First Killing Frost

Eka pakkasyö on First Killing Frost. Kuuraa oli aamulla maa valkoisenaan ja lämpömittari kertoi alimman lämpötilan olleen -2,8 astettta.

FKF ja Chelone obliqua (liilakonnanyrtti) Tämä ei pienistä
pakkasista hätkähdä ensikään, vaan jatkaa reippaana kukkimista.

Päivä lupasi aurinkoista keliä, joten kuura suli sukkelaan lämmittäviin säteisiin. Kiepautin kameran kanssa pienen lenkin puutarhassa. Ilma oli raikas ja tuoksui hyvälle. Joutsenet huusivat lahdella.

Kuurainen rantaheinikko oli hauraan kaunis!

Vesi ei jäätynyt edes rannoilta

Tämä aamu muistutti, että talvi vie meiltä värit. Lumi vie meiltä tuoksutkin. Tai noh - kyllähän lumikin tuoksuu, mutta maan tuoksua kaipaa keväällä. Se on niin mukavaa, kun haistaa ekat sulavat pälvipaikat. Sulavassa maassa on oma tuoksunsa.

Auringon valoa!

Talvi vie meiltä hiljalleen myös valon. Päivät lyhenevät ja kun se kirottu kellojen siirto taas tehdään, niin on tunti vähempi valoisaa aikaa illasta. Epistä. Inhoan lahjakkaasti sitä kellojen siirtoa molempina kertoina vuodessa. Tosi turhaa puuhaa.

Lisää aurinkoja - maassa maaten

Keräsin eilen keltaisia vaahteran lehtiä ja laitoin ne kuivamaan sanomalehtien väliin. Ajattelin syyskoristaa vähän jossain kohti sisällä. Nuo tippuneet vaahteran lehdet ovat niin kauniita! Kuin pieniä aurinkoja tuulessa lentäen. Vaahterojen suku on minulle hyvin rakas, sillä ne ovat mahdottoman hienoja puita. Vaahteroiden syysväritys on ihan omaa luokkaansa.

Yksinäinen

Pihapuuhina olen kuopannut puuvartisia. Särkän perennataimiston syyspoistoista hain 25 erilaista puuta ja pensasta. Ne on surkeita raaskuja, joita taimiston ei kannata säilöä talven yli, koska eivät muistuta myyntikuntoista taimea nytkään. Olisivat menneet roskiin, mutta koska niissä henki pihisee niin nakkelin peräkonttiin. Muutamissa vuosissa niistä voi tulla ihan kelpo kasveja, kun pääsevät hyvään maahan juurtumaan. Pääosin tuollaisista taimista on minun puutarhani rakennettu. Yleensä kolmantena kasvukautena ne kasvavat ja tuuhistuvat, elleivät kuole ekaan talveensa. Sen pari vuotta ovat kyllä säälittävän näköisiä.

Pihlaja 'Dodong' oli tullessaan raasku myöskin

Jos minun pitäisi valita pieneen pihaan vain yksi ainoa puu, niin se olis tämä hieno tuurenpihlaja. Pohjolan palmuksi olen sen ristinyt, sillä sen suuret silmut aukeavat tosi varhain. Lehdistö on todella hieno, eikä kukintaakaan voi moittia. Syyväri on aina tosi vahva.

Vihreää, keltaista ja punaista.

Ai mitenkö ruusumaa kesti hallan? Ruusumaa ei huomannutkaan kylmyyttä viime yönä. Kukat olivat kuuran kirjomia aamulla, mutta päivän lämmettyä ruusut jatkoivat entiseen malliin kukintaa.

Ruusumaan katetta talveksi olen pohtinut ja päätynyt ruohonleikkurin läpi ajettuihin lehtiin. Viitisenkään senttiä katetta tekee ihmeitä maan routaatumiselle. Paljas maa kosahtaa vähästäkin pakkasesta lujasti jäähän. Katettu maa kylmenee hiljolleen ja ajan kanssa jäätyy viimein. Prosessi on kuitenkin paljon hitaampi ja kuvittelen sen olevan ystävällisempi ruusujen juurille. Kun maa on kylmä ja kohmettunut, niin laitan mullituksen suojaamaan versoja. Niistä kuvia aikanaan.

Voimia loppuviikkoosi!