Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.

Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.

Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.

Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.

Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.

Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.

Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!