Harmaamalvikki kukkii edelleen! |
Ihminen kun asuu vaikkapa 20 vuotta samassa osoitteessa, niin sitä tavaraa kertyy joka kaappi ja nurkka täyteen. Se on luonnon laki "tyhjän tilan täyttymisestä materialla". Vilkaise vain omia komeroitasi, niin voit allekirjoittaa tuon edellisen lauseen. Erityisessä tavaran keräyksen alttiudessa on varsinkin 1930-luvulla syntyneiden varastot. Pula-aika on painanut jäljen geeneihin asti.
'Dolomiti' ruusu on kukkinut satoja ja satoja kukkia jo. Lisää aukeaa. |
Äitini on sairautensa myötä tehnyt jo useamman vuotta "kuolinsiivousta", mutta ainahan jäätelörasioita voi tarvita. Ja kaikkea muutakin mahdollista! Vähintäänkin perikunta ilahtuu säästetyistä rikkinäisistä sukista. Niitä voi käyttää nääs nurinpäin käännettyinä - siis kantapää nilkan puolelle. Äiteen syntymäpitäjästä ei pitkästi ole Laihialle.
'Playful Rokoko' on tosi pulska ja viehko. Yksi talvehti kahdesta. |
Perjantaina työpäivän jälkeen ajoimme Maestron kanssa Kiiminkiin lastaamaan lainapakuun isoimpia huonekaluja, ja muuta irtaimistoa. Onneksi muorin ystäväpariskunta oli mukana laittamassa tavaraa jätesäkkeihin ja muuttolaatikoihin. Heidän apunsa oli ihan huikeaa. Ensimmäinen kuorma Merenrantakaupunkiin oli purettu klo 21:45.
Komeamaksaruohot kukoistavat syksyssä - tämä on Sedum 'Lajos' |
Seuraavana päivänä aamutoimien jälkeen lainapaku starttasi jälleen kohti pohjoista. Oli finaalitaistelun aika. Tavoitteena oli loput romppeet, pelargoniat, muori ja kissa kyydissä etelään. Onnistuihan se, vaikka päivästä tuli pitkä. Ja muori oli ihan loppu. Jätimme hänet purettuamme kyydistä elämälle tärkeimmät asiat alustavasti oikeille paikoilleen sijoitettuina. Tässä on viikoja aikaa hifistellä asioita järjestykseen.
Huh huh! Urakka oli kerrassaan kova, mutta ansiokkaasti hoidettu. Eiköhän muorikin toivu koettelemuksesta, kun saa pari päivää elpyä. Lähdetään sitten tutustumaan ympäristöön. Huomenna heitämme vielä yhden reissun pakulla varastoa tyhjentämään. Aika paljon tavaraa lähti vain päätyäkseen kierrätykseen tai kaatikselle. Kun ihan kaikkea ei vain varaltakaan tarvita. Tunnustan kyllä, että osa muistoja tuli tänne varastoon - kas kun ne ovat minunkin lapsuuteni muistoja.... Onneksi geenien vaikutus laimenee sukupolvien myötä.
Iloa ja valoa elämääsi - minä huokaisen helpotuksesta! Iso kivi lähti nyt sydämeltä! Keleistä päätellen ei vielä heipateta kesää menneeksi, vaikka kalenterin mukaan vaihdettiin syksyyn. Tartutaan tähän hetkeen!
Hyvä homma! Ny alakaa äiteelläs uuren opettelu.
VastaaPoistaAllekirijootan nii tuan hamstrausvimman. Ku tulin tänne tääloli kaapit iha tyhyjät. Ny isännällä on kokonaasta kolome kaappia, joihinka mahtuu sen kaikki tavarat, mun maalline omaasuus on täyttäny koko muun taloon. Mutta eihän sitä koskaa tiärä, mitä sitä viälä isoona tarttoo :)
On iso muutos tuommoiselle 80-kymppiselle - mutta onneksi omasta vapaasta tahdosta. Hepakan jälkeisen toipumisen jälkeen alkaa taas uusi elämä. Muorin tuntien kyytiä piisaa :D On se sikseskeen kova muori Etelä-Pohjalaasin geenein!
PoistaVoin vain kuvitella miten täyttä työtä muuttaminen oli! Aivan varmasti olo on nyt keveä! Hyvää vointia teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos Pauliina! Nyt alkaa Muorin kotiuttaminen uudelle paikkakunnalle. Yksi muuttokeikka vielä muorin varastoille, niin ruljassi on ohi. On tämä ollut rivakasti toteutunut savotta. Aivan kuin korkeammat voimat olisivat olleet ohjaamassa - niin helpolla asiat lutviutuivat.
PoistaOn se vaan iso asia, että on oma tahto muuttaa avun lähteille. Voi minunkin lapsiparat, joiden selvitettäväksi jäämistöni. Vaikka en olekaan pula-ajan lapsi, siis varsinaisesti.
VastaaPoistaSitä omaa tahtoa loin hänelle reilun vuoden verran - viimein päätti ihan itte :D
PoistaRivarikaksion selvittäminen oli kieltämättä veret pysäyttävä urakka. En edes kehtoo ajatella, mitä oma huusholli isoine ulkorakennuksineen pitääkään sisällä. Maestro kun on jonkin verran hamsteri. Minä yleensä rykäisen sitten kunnon hävitykset, josta seuraa aina säröä liittoon. Kunnes tavaraa on taas kattoa myöten.
Valtava urakka, mutta tehty. Hyvä te! Juu, kuolinsiivouksen aloitin jo monta vuotta sitten...
VastaaPoistaMä jotenkin sain motivaatiota alkaa siivoamaan vanhoja juttuja nuotioon. Paljon on täälläkin säilöttynä ihan turkasen turhaa tavaraa!
PoistaHienoa, että mummo on nyt muutettu. Helpottaa ihan mahdottomasti teitä kumpaakin, kun hän asuu lähellä. Niin henkisesti kuin käytännössäkin.
VastaaPoista7 vuotta sitten muutettiin meidän vanhukset 200 km:n päästä tänne lähemmäksi. Oli siinä urakkaa ja vaikka tavaraa oli melkoisesti karsittu, yhä sitä oli liikaa ja karsintaa piti jatkaa. Kyllä hiki vierii selkää pitkin, kun välillä mietin oman kodin mahdollista muuttoa. Pihalle pitäisi tilata kolme siirtolavaa, jotta kellarin saisi tyhjäksi. Sukulaiset ja tuttavat ovat vuosien myötä pyytäneet väliaikaista säilytystilaa ja joka kerran osa väliaikaisesta on jäänyt pysyväksi. Ja on siellä omaakin kamaa siltä varalta, että joskus saattaisi tarvita... Yritän ennakoida tulevaa ja hissukseen karsin turhuutta roskiin ja kierrätykseen.
Kalenterin mukaan on syksy, mutta se ei menoa haittaa. Päinvastoin. Kohta siirryn pihamaalle hommiin.
Ah meillä on näitä jäämistöjä kans useampia - kun on isot ulkorakennukset, niin tännehän sopii. Toisaalta niistä on saatu varustettua kahden ipanan ensihuushollit aika suvereenisti. Mutta sitä muuta turhaa roinaa on kyllä omasta takaa vuosia kerrytetty. Tämän viikonlopun kokemuksesta järkytyneenä ajattelin alkaa taas hävittämään joutavimmat rojut pois.
PoistaKalenterissa syyskuu, mutta kovin kesäiset kelit kyllä on! Ihan t-paidalla tarkenee, vaikka aamuisin on kyllä suht raikasta. Pidän pitkistä syksyistä!
Ihanasti ilmaistu; 'muori, pelargoonit ja kissa'. Kallis lasti teillä kyydissä.
VastaaPoistaNurkkia voi sipistellä jaksamisen mukaan kuntoon, iso rysäys alkaa olla nyt tehtynä. Toivottavasti mummo ja kissa tokenevat muutosta.
Kolme päivää meni tavaroiden pakkaamiseen ja roudaamiseen. Onneksi äiteen asunnon loppusiivouksen tekee yksi ihana ystäväpariskunta. Minä saan keskittyä uuden asunnon laitteluun yhdessä muorin kanssa.
PoistaNyt on olo kuin mankelin läpi vedetty, ja pariin kertaa taiteltu. Juuri purimme viimeisen lastin tuohon omalle pihalle. Muorin ulkovaraston anti on tuotu tänne lähinnä hävitettäväksi.
Muori ja kissa ovat väsyksissä muuttotohinoista, mutta tuntuvat kotiintuvan jo hyvää kyytiä.
Iso muuttourakka on teillä ollut, onneksi se alkaa olla nyt maalissa. Viime syksynä autoimme mieheni isän muutossa ja oli siinäkin hommaa. Vuosikymmenten tavaraa oli säilössä reilusti.
VastaaPoistaTuo tavaran säilöminen "vastaisen varalle" on kyllä aika yleistä. Totuuden eteen joutuu, kun vaihtaa kortteeria vaikkapa pienempään. Karmeimpia on omakotitalosta osakkeeseen muutot. Tavaraa ei tarvita entistä määrää, eikä se sovikaan pienempiin tiloihin. Silloin joutuu karsimaan tosissaan.
PoistaOlipa teillä urakka! Kuten sanoit, tavaraa kertyy vaikka millä mitalla. Meilläkin kuolinsiivous aloitettiin navetassa, paljon kaikkea on varoiksi säästetty, ihan turhaan. Paljon on siivottavaa vielä jäljelläkin. Ihminen vain on sellainen ja pula-ajan elänyt eritoten.
VastaaPoistaIhanaa, että mummo ja kissa ovat nyt lähempänä, yhteistä laatuaikaa kertyy enemmän ja varmasti mummokin viihtyy kun on puheseuraa ja elämää likellä.
Iloa ja valoa sinunkin elämääsi! Toivottavasti tauti hellittää!
Kovat kolme päivää joo. Tuntuu ihan, että töihin pääsee lepäämään. Siellä on ainakin tauot ja ruokatunti!
PoistaOlen suuresti huojentunut, että muori on nyt lähellä. Hän ei nuorene eikä parane. Uskon myös äitini sosiaalisen elämän virkistyvän, sillä hän on hyvin seurallinen ja puhelias ihminen. Iloinen mieli ja uudet asiat virkistävät - voivat jopa lisätä elämän laadukkaita päiviä. Näin toivon!
Muistojen matkaa minäkin tein selvittäessäni äidin kaappien kätkemiä juttuja. Paljon tuli lapsuudesta mieleen erilaisten esineiden myötä. Osa on vain ihan pakko säästää, vaikka tavallaan turhia ovat... onneksi niitä ei ole paljoa.
VastaaPoistaLentsut ovat viheliäisiä ja vievät oman aikansa ennen kuin taas jaksaa taapertaa eteenpäin. Hieno asia, että äitisi pääsi helpompaan asumukseen. Mulla on pian sama homma edessä, mutta vastarintaisen dementikko - äitini vuoksi. Pääasiassa hällä vielä puulämmitys, pelteihin jo reiät porailtu, mutta ei kauaa mene, kun on pakko toimia. Dementia on kelju kaveri, se muuttaa persoonan ihan toiseksi.
VastaaPoistaUpeita ruusukuvia! Vielä on melko lämpimiä päiviä ollut, joten ruusujen kukinta jatkunee mukavasti loppusyksyyn asti.
Lentsu on pieni kiusa, joka kyllä tuntuu olevan sitkasta sorttia. Yskiminen ja niistäminen on kuitenkin mekaanista toimintaa, josta selviää.
PoistaDementia on tosi häijy sairaus. Muistin heikkenemisen kestäisi, mutta persoonallisuuden muutokset on kyllä paha katsoa vierestä. Minä pääsin paalupaikalle saadessani äidin hoitopalvelujen viereen. Niille on vielä tarvista, olettaisin.
Mielestäni pitkä ikä ei ole välttämättä mikään siunaus. Riippuu niin terveydestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tiedän lohduttomasti yksinäisiä vanhuksia, joiden mielestä Jumala on heidät unohtanut maan päälle. Panee pohtimaan omaakin osaa maallisessa taipaleessa. Voimia teille, Nina!
Tuo on aina yksi elämän käännekohtia - joku vanhemmista siirtyy palvelutaloon. Fyysinen ja henkinen ponnistus on silloin kaikilla koetuksella, mutta homma on tehtävä. Nyt on hyvä aloittaa uudenlainen järjestys ja äiti kuuluu edelleen kuvioihin, mutta huolet ovat hieman helpottaneet. Hyviä puutarhahetkiä kuitenkin!
VastaaPoistaOnhan se tosi raskasta opetella uusia tapojoa, paikkoja ja ihmisiä vielä vanhanakin. Lujille ottaa, mutta jospa tämä tästä hiljalleen löytäisi uomansa. Muutokset on aina raskaita, vaikka olisivat hyviäkin.
PoistaHyvä kun mummon saitta muutettuu ja huol helepottaa siullakin.
VastaaPoistaMiekin oon tuota perikuntaani aina miettinä, tään tavaramiärän kanssa. Vielä luulen tarvihtevani kaikkii!
Kauniisti vielä ruusut kukkii.
Tavaramäärä täälläkin on ihan ruokottoman hurja. Pitäis tehdä asialle jotain.
Poista