Ei taas kuulu mitenkään ruusuhin, mutta koska saan kerta toisensa jälkeen neuvoa tätä talvivalkkareiden kasvatusta niin tällään tänne koko episodin. Ties vaikka sinäkin joskus innostuisit kasvattamaan omat, mehevät ja maukkaat valkosipulit!
 |
| Ihan parhaita niin keittiössä kuin lääkkeenä! |
Ensin tarvitaan tietenkin istukaskynsiä. Niitä saa joskus Maatiaisesta tai muilta toimijoilta. Ja tietenkin niiltä jotka kasvattavat valkkareita. Etsivä löytää. Valkkareita on kahta sorttia - talvivalkosipulia eli ns. hardneck ja kesävalkosiplia, jonka pystyy vaikka letittämään koska siinä on ruohomainen varsi. Minä olen myynyt sieluni talvivalkosipuleille, koska sen satoisuus on ihan toisessa universumissa. Valtavan hyvä, aromikas ja runsas sato on tavoiteltavan arvoista. Lisäksi viljely on tosi vaivatonta, kun niksit osaa.
Juuri nyt on aika istutella talvivalkosipulin kynnet. Laitan ne kylmenevään maahan lokakuussa. Etelämpänä laittelevat jo aiemmin maahan, mutta siellä ei varmaan ole niin tappavaa kasvaa leudon syksyn aikana maan pinnalle asti. Lumen tulosta riippuen se on täällä erittäin huono vaihtoehto. Siksi myöhäinen istutus. Säätiedoista katson milloin lämpötila alkaa tippua nollan kieppeille, eli lokakuun 20. päivän tietämissä näin usein käy. Istukkaiksi laitetaan kaikkein suurimmat kynnet.
 |
| Nostaessa isoja en putsaa, kun ne menee pikaiseen maahan uudestaan. |
Valkosipuli vaatii runsaan lannoituksen. Laitan palanutta lantakompostia syvän istutusvaon pohjalle hyvän kerroksen.
 |
| Suosin hevonpeetä, mutta lehmäntuotoskin on hyvää tarkoitukseen. |
Tuhka on toinen välttämättöyys, sillä se neutralisoi turvekuivikkeisen lannan happamuuta tuoden myös fosfori ja kaliumlisän muiden hivenien lisäksi. Valkosipulit vaativat runsasta lannoitusta, mutta ph:lle ne eivät käsittääkseni kuitenkaan ole ranttuja.
 |
| Puhdasta puuntuhkaa sekoitan lantakompostiin. |
Lannan ja tuhkan sotken kevyesti sekaisin ja ropsautan ohuen kerroksen multaa päälle. Aika asetella toisistaan irroitetut kynnet riviin. Kynsien etäisyys on 10-15 sentin välillä.
 |
| Siellä ne odottaa ensi kevättä! |
Kuvasta näkee täällä vallitsevan maalajin. Hiekkamultamaata on. Sanovat valkosipulin tykkäävän savimaasta, mutta hyvin se kasvaa hiekkamaallakin kunhan lannoitus on rehvakas. Savimaa pidättää vettä ja ravinteita paljon tehokkaammin, joten sellaisilla ei tarvitse varmaankaan yhtä äkäistä lannoitusta.
 |
Lopulta vako peitetään mullalla.
Kynsien päälle tulee noin 10 senttiä multaa. |
Viimeistelynä katan valkosipulipenkit tallilta haetuilla huonoilla heinäpaaleilla. Ne ovat yleensä ilmaisia, koska ovat jätettä talleilla. Ylivuotiset ja homehtuneet paalit siis käyvät oikein hyvin tähän tarkoitukseen.
 |
| Katettua maata - valmista talveen! |
Sitten odotetaan vain kevättä ja versojen nousua! Kuivaheinä ei ole mikään kovin tiivis kate, joten heti kun mahdollista saada ruoholeikkuusilppua niin laitan sitä visusteeksi. Samalla se antaa hyvän typpilisän ja estää rikkojen kasvua. Valkosipuli ei tykkää kilpailusta. Lisään ruohosilpppua useita kertoja kesässä ja kitken läpi pyrkivät rikat. Samoin kastelusta on huolehdittava varsinkin alkukesästä ja poutakausina.
Kesällä huoltotoimenpiteenä katkotaan kukintovarret eli ns. kurjenkaulat heti kun ne ilmestyvät. Niiden katkominen lisää sipulin kokoa selvästi. Kukintovarsi tuottaa itusilmuja, eli pieniä valkosipulin alkuja.
 |
| Valkosipulin itusilmuja elokuussa. |
Itusilmuistakin voi lisätä valkosipuleita, mutta idusta isoon valkosipuliin kestää useamman kasvukauden. Minä säännönmukaisesti hukkaan kylvämäni itusilmut, joten jatkan isojen valkosipulien kynsistä jakamista. Yksi kynsi tuottaa silloin yhden sipulin.
Valkosipulit alkavat kellastuttaa lehtien kärkiä jo kesäkuun lopussa, mutta uusiakin kasvaa. Se kuuluu asiaan, kuten kaikilla alliumeilla. Elokuun toisen tai kolmannen viikon lopulla on aika nostaa sipulit kuivamaan. Isoimmat lajitellaan istukkaiksi ja pienimmät syödään.
 |
| Satoa putsattuna ja kuivamassa. |
Olen istuttanut nyt parin päivän aikana 476 kynttä ja vielä 135 kynttä odottaa maahanpanijaisia. Sitten on taas tulevaisuus turvattu valkosipulin osalta. Iso osahan niistä menee takaisin maahan istukkaina. Mutta ilman en enää osaisi olla - omat valkosipulit hakkaa menen ja tullen espanjalaiset tai kiinalaiset tuontiversiot.
Kokeile joskus, jos saat tilaisuuden - kannattaa. Valkosipuli on keittiötaiteen perusvärkkejä ja samalla erinomaisen hyvä tuki terveydelle. Koukkuun siihen jää :D
Olipa tuo Mikko Perkoilan runo lohdullinen edellisessä postauksessasi.
VastaaPoistaKerrot niin houkuttelevasti talvivalkosipulin istuttamisen puolesta, että melkein vesi kielelle herahtaa, vaikka en liiemmin olekaan valkosipulin ystävä, mutta tietyissä ruoissa se on ihan välttämätön suorastaan. Vatsa on hiukan huonona vahvoista mauista.
Kiitoksia Nina, omakasvattama talvivalkosipuli on mehukkuudeltaan ja aromiltaan ihan toista kuin kaupan versiot. Ei vatsakaan valita.
PoistaOlipas niin innostava kirjoitus, että pitäisi yksi valkosipulipenkki saada vielä aikaiseksi. En ole koskaan niitä kasvatellut. Pidä peukkuja, että tänne tulisi tarvittava tarmonpuuska ;)
VastaaPoistaEi tuo valakolöökin kasvatus niin työlästä ole, jos saat kynsiä niin kokeile ihmeessä!
PoistaItse istutin vain parikymmentä kynttä, kun viime talvena kävi kato valkkarimaalla ja pitihän sitä jättää syöntiinkiin muutamia. Tosi on, että itsekasvatetussa valkosipulissa on ihan eri aromit kuin kaupasta ostetussa.
VastaaPoistaMeillä pitää olla kilotolkulla valkosipulia, että selvitään talven ylitse. Lähes joka ruoassa on sitä, ja flunssa-aikana käytetään lääkkeenäkin. Raakana leivän päällä syödyt kynsisiivut helpottavat ihan hetkessä hengitystä.
PoistaKiitos taas kertausoppitunnista, tuhkaa en muistanut lisätä. Kai sitä voisi vielä penkin päälle viskoa.
VastaaPoistaKyllä se tuhka sinne maahan liukenee sateissa, vaikka penkin päälle viskoisikin.
PoistaMeilläkin valkkarit upposivat maahan (tänä vuonna hiukan aiemmin sattuneesta syystä), tarpeeksi syvään, jottei vahvat juuret nosta sipulia maasta, vaikkakin tuo talvivalkosipuli on aika sitkeää sorttia. Meillä kasvaa nyt 'Aleksandraa', olen kokeillut muitakin lajikkeita, mutta päätynyt takaisin tähän varmaan lajikkeeseen, omani on kotoisin Hyötykasviyhdistyksestä. Joskus kivikaudella laittelin myös yli tuhat pistokasta, mutta nyt kaksistaan kun ollaan niin nafti kolmesataa riittää! Maan tosiaan pitää olla vanhvaa, mulla on vuosia parannetussa savimaassa viljelykierrossa toisena kasvina kompostoidussa kanalanpehkussa valkosipulit, ja tuhka on ensiarvoisen tärkeää! (siis pehku on vuoden kompostoitunut ensin, sitten levitetty kasvimaalle keveästi kääntäen ja siihen kurpitsat ja sitten valkkarit).
VastaaPoistaElokuulla on sitten kiva nautiskella, kun maasta nousee muhkeat sipulit. Nostoaika ainakin meillä on aika tärkeä ettei sipulit ala aukeamaan jo maassa!
Iso Peukku Sailalle! Alexandra on hyvä ja varma lajike. Meillä toinen hyvin menestynyt on 'Russian Giant'. En tiedä onko sitä yleisesti saatavilla, sain sitä yhdeltä puutarhaystävältä vuosia sitten.
VastaaPoistaItsekasvatetut valkosipulit ovat vaivan arvoista luksusta! Makua ei voi verrata kiinalaisiin ja tietääpä ainakin tasan tarkkaan minkälaisessa maaperässä kasvavat.
VastaaPoistaMikä sinulla on penkkien välistys?
PoistaPenkkien välikäytävä on noin 45 senttiä, että mahtuu pyllistämään telomatta kasveja. Riviväli valkkareilla on 30-40 senttiä.
PoistaMä en edes tiedä, mitä lajiketta mun talvivalkosipulit on, kun sain ne muutama vuosi sitten kaverilta vailla sen kummempia tietoja. Meikä on niin laiska, että samalla kun nostan sipulit, tuuppaan muutaman kynnen maahan ensi vuoden satoa ajatellen. Mutta hiukan on nuo mun istutusmäärät perässä noista sun lukemista! :D
VastaaPoistaSinähä sutjakasti hoidat noston ja istutuksen!
Poista