tiistai 2. lokakuuta 2018

Kyllä helpotti!

Ihan pakko kirjoittaa tännekin, kun juuttaan iso kivi vierähti juuri sydämeltä niin että iso kolina kävi. Äitini muutettua Merenrantakaupunkiin kuukausi sitten, hänen vuokra-asuntontonsa hoitolaitoksen yhteydessä ilmeni sisäilmaongelmaiseksi paikaksi. Oireiden ilmaantuessa piti nopeasti alkaa etsimään terveempää asuntoa. Kerran rakennushomeille tai muulle sisäilmaongelmalle altistunut ihminen ei koskaan parane altistuksesta. Oireet puskevat pahenevina päälle, kun altistus uusiutuu. Pahimmillaan altistus sekottaa koko immuunipuolustuksen.

Puun ja kuoren välissä kirjaimellisesti.

Itse sain työpaikan sisäilmaonglemista reuman, mutta olen onneksi siitä parantunut. Diagnoosi kuitenkin napsahti 2000-luvun alussa, ja tuomio lopun ikää syötävistä reumalääkkeistä. No en niitä koskaan aloittanutkaan, ja terveen kirjoissa ollaan onneksi. Vaan en itsekään pysty olemaan puolta tuntia pitempään altisteisessa paikassa. Yskiminen alkaa jo vartissa, ja ääni menee reilun tunnin kohdalla. Tiedän tosiaankin, miltä se tuntuu. Siitä toipuu, kun pääsee puhtaaseen ilmaan.

Taas kiitän suuresti sitä kohtalon Suurta Kättä, joka johdatti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kiivaan etsinnän tuloksena löysimme äidilleni sellaisen asunnon, jonka ensimmäinen tuntu oli Rakkaus. En ole juurikaan harrastanut asuntoesittelyjä elämäni varrella. Mutta uskon kokemusteni perusteella jonkinlaiseen karmaan, joka liittyy niin esineisiin ja varsinkin paikkoihin. Mitä niiden äärellä on tapahtunut vuosien varrella, se jotenkin tarttuu tunnelmana kiinni siihen jäljelle jäävään materiaan. Ihan selittämätön tunne.


Prunus sargentii eli rusokirsikka ruskaantuu

Rakkaus on tunteena kaikkein voimakkain. Se voittaa helposti vihankin - mikä sekin on hurjan vahva tunne. Olen aina tuntenut sydämessäni, että rakkaus ei kuole - eikä se katoa edes kuoleman kautta. Rakkaus on tavallaan ikuista, ja se yhdistää meitä myös kuoleman rajan ylitse. Rakkaus myös jotenkin sitoutuu siihen ympäristöön, jossa se on elänyt. Se välittyy tunnelmana ja vahvana tunteena. Näin minä ainakin koen.

Äitini uusi asunto oli elämys ja kokemus. Siellä oli niin vahvasti Rakkaus läsnä, että kuultuani tarinat asian takaa olin ihan mykistynyt. Kunka voi vuosien rakkaus kiinnittyä paikkaan niin selvästi aistittavaksi!

'Henry Kelsey'n viimeiset kukat.

Oletko sinä koskaan kokenut moista - paikan karmaa? Rakkauden tai muun elämän jättämiä jälkiä, jotka voi tuntea vaikka tietämättä historiaa? Oikeasti olen niin hurjasti sydän täynnä tunteita, että kirjoitin tekstin, mutta etsin vain pari kuvaa viime vuodelta. Se saa nyt riittää.

Iloa ja valoa sekä rakkautta elämääsi!

6 kommenttia:

  1. Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikka tekstin alun sana 'sisäilmaongelmat' hätkäyttikin. Joko nyt taas uusia ongelmia. Onneksi tilanne ratkesi ja ennakkoaavistus on vahva.

    Paikkojen karmasta osaan sanoa omakohtaisestikin. Olen käynyt talossa jossa oli vahvasti onneton ja ahdistava tunnelma, en tiedä johtuiko se ihmisistä vai talosta. Ei siellä onni asu vieläkään.

    Yhdestä talosta huokui häpeä tielle asti, tarina tiesikin kertoa aika karua asiaa.

    Oma kotini on ensimmäinen, jossa on ollut hyvä ja helppo hengittää. Täällä on asuttu ja eletty, epäilemättä kuoltukin jo sukupolvia sitten. Jotenkin siltä vain tuntuu, että tänne kuulun. Eikä ole edes oman suvun perintötilasta kyse.

    VastaaPoista
  2. Torpalla on hyvä, rauhallinen ja tasapainoinen henki. Rakastettu. Muistan, kun käytiin. Lampaat olivat siellä se ainoa tyytymätön kansanosa, mutta ne ovatkin työkseen tyytymättömiä. Sekin ilmenee välittömästi leukojen pysähtyessä.

    Ehkä viikonloppuna päästään muuttamaan, jos asiat menevät suunnitellusti, eikä postikaan hairahtele toimituksissaan. Jännä nähdä. Ja huomenna selviää jotain työkuvioistakin. Monta rautaa on taas liekkien loimussa :)

    VastaaPoista
  3. Tottahan toki tuollaisesta on täpinöissään ja pakko kirjoittaa. Itse en ole kokenut, mutta on täällä yksi talo, jossa aina vain tapahtuu ikävää, vaikka omistajat vaihtuu :-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo ihan pakko kirjoittaa :D
      Minä elän pitkälti fiilispohjalta, ja aistin tunteita ja tunnelmia hyvinkin herkästi. Se on rikkaus ja riesa samassa paketissa.

      Äitini on jo iäkäs nainen, jolla on tappava pitkäaikaissairaus. Haluan hänen viimeisten vuosien (olkoon niitä kaikesta huolimatta paljon!) olevan turvallisesti onnellisia. Rakasta apua arjen elämiseen on helpointa tarjota, kun asuu samalla paikkakunnalla. Tämä on ihan paras mahdollinen ratkaisu!

      Poista
  4. Onneksi löysitte äkkiä uuden paikan! Sisäilmaongelmat ovat kyllä kauheita. Tuntuu että ennen kuin uusi julkinen rakennus on otettu käyttöön, siinä on jo ongelma🤨
    Jossain viihtyy, jossain ei. Sen paremmin en osaa sanoa.
    Minäkin olen tykännyt paikastamme mutta meteli on laskenut tykkäyskäyrää aika lailla😥näinkin voi valitettavasti käydä.

    VastaaPoista
  5. Jotakin tuon tapaista olen kokenut ja tunnen heti, jos paikoissa on jotakin negatiivista energiaa. Olen iloinen äitisi ja sinun puolesta!

    VastaaPoista