Pakollinen uusinta ts. pakkotoisto

Juu ei tullut  mitään - omatunto ei antanut rauhaa edellisen postauksen kehnoista kuvista. Hävetti suorastaan ja kuvasin alueen tänään. Siis uusintana tuleva projekti paremmilla kuvilla:

Portinvartijakoivu. Sukua haltijapuille siis.

Tää oli jotenkin hauska juttu, mutta 18 vuotta täällä asuneena hoksasin tämän kivikon vasta reilut viisi vuotta sitten (!). Muistan oikein hyvin kun istuin jokirannassa illalla mustarastaan konserttia kuuntelemassa viinilasin kanssa ja vilkaisin taakseni. Jotenkin äkkinäisesti tajusin, että tuossahan on KIVIKKO! Ja kyllä - se on ollut päivittäin siinä varmaan satoja vuosia. En vain ollut NÄHNYT sitä. Tai siis olin nähnyt, mutta en jotenkin älynnyt sen olevan puutarhalle mahdollisuus. Ne oli vain kiviä jotka ovat läjässä mahtikoivun alla. Yhdellä silmäyksellä ne olivatkin KIVIÄ, jotka tarjoavat mahdollisuuksia. Suuren löydön äärellä tunsin itseni jotenkin samalla kertaa typerykseksi ja idiootiksi :) Ehkä hivenen lieventävä asiantila on se, että ensin tuosta edestä poistettiin hevosten pystyyn teloittamat kuuset joita oli sakeasti. Peittivät näkyvyyttä kivikkoon. Aluehan oli hevosten talvitarha.

Se on oikeastaan loiva kivirinne. Klikkaa kuvat isommiksi!

Jäkäläisiä kiviä reilut kaksi metriä levästi
Sulohelmipihlaja on tuossa edessä verkkoon
paketoituna rusakoiden varalta.

Tein siis löydön ihan omalta pihaltani. Jännää. Ihminen arkiintuu siihen, mikä on päivittäin ympärillä. Joskus sattumalta näkeekin siis jotenkin uusin silmin ympäristöään. Pitäisiköhän useammin kokeilla valkoviiniä mustarastaanlaululla eri kulmissa tonttia?

Pieni on kaunista, kivet ovat pääosassa.

Jokunen vuosi sitten sain Toveri Horsman kautta liettualaisia pikkuhavuja hyvin minimaallisella hinnalla. Kuvassa vasemmalta lähtien pilarikataja 'Green Pencil', sitten Särkän poistoista sinikataja 'Fjällblå', liettualainen kuusi 'Dundanga' ja Särkän poistolaarin pilarisinikuusi 'Iseli Fastigiata'. Puolukkaa kasvaa itekseen kivien välissä ja joitakin heiniä olen istuttanut kivien koloon myös.

'Fjällblå', 'Dundanga' ja 'Iseli Fastigiata'

Ideana on nimenomaan nuo jäkäläiset kivet. Koivu tiputtaa massiivisen lehtimääränsä kivien päälle, joten sinne maatuu muhevaa lehtimultaa. Nyt kun aurinko pääsee tuonne porottamaan estoitta, niin luonnonheinät ovat alkaneet vallata alaa. Silloin ei näy enää kivet! Niinpä ruovin kivien välejä puhtaaksi mullasta ja heinäturppaista.

Kivikon laitaa olen ajatellut siistiä latomalla kiviä. Siihen alalaitaan sopisivat jotkin maksaruohot ja ehkä neilikatkin. Päivä paahtaa ja vesi on vähissä koivunkin vuoksi.

Aloitin reunan siistimistä kiveämällä, mutta paljon on vielä
kivien pyöritystä jäljellä.

Jos saisi nuo reunukset laitettua, niin keväällä voisi suunnitella istutuksia silleen hyvin maltillisesti. Kivipuutarha meillä pursua kasveja turhankin rehevästi, joten ajattelin pitää täällä kivikossa minimalistisen linjan. Jostain hiivatin syystä mehitähdet eivät ole tykänneet olla tuolla.

Joki ja uusi pionimaa on tuolla taustalla.

Tämmöinen projeti olisi siis käsillä - rakenteiden varovaista nujakointia ja keväällä vähän istutuksia. Aika helppo suunnitelma toteuttaa siis.

Kurkataan vielä lopuksi ruusumaahan. Se enimmäkseen odottaa talven tuloa, mutta ruskaantumista ei ole nähtävillä ollenkaan. Hyvät ruskan värit vaativat kuivuutta ja maan köyhyyttä. Ruusumaa ei tunnista kumpaakaan ja siksi vihertää edelleen iloisesti.

Stad-by tilassa kunnes kylmenee kelit.

Hankkimani jyrsijäverkot odottavat tuossa välikäytävällä. Niitäkään ei kannata asentaa ennen kuin on tyvimullituksen tehnyt. Se vastaavasti odottaa maan kohmettumista. Eli odotellaanpas vain edelleenkin.

'Aspirin' jatkaa vain

Ryhmäruusuihin kuuluva 'Aspirin' sai pitää pari kukkalatvaa. En raaskinut... siinä se yrittää kukahdella, aika liikkis! Tuo lajike ansaitsee Huikein Kukkija-tittelin yhdessä 'Bonica'n kanssa.