Lupsakkaa loppiaista!

Loppiainen päättää jouluajan, ja meillä rahdattiin kuusi ulos jo eilen. Lauantai on yleensä siivouspäivä, joten helpointa oli viedä ensin kuusi ulos ja heittää matot perään. Niitä neulasia löytyy varmasti vielä kesälläkin, vaikka kuusi ei oikeastaan varissut juur yhtään.

Talven kohmettama Gargoyle saa lohtua lyhdystä.

Olin perin tyytyväinen saatuani vähäiset Jouluun viittaavat merkit poistettua näkösältä. Nyt saa kevät tulla sisälle! Ulkona kelit on perin talviset, mutta monta kertaa on auringon pilkahduksiakin nähty. Vanhan kansan viisauksien mukaa ensi kesä on siis  hyvä. Siihen haluan uskoa itsekin.

Mesiangervon kukinnot puuterilumella hunnutettuina.

Ulkoilukelit on olleet aivan oivalliset, kun hyytävä viima ja Aapeli-tuuli laantuivat. Kylmyyttä pääsee aina karkuun pukeutumisella, ja asioilla on puolensa. Sääskiä esimerkiksi on nyt tosi vähän, eikä paarmatkaan pörrää ympärillä. Itse asiassa on sangen rauhallista ja harmaata.

Tonkat kumollaan. Lunta satoi jopa jättikuusten alle.

Kulunut viikonloppu on ollut ihan harvinainen piiitkään aikaa. Ei ollut mitään aikataulutettua, pakollista menoa tai ponnistusta. Sen kun lämmitettiin pirttiä, saunottiin, laitettiin hyvää ruokaa ja hörpittiin viimeisiä Jouluglögejä. Huvikseen harjoitettiin hyötyliikuntaa mm. kolaamalla kivijalan ympärille lumisuoja. Se lämmitää kummasti rossipohjaisen hirsipirtin lattiaa. Pikainen vanhan kansan huippuedullinen lämpöremontti.

Vastasatanut lumi juoruaa kolmen saukon kulkeneen joen jäällä. Nuo mahaliukujäljet on hauskoja.

On niin iloista huomata saukkojen edelleen viihtyvän pienessä joessamme. Siinä on sopivasti virtapaikkoja, jotka pysyvät sulina yleensä läpi talven. Himpun tekisi mieli viedä kissanruokaa varalta, jos kalaonni ei suosikaan. Talvi on ankaraa aikaa luonnossa eläville.

Räpyläjalat jättävät omintakeisia kuviota. Häntäkin piirtää omat sipaisunsa hankeen.

Kevättä kohti  - päivän pitenemisen huomaa nyt jo oikeasti! Iloa ja valoa viikkoosi!