Syksystä

 

Tervaleppä kumartaa yli rannan kivisen

Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on

Työnnän veteen soutuveneen

Lähden soutamaan

Syksyiselle järvelle verkot kokemaan

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa

Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa

Järvi menee riitteeseen

Metsä hiljenee

Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Kuulakkaassa ilmassa

Jo talven tulon aavistan

Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman

Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on

Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion

Ei syksy ole surua...

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa

Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa

Jänis tekee jälkiään

Järven peittää jää

Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

Mikko Perkoila

Runo on kaunis ja halusin sen jakaa kanssanne. Koitan saada ahkeroitua syystöiden listan läpi, mutta paljon siellä on vielä tekemättömiä puuhia. Perimätiedon mukaan talvi ei tule ennen kuin merivesi on noussut kolmasti rantalepikkoon. Eli kolme syysmyrskyä tarvitaan. Vielä ei ole ollut ensimmäistäkään.

Pimeneviin iltoihin toivotan sinulle kynttilänvaloa ja lämpöä!