perjantai 7. syyskuuta 2018

Runsaita syyskukkijoita ja syksyyn liukuvia sävyjä.

Varmaan jokainen puutarhuri on esteetikko. Kauneuden taju ohjaa meidän toimintaamme aika väkevästi, sillä haluamme koristaa ympäristömme mieluiseksi. Sellaisia me puutarhurit ollaan. Tätä flunssaa potiessa olen ehtinyt ihailla kesän liukumista hiljalleen syksyä kohti, sillä sävyt muuttuvat.

Humalan lehdillä aavistus syksyä.

Kesän kuivuus merkkasi jo osan lehtiä ruskeiksi, joten ruskan hiipiminen on jatkumoa kärsineille kasveille talveen valmistautumiseen. Yleensä kuiva syksy tuo hienoimman ruskan, mutta katsotaan miten tänä vuonna käy.

Hopeavaahterassa on muutaman oksan punastusta.
Omalla tontilla ruska on jäänyt tosi hyvissäkin ruskapuissa usein harmittavan vaatimattomaksi. Syynä pidän hyvää kosteus- ja lannoitustilaa. Niukempia olosuhteita kituva puuvartinen imee tehokkaammin lehdistä lehtivihreän päästäen näkyviin keltaisen ja punaisen sävyt. Meillä on runsaasti typpeä ja kosteutta, joten puiden ei tarvitse visustella ravintovaroissa. Kesän kuivuuden ja kuumuuden kiusaamat puut ja puskat taitavat tänä vuonna ruskaantua tavallista vahvemmin.

Heidet ovat loistavia ruskapensaita. 'Kallion Pallo' koiranheiden kääpiömuoto
on punastuttanut yhden oksan. Pensas ei kasva puolta metriä korkeammaksi.

Minun suhde syksyyn on monitahoinen. Koen sen haikeana luopumisena, mutta toisaalta helpottavana huojennuksena. Hektinen kesä, valoisat yöt, paljon aktiivisuutta ja tekemistä... tavallaan se uuvuttaa. Joten pimenevät illat tulevat kuin helpotus - mitään ei näe tehdä ulkona myöhään illalla. On siis lupa luovuttaa ja levätä. Ei tässä enää jaksakaan ahertaa puutarhassa, kuten kevään huikeassa innossa.

Likusterisyreeni 'Golden Eclipse' tekaisi lämpimän syksyn
innoittamana heinäkuussa väliin jättämänsä nuput.
Eilen illalla myöhään kanalan aamuruokahuoltoa viedessäni havahduin tähtikirkkaaseen taivaaseen. Monta tuttua tähtikuviota oli syttynyt taivaalle, syksyiseen asentoonsa taivaan kannella. Ihailin tovin vanhoja tuttuja kuvioita. Niiden matkaa on niin antoisaa seurata läpi pimeän talven, kunnes kevät häivyttää taas näkymät. Syksyllä aina tavataan lämpimin ajatuksin!

Amerikanjalopähkinän viehkot liukuvärit kertovat tuleentumisesta talveen.
Aroilla lajeilla on aikaa tuleentua rantamaiden lämpimissä syksyissä.
Puutarha kukkii kuitenkin sinnikkäästi. Vuosia sitten päätin panostaa syyskukkijoihin. Mielestäni puutarhani on parhaimmillaan syksystä. Tai siis runsaimmillaan kukkia.

Komeamaksaruoho 'Lajos' on kestävä ja hieno syksyn valopilkku.

'Carl' on ehdoton suosikkini maksaruohoista. Nämä jaksavat pimenevissä päivissä.

Ruusut tietenkin kukkivat runsaina, mutta jätän ne toiseen postaukseen. Syksyn kukkijoista komeamaksaruohot ovat upeita, ja kestävät myös maljakossa. Syysleimujen loisto ei lopu vielä pitkään aikaan. Lajikkeita täällä on kymmeniä, joten niiden loistossa piisaa pitkään!

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno'
Taustalla syysleimu 'Bright Eyes' ja yksi harmaamalvikin kukka rimmaa sävyihin.


Syksy voi olla tosi runsaskukkainen, kun vähän sommittelee myöhäisiä kukkijoita muiden sekaan. Ne kesän kasvavat hiljaa muiden vierellä - noustakseen loistoonsa kun muut luovuttavat. Punahatut on yksiä suosikeitani, sillä ne ovat perhoskasveja. Se ihan peruslaji Echinacea purpurea on kestävin. Hiekkapitoisessa maassa ja aurinkoisessa paikassa talvehtimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa V-vyöhykkeellä. Ne fiinimmät lajikkeet eivät ole selvinneet, mutta paikka on voinut olla liian varjoinenkin. Täyteen aurinkoon nämä preeriakasvit haluavat.

Näitä kerään myös yrttiuutteeseen flunssan tappamiseksi.

On se viehko! Perhonen vain puuttuu kuvasta :D

Ihan yllättävää uusintakukintaakin putkahtaa esille. Ajoissa poistettujen kukkavarsien pysäyttäessä kasvien siementen valmistuksen saattaa saadakin toisen kukinnan syksymmällä. Irikset yllättävät nyt topakalla toisella kukinnalla.

'Hiisi' kukki kesäkuussa runsaana ja pitkään. Nyt uudestaan.
Kurjenpolvien siemenkotien poistaminen on tosi nysväämistä, mutta syksymmällä tulee varmasti uusi kukinta. Monet kurjenpolvet lisääntyvät ikävän runsaina siemenistä, joten mieluusti poistan siemenkodat ajoissa. Palkkiona on vähemmän kitkemistä ja pitkään jatkuva kukinta.

'Elke' on kukkinut käytännössä koko kesän. Sen heikkous on talvehtiminen.
Lisäsin monia lajikkeita kurjenpolvia viime vuonna myös ruusumaiden väleihin. Kaikki talvehtivat, joten katsotaan miten nyt käy. Kauniita ja käytännöllisiä ovat varsinkin nämä ns. maanpeitot eli geranium sanguineum - verikurjenpolvet.

Etualalla verikurjenpolvea, taempana japaninhappomarjaa
ja taustan korkeana väriminttua, joka kasvaa ihan huikeasti.

Syyskukkijoista eniten odotan aina syyskatkeroiden lajikkeita. Nämä ovat kuin karamelleja, joita ilolla odotaa vaikka koko kesän. Ensimmäisenä ehtii kukkaan pyjamaraitainen 'Drake's Strain Alba'

Korkeutta 10 senttiä, mutta tämän äärelle kumartuu niin notkeasti. Ensimmäinen
kukka on auki - hetken päästä näitä on kymmenittäin! Tosi hieno!!!
Näille pienokaisille pitää olla huollettu ja ahneemmilta suljettu oma looshi puutarhassa. Ne kyllä kiittävät, kun ei tarvitse kilpailla rotevampien kanssa.

Amurinpionin toinen kukinta on auenneet siemenkodat. Muistaakseni nuo
mustat siemenet on itämiskykyisiä ja punaiset suhkuksi menneitä yrityksiä.
Sama punamusta logiikka taisi olla mongolianheiden siemenissäkin:

Viburnum mongolicum ja kaksiväriset marjat.

Näitä kuvia riittäisi vaikka kuinka pitkään, eikä kaikkia ole vieläkään dokumentoitu kukkivista...

Komealuppio Sanguisorba hakusanensis kukkii tosi pitkään.

Clematis mandschurica eli matsuriankärhö kukkii myöhässä vasta nyt.
Ruusumaassa kukkia on hurjasti. Tämä on 'Hansaland' (ei postausta ilman ruusuja!)

Pakko lopettaa, kun sauna on valmiina löylyihin. Lähden huuhtomaan flunssan viemäriin. Kaksi viikkoa flunssan kanssa seurustelua on ihan liikaa. Toisaalta läheisten vakavia sairauksia sivusta myötäeläen - jokin flunssa on vain niin pikkujuttu, ettei tarvis valittaa yhtään.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Kesän lämpöjä on suloisesti jäljellä. Harvinaista herkkua on nämä auringon lämpimät ja hellimät syyspäivät!

Pensasruusujen syyskoristeet.

Tervetuloa taas uudet lukijat Tuula/maalaiskaupungin piha, Ronja Ryövärintytär, Pippe, Rauni Haapamäki ja blogit.fi kautta tulleet seuraajat. Toivottavasti viihdytte - ja jotain ilon, jakamisen tai tiedonjyviä saisitte matkaevääksikin!


33 kommenttia:

  1. Mongolianheisi on minulle ihan uusi tuttavuus, pitääkin tutkia mistä sellaisen saisi omana pihaan. Koiranheisi jo on ja hurtanheisi. Elke on ihana, talvenkestävää en ole siitä saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mongolianheisi onkin harvinaisuus, jota ei välttämättä helposti löydäkäään. Omani on siemenkasvattejani, joka on pärjännyt jo isoksi puskaksi kahdeksan elinvuotensa aikana.

      'Elke'n menestymisen osalta osaan olla skeptinen. Se kasvaa ryhmäruusujen maassa, joten talvisuojausta tulee osalleen muuta puutarhaa paremmin. Toivoisin näkeväni nuo sävykkäät kukat myös ensi kesänä!

      Poista
  2. Toivottavasti paranet pian.
    Ihania kukkia, ja miten rehevää! Värimintut ovat täällä joko jättäneet kukinnan kokonaan väliin tai pikakukkivat kituliaasti elokuun alussa. Nyt yksi on järjestänyt uusintakukinnan, yhden kukan voimin :-D
    Punahattu on tosiaan hirmu nätti! Harmi, että nekin ovat peurojen herkkua. Moni syyskukka on, olisi kiva tehdä syyskukkiva puutarha, loistoideahan se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssa alkaa olla voiton puolella, vaikka vieläkään en jaksa puuhata juuri mitään. Rään ja yskimisen määrä alkaa olla jo kohtuullinen.

      Peuranpirulaiset alkavat syyskesästä tankata talven varalle, eli ovat ihan turhan aktiivisina puutarhojen annille syksystä. Onneksi meillä ei ole peuroja, ja kauriitkin ovat pysyneet vielä pois. Tulevat ne pirulaiset kuitenkin maisemiin ainakin toviksi ennen ilvesten saapumista.

      Poista
  3. Kauniita syyskukkijoita on sinulla. Komeamaksaruoho 'Lajos' on ihana <3 Juuri sellainen, mitä olen etsinyt uuteen patiopenkkiini. Sitten onkin vain ongelmana, mistä sellaisen löytäisi. Pikagooglailulla en löytänyt yhtään taimistoa täältä päin, jossa sitä olisi. Täällä pihlajat alkavat saada punaista syysväriä ja osa perennoista on ruska-asussaan. Vähän haikein mielin sitä kesästä luopuu, mutta pakkohan se jossain vaiheessa on, että pääsee taas odottamaan kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 'Lajos' löytyi Hollannista, joten huolellisempikaan googlailu ei välttämättä tuota toivottua tulosta. Nettikaupat tarjoavat kuitenkin Euroopan tasolla haettuna ansiokasta valikoimaa. EU:ssa myös kasveilla on vapaa liikkuvuus.

      Talvi on siunattu lepo noin alkuunsa, ja sitten inspiraation lähde, kun ei voi muuta kuin suunnitella.

      Poista
  4. Haikean helpottava syksy tosiaan. Minunkin syksyyni tarvittaisiin vähän katkeroita. Ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pienet katkerot vievät sydämen. Koko kesän vartoin niiden kasvupaikkaa liialta kilpailulta, ja syksyllä ne kiitävät!

      Poista
  5. Ihania kuvia :) Pikaista paranemista Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan hiljalleen olla flunssan herra. Olipa pirullisen sitkasta sorttia!

      Poista
  6. Kieltämättä syksy tuo haikeita tunnelmia. Tällaiset kesälämpimät säät auttavat pimeyteen ja koleuteen siirtymistä kiitettävästi.
    Joka vuosi puhun syyskukkijoiden lisäämisestä ja aina se vain jää pelkäksi puheeksi. Eilen vihdoin istutin lisää punahattuja ja pari syyshohdekukkaa. Puutarhamyymälässä ei enää paljon ollut vaihtoehtoja.
    Katselin tänään vaahteroita ja pelkään, ettei niihin komeaa väriä taida tulla. Lehdet ovat ruskeita ja käpristyneita ja paljon niitä on tuulen mukana tullut maahankin. Toivottavasti olen väärässä.
    Leppeitä löylyjä ja flunssalle kyytiä!

    VastaaPoista
  7. Löylyt oli ansiokkaan rentouttavat, ja flunssa on saanut kyytiä. Tänään nostin viimeisiä perunoita, ja voi mahoton positiivisen ongelman ilmiötä. Perunoita on sikapaljon enemmän, kuin mitä itse syödään. Näitä talven mittaan lahjoitellaan jälkikasvulle ja läheisille. Harvalla on kunnon säilytystiloja, joten kilo kerrallaan tuota viedään evään lisäksi.

    Kuivuus teki pahojaan puille. Jos niissä on silmut, niin pärjäävät. Jos ei... karsintaa tiedossa.

    VastaaPoista
  8. Syyskukkijoota löytyy yllättävän palio. Mullaki o ny tuallaane katkero, sinisenä. Se aukaasiki ensimmääset kukat tänää, ihanat. 'Elke' on mullaki paikattava, joka vuasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskukkijoita on vaikka millä mitalla. Ne ovat kesän viimeinen tervehdys ennen vaipumista syksyn alle.

      'Elke' talvehti viime (suojaisen) talven, mutta taidan roiskasta ruusumaan talvisuojauksen yhteydessä sen päällä katetta, kuten viime vuonnakin. Kukkansa on tosi kauniit!

      Poista
  9. Hyvä, että flunssan suhteen jo helpottaa.

    Syyskukkijoita en tänä syksynä osaa kaivata, leimut jatkavat vielä kauan.
    Eilen hyökkäsin yhden puutarhamyymälän rääppiäisiin ja matkaan lähti vielä yksi Suviruusu 'Poppius' sekä pioni Buckeyes (en koko nimeä muista). Rahaa meni huimat 4 €. Melkein nolotti niin halvalla ostaa, ostin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan olla jo entisessä iskussa. Eilen nousi loput perunatkin maasta.

      'Poppius' tekee sikapaljon juurivesoja, joten rajaa sen istutusalue vaikka 20 senttisellä reunanauhalla tai juurimatolla. Pioni on Buckkeye Belle, ja se on tosi hienon tummanpunainen! Pirun halvalla sait!

      Poista
    2. Ensimmäinen Poppius istuu paikassa jossa saa versoa ihan rauhassa, tämän uuden paikkaa vielä mietin, luulenpa tietäväni jo aika hyvin mihin se päätyy. Siinäkin on tilaa versoa, ruohonleikkurilla ajetaan liiat versot lyhyeksi.

      Buckeye Bellepä hyvinkin. Aion tänään käydä katsomassa vieläkö sinne niitä taimihylkiöitä jäi, eihän niitä nyt voi roskikseen päästää.

      Poista
  10. Harmillisen sitkeä flunssa - toivottavasti lähtee vihdoin saunomalla! Kauniit maksaruohot ja syysleimut.
    Syksyn tulo on haikeutta täynnä. Tänä vuonna se on tuntunut aiempaa surullisemmalta, koska kesähelteillä ja muiden projektien lomassa en ehtinyt paljon puutarhaan keskittyä. Nyt pitäisi ehtiä tehdä kaikki. Onneksi on ollut lempeä ja lämmin alkusyksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonlopun aikana elvyin täyteen toimintakuntoon jälleen. Oli pahuksen sitkeä flunssa.

      Hirmuisimmat helteet meni vain kastellessa, eikä saletisti jaksanut yhtään mitään omassa puutarhassa. Jotkin alueet pääsivät ryöpsähtämään aika surkeaan rehotukseen, mutta pitää kontata taas kaikki läpeensä siistiksi ennen talvea. Puutarhurointi ei ole perfektionistien laji muutenkaan.

      Poista
  11. Syksy tosiaan on luopumisen aikaa, mutta toisaalta sitä levon aikaa, kuten kirjoititkin. Nyt saa kynttilöitä sytytellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jösse sentään - kynttilät ja lyhdyt on esiin kaivamatta! Kiitos muistutuksesta !

      Poista
  12. Samoilla linjoilla syysajatusten suhteen. Toisaalta haikeana katselee kurkiaurojen muuttoon lähtöä, kun tästä yli lentävät, mutta toisaalta taas syksyllä on enemmän aikaa rentoutua. Kauniin näköistä puutarhassasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyspuuhat ovat kivoja nekin, vaikka kesäähän siinä laitetaan pakettiin ja säilöön. Veikkaisin kuitenkin pitkää ja lämmintä syksyä, sillä merivesi on hyvin lämmintä. Pidänkin pitkistä syksyistä! Talvea kestää kuitenkin ihan liian pitkään.

      Poista
  13. Kyllä se on haikiita tuo syksyn tulo. Kauniit värit tuossa hopeavaahterassa, toivottavasti meijänkin joskus näyttäs leiskuvat punaset värit! Hieno syyskatkero ja tuo 'Elke' on ollu hankintalistalla, kahotaan uskallanko hankkii kun on noin arka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän hopeavaahtera ei ole punaiseksi mennyt ennen. Enempi keltaista on ollut sävynsä syksyisin. Veikkaan pitkän kuivuuden loihtivan tänä vuonna räväkämpiä sävyjä. Ihan vain veikkaus :)

      Poista
  14. Syksyssä on tosiaan ristiriitaisia tunnelmia, toisaalta tuo kesästä luopuminen ja kylmät säät eivät innosta, mutta tunnelma, hämäryys, värien vaihtuminen ja ansaittu lepo sekä sisällä että ulkona puutarhassa tekevät varmasti paljon hyvää. Sitkeä on sinulla flunssa, minulla vasta tekee tuloaan:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tämä sama tosi sitkeä flunssa iske. Kolme viikkoa (!) räkimistä ja yksimistä oli mielestäni älyttömän pitkästi.

      Laitoin puuhellaan lämmittävät tulet. Hivenen kalsenakylmä huone muuttui hetkessä ah niin lämpöisäksi!

      Poista
  15. Valtavasti syyskukkijoita🤪! Minua vallan heikottaa. Ei vaiskaan, minunkin pitäisi panostaa enemmän syksyyn. Vielä kun ovat tätä nykyään pitkään lämpimiä.
    Tervemenoa flunssalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä vielä kaikki olleet! Toisella kertaa lisempää. Nyt on varmaan flunssan jälkimainingeissa vähän energiaton olo, joten en saa väsättyä edes uutta tekstiä. Kuvatkin on kamerassa. Mutta tulee ne sieltä ajallaan...

      Poista
  16. Upeita syyskukkijoita! Hieno tuo syysleimun ja tiikerinliljan yhdistelmä. Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan itse keksivät lilja ja leimu kukkia kimpassa. Luulin noiden kerrattujen tikrujen kuolleen talveen 2015/2016, mutta yksi kukkii jälleen. Ehkä muistakin on kynsiä jäänyt henkiin, ja pian tuossa taas kukki kerrattujen tiikereiden komea rivistö.

      Poista
  17. Upeaa syksyn kukintaa . Minäkin olen ihastunut maksaruohoihin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komeamaksaruohot kukoistavat nyt valtavina, kukkivina pehkoina. Pitää keväällä jakaa niitä muihinkin paikkoihin.

      Poista