäivät pitkältä ajalta.
PoistaSurullista on kun lemmikistä tulloo aika luopuu. Onneks jiäp mukavat muistot!
VastaaPoistaPaljon ihania muistoja tosi persoonallisesta katista. Lemmikin ottaessaan tietää jo eron hetkenkin tulevan. Rakkaudella on aina hintansa, mutta aina kyllä sen väärtiä.
PoistaTodella surullinen uutinen, osanottoni. Vekara oli komea kissa. Silmät kostuu tässä samalla kun mietin, että kohta on sama tilanne edessä seniorikissamme kanssa. Jaksamista, toivottavasti ajan kanssa suru hieman helpottaa.
VastaaPoistaKiitos Piparminttu. Luopuminen on aina vaikeaa, mutta sekin helpottaa ajan kuluessa. Taloon jäi vielä viisi kissaa, mikä helpottaa ikävää. Aina löytyy katti syliin rapsutettavaksi.
PoistaOlen pahoillani😔tarjosit hänelle kuitenkin antoisan ja kauniin elämän. Näin olen itseänikin lohduttanut.
VastaaPoistaVekara oli koko perheen yhteinen kaveri, jolla ei ollut koskaan mitään rähinää toisten kissojen tai koiran kanssa. Ainutlaatuinen siis siinäkin mielessä. Koko muu karvakaarti ottaa välillä mittaa milloin kenestäkin. Todella ihanat muistot rikkaasta kissanelämästä jäi. Ja kyllä - muistot lohduttavat.
PoistaVoi kuinka surullista. Tiedän tunteen saatellessa vanhoja kissoja viimeisille matkoille. Onneksi muistot ja kuvat jäävät.
VastaaPoistaVekaraa ei ehditty sen kummemmin saatella, kun se nukkui ihan itse ikuisuuteen. Aamulla töihin lähtiessä katsastin potilaan tilanteen, ajatuksena soittaa eläinlääkärille heti ajanvarauksen alkaessa. Elottoman oloinen Vekara avasi silmät ja nosti päätään. Nostin kissan syliin silitellen hellästi. Vielä muutama henkäys, mutta sitten tuli hiljaisuus. Vekara oli lähtenyt. Hiljaa, rauhallisesti ja tyynesti. Tosi kauniisti hyvästit heitimme, kun aika vain oli tullut täyteen. 13 vuotta syntymästä kotonamme kuolemaan - juuri samassa paikassa kuin syntymäkin. Olen kiitollinen yhteisistä vuosista!
PoistaSurullista. Vekara sai kuitenkin viettää luonanne aika pitkän ja varmasti hyvän elämän.
VastaaPoistaBlogissani odottaisi sinua haaste.
13 vuotta ihanaa elämää suloisen katin kanssa. Se on paljon saatu se!
PoistaKiitos haasteesta - otan sen ilolla vastaan!
Voihan Mirriä. Osanottoni. <3
VastaaPoistaKiitos Heidi! Elämä antaa ja ottaa. Lemmikeillä aika tulee täyteen nopeammin, joten ystävän ottaessaan tietää jo siitä luopumisen. Se on toisaalta niin julmaa, mutta elämä on. Jättäisinkö elämättä ihanat vuodet eläinystävien kanssa, koska luopuminen? Not. Vekara eli hyvän ja täyden elämän. Minä sen rinnalla kaikki vuodet. Kiitollisena kaikista!
Poista