Ensilumi 25.10.2018 Merenrantakaupungissa

Voi ihanaa aamua! Tai oikeastaan koskaan herätyksen piipittäessä korvaan aamu ei tunnu ihanalta. En ole aamuihminen, vaan uninen ja puolipökertynyt ylöspunnertaja. Onneksi herätyskellon hommia jatkavat kissat ja koira, jotka ponnekkaasti kannustavat kömpimään lämpimien vällyjen alta kovaan maailmaan. Noustava on.

Tämä kaveri otti ensimmäisen lumisateen vastaan pystyssä päin.
Lakin lieri tosin oli jo lunta täynnä, ja lisää tuli kovan tuulen keralla.

Maa oli valkea ja lisää luntaräntää tuli rivakan tuulen keralla. Päiväkin valkeni aikanaan, lumivalkeana. Otin kameran mukaan töihin, sillä lumimyteri oli kyllä mukavaa nautittavaa. Ensilumi kirjataan Merenrantakaupunkiin 25.10. tänä vuonna.

Merenrantakaupungin vanha Pakkahuone eli nykyinen museo vuodelta 1848.
Mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen paikka, joka on avoinna ympäri vuoden.

Ajokelit oli perin sohjoiset, mutta autossa on nastarenkaat ja neliveto. Hyvin sujuu sutimatta eteneminen. Kaikki eivät olleet pysyneet tiellä, mutta isommilta onnettomuuksilta vältyttiin. Peltikorjaamoilla ja rengasliikkeillä on kiireiset ajat.

Tämä on värikuva oikeasti. Museorannassa ankkurissa on Fiia niminen kaksimastoinen
haruspurjekuunari. Näkyvyys on lumisateen ja sumun vuoksi aika olematon.

Rantatoria kierrellessä räntäsateessa - mutta onneksi autossa istuen - otin vielä muutamia kuvia lumisateisesta museorannasta. Täällä järjestetään useita tapahtumia vuoden kuluessa. Paikka on tosi upea - meren rannassa suurien puistoalueiden ympäröiminä. Keskustan kohdalta rannat on jätetty gryndereiden näppien ulottumattomiin varaten laajat puistoalueet kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Hienoa mielestäni! Nyt kaikilla Merenrantakaupunkilaisilla on yhteinen ja yhtäläinen näkymä ja kulkuoikeus meren rannalla. Koska meri ON.

Rantatori. Pakkahuone keskellä ja Ruiskuhuone eli vanha paloasema vasemmalla.
Siinä on nykyään kahvila, ravintola ja majoitustiloja. Kaikki lumisateen syleilyssä.

Kuitataan ensilumi nähdyksi ja koetuksi. Nyt se mielestäni voi sulaa pois, että pääsen jatkamaan kesken jääneitä puuhiani puutarhassa ja töissä. Vielä on istutettavaa ja siistittävää. Ehkä näistä työkuvioistakin tulee pikapuoliin tolkkua. Kuun vaihde kun ei ole kaukanakaan.

Iloa ja valoa loppuviikkoosi - ensilumi moninkertaisti valoisuuden taas. Lumi on mielestäni tosi jees, koska valo. Sitä pieni ihminen kaipaa kaamoksen painaessa tiukkenevalla tahdilla.