sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Rakkaudesta puihin

Kyllä syksy toi taas esiin pihlajien ja vaahteroiden upean ruskan. Siispä muutama sananen ja kuva pihlajien monimuotoisesta sukukunnasta. Minusta pihlaja on aina kaunis. Siinä on hieno lehti, kaunis kukinta, marjat ja yleensä hieno ruska.

Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong' kasvaa
kohenevin oksin, eli tilaa säästävästi.
Pihalaja tunnetaan useammassakin kulttuurissa pyhänä puuna, joka istutettiin pihapiiriin suojelemaan taloa ja tuomaan onnea. Minä innostuin jo aikaa sitten keräilemään erilaisia pihlajia, ja hämmästyin niiden monimuotoisuutta. Pienin pihlajistani (Sorbus reducta eli kääpiöpihlaja) kasvaa vain 20-40 senttiseksi. Kaikkineen eri sortin pihlajia on kolmattakymmentä erilaista istutettuna. Hard core pihlajafanitusta.

Lehdet ovat isot, ja ne lehtivät keväällä tosi aikaisin.
Syysväri käy lämpimän keltaisen kautta oranssiksi.
Joinakin vuosina ehtii myös täysi tulenpuna tulla esiin.

Nyt syksyn ruskassa saa hyviä koko puun kuvia, kun pihlajan hahmo ei huku yleiseen vihreyteen. Pihlajien lehdissä, kukissa, marjoissa ja syysväreissä on valtavasti variaatioita. Kaikkia ei hetikään tunnista pihlajan sukuun kuuluviksi. Pihlajissa on muitakin versioita, kuin parilehdykkäisiä lehtiä.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) syysväreissä. Tämä on
nuori yksilö, jonka syyväri on erityisen hehkuva.
Laavapihlaja on kotoisin Itä-Aasian tuliperäisiltä alueilta, jossa on nuorehkoakin laavakiveä. Sen lehti muistuttaa oikeastaan pyökin lehtiä. Tästä tulee 3-7 metriä korkea pikku puu tai pensas. Olen ohjannut sitä sievästi rungottamalla kasvamaan puuksi. Vyöhykkeeksi luvataan I-III (IV) Hyvin on mennyt vitosellakin kolmen kasvukauden verran.

Toinen ehytlehtinen on saksanpihalajan (Sorbus aria)
hopealehtinen 'Magnifica' lajike. Syysväri on keltainen.

Eipä uskoisi pihlajan lehdeksi!

Saksanpihlaja on mielestäni erityisen hieno. Se on Euroopassa suosittu katupuu, jota täälläkin voisi käyttää enemmän. Lajikkeet 'Magnifica' ja 'Lutecens' kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos taimikaupoilla sattuu eteen. Omani hain Virosta, sillä pohjoisessa ei ole tarjontaa tämmöisille erikoisuuksille. Vyöhykkeeksi luvataan I-II (III), mutta ei tämä ole yhtään kainostellut eloaan V-vyöhykkeelläkään. Kasvu on kuitenkin sangen hidasta, mutta ikinä ei ole verson kärkikään paleltunut.

Taatanpihlaja (Sorbus x thuringia 'Fastigiata')

Taatanpihlaja kasvaa myös lutamaisesti ylöspäin, joten se ei vie paljoa tilaa pihassa. Katupuinakin tämä kapealehtisen saksanpihlajan ja kotipihlajan risteymä menisi oivallisesti. Lopullista mittaa luvataan 5-10 metriä, ja kestävyyttä aina V-vyöhykkeelle asti. Hieno puu, jota harmillisen harvoin tapaa yhtään missään. Nimensä tämä on saanut muuten Frans Emil Sillanpään mukaan.

Pylväspihlaja (Sorbus acuparia 'Fastigiata')

Pylväspihlajasta tuli nopeasti suosittu julkisessa rakentamisessa ja pienillä pihoilla. Nimensä mukaan tämä kasvaa tiukasti pilarimaisena vieden sivusuunnassa tilaa vain pari metriä. Vaikka tämä on kotipihlajan muunnos, niin paljon heikommin tämä mielestäni kukkii, marjoo ja ruskaantuu, kuin tavallinen kotipihlaja. Kestävä ja nopeakasvuinen tämä kyllä on, eli varsinkin ahtaisiin paikkoihin todella hyvä puu.

Kartiotammi (Quercus robur 'Fastigiata')
Pilarimainen kasvutapa olkoon aasinsilta tavallisen metsätammen erikoismuotoon, jota on aika hankalaa löytää taimistoilta. Yksi tuollainen eksyi tänne 2014, ja on menestynyt ihan moitteetta jopa sen tappotalven ylitse. Tammi on hidas ensimmäiset vuodet, mutta kyllä tuolla on jo mittaa ihan pienen puun verran. Loppukorkeutta luvataan 6-10 metriä. Tammea pidän "ikuisuuspuuna", joka ehdotomasti pitää istuttaa ainakin kerran elämässään. Metsätammi vaatii vanhemmiten todella paljon tilaa, niin tässäpä olisi näppärä vaihtoehto! Tammen syysväri on yleensä keltainen tai ruskea.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) hehkuu punaisena.

Tänä kesänä istutin vain yhden puun, eli äitienpäivälahjaksi saamani Keskilännentammen. Se on lähellä tuota kartiotammea. Niitä tavallisia metsätammia löytyy pari kappaletta myös. Keskilännentammi on peräisin Pohjois-Amerikan suurten järvien alueen karuilta kasvupaikoilta. Tämä olisi toinen vaihtoehto pieneen tilaan, sillä kasvu on kapeahkoa ja kokokin jää Suomessa 4-10 metriä korkeaksi. Syysväri on herkullisen punainen. Vyöhykkeeksi ehdotetaan I-III, mutta kovin paljoa näitä ei ole vielä Suomeen istutettu. Ensimmäiset siemenet tuotiin Suomeen Mustilan siemenkeruumatkalta 1993.

Tunnelmakuva Piehingin kanavasta ja kaarisillasta.

Kaarisilta

- Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

38 kommenttia:

  1. Komeat syysvärityksen saaneet pihlajat. Onko sinulla kasvamassa seljapihlajaa? Omani kasvaa kovin hitaasti, olen miettinyt kuuluuko se asiaan vai kituuko. Korkeutta on vajaa puoli metriä vaikka on kasvanut meillä jo useamman vuoden, tosin jääkin pensasmaiseksi mutta hiukan kookkaampaa odotin.
    Kartiotammi on minulle ihan uusi tuttavuus, ehdottomasti sellainen jonka voisin omaankin pihaan hankkia, metsätammia on useita sekä yksi punatammi johon tuli tänä vuonna ensimmäistä kertaa upea syyspuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä seljapihlajakin löytyy, ja hidaskasvuinen on. Omani istutin pienenä siementaimena v.2011, ja se on nyt metrin ja puolentoista välillä. Yhtä leveä kuin korkea.

      Kartiotammi on ollut täysin kestävä täällä vitosellakin, joten voin suositella. Jännä nähdä mitä siitä tulee sitten oikeasti isona.

      Poista
  2. Olen huomannut omassakin pihapiirissä, että juuri pihlajani erottuu näin syksyisin muista keltaisista lehtipuista ihanasti edukseen tumman punaisena. Kiitos, mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajan eri lajikkeet saattavat altistaa keräilyvietin heräämiselle - ovat kaikki tosi hienoja! Hirveän monta jäi esittelemättä, mutta voihan tähänkin aiheeseen palata myöhemmin.

      Poista
  3. Pihlajat eri lajeineen ovat upeita ja ehkä jopa aliarvostettuja. Monet herkkähipiäisemmät puuerikoisuudet eivät kuitenkaan pärjää niille kestävyydessä eikä aina edes kauneudessa. Pihlaja kun on mielestäni kaunis ihan jokaisena vuodenaikana. Minultakin löytyy tavallisten kotipihlajien lisäksi kaksi pylväspihlajaa ja parhaillaan kauniissa ruskavärissä koreileva tuurenpihlaja. Ruotsinpihlajakin oli, mutta jouduimme valitettavasti poistamaan sen väärin valitun kasvupaikan vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlaja kestää monenlaisia kasvuolosuhteita, mutta tiesuolasta se ei pidä. Silti sitä näkee kyllä teiden varsilla ja jakajissa.

      Tuurenpihlaja on ihan kingi syyväreissään :D

      Poista
  4. Hienoja puita sinulla. Minun pienehköön taajamapihaani ei taida montaa uutta puuta mahtua, vaikka ihailenkin monia upeita puita mm. hopeapajua, pihlajia ja koristeomppuja. Hedelmäpuita on jo kymmenisen verran ja parit jalopuut päälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taajamapihasi onkin jo melkoisen metsitetty jo. Aina joku pilarimalli jonnekin nurkkaan menee, kun ne eivät vie tilaa paljoakaan. Hienoa, että on kehitetty tuollaisia hoikkiakin puita ahtaisiin paikkoihin.

      Poista
  5. Pihlaja on todellakin kaunis kaikkina vuodenaikoina ja mikä ihana lajikekirjo siitä löytyykään!
    Kaunis kaarisilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajien lajikkeet ovat ihan mystinen tutkimusmatka yhteen kasvisukuun. Yksi innostavimpia minulle laajuudessaan. Onneksi on ollut tilaa istuttaa vaikka mitä pihlajia!

      Poista
  6. Vai on pihilajiaki nua montaa sorttia. Hianoja. Joku päivä vaihran tiänviären terijoensalavat pihilajihin ja syreeniihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vain kolmisenkymmentä erilaista - niitä on rutkasti lisempääkin! Harrastus siis jatkuu.

      Terijoensalavat on tosi upeita, mutta tilaa vieviä ja roskaavia. Usein ne istutetaan liian ahtaaseen välmään, jolloin joutuu leikkaamaan raivokkaasti, mikä lopulta käy hermoille. Mutta hienoja ne on oikeassa paikassa. Minen ole löytänyt omalta tontilta sopivaa paikkaa yhdellekään terijoen salavalle :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Hetki syksyn loistoa, ennen vaipumista talven lepoon.

      Poista
  8. Monia pihlajia siulla on. Mie oon ihan allergiseks tullu pihlajille. Tuurenpihlaja on tässä talon ja autotallin välissä jo kookkaana puuna, hehkuen ruskassaan, rungosta on vessoo ruvennu kasvamaan. Ne on suanu pois. Meillä tavallinen mehtäpihlaja on pioneeripuu joka levivää runsaasti jokkaiseen aukkopaikkaan mehissäkin. Tuossa tekkeillä olevassa mehtäpuutarhassa ol kanssa runsaasti pihlajoo. Kaikki juurenpätkätkin pittää kerätä pois, jotta ei piäse uuvestaan levviimään. Miten on noissa siulla olevissa, kestääkö yksittäis puina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyvestä välillä vesoo ainakin kotipihlajan sukuiset, mutta ei muut. Tuure puskee välillä juuresta vesoja, jotka leikon pois. Pihlajan yksi hieno ominaisuus (ja riesa) on tavaton sitkeys. Se kestää vaikka ja mitä. Vähän kuin me naisetkin - se onkin mytologiassa feminiininen puu :D

      Poista
  9. En tiennytkään että pihlajia on noinkin montaa sorttia, oikeastaan tunnen vain tavallisen kotipihlajan, se onkin yksi minun lempipuistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan paljon hienoja pihlajasortteja on - pitänee kasata parempi postaus pihlajien monimuotoisuudesta. Se kun on ihan huikea!

      Poista
  10. Pihlajat ovat minunkin lempipuitani. Tiesin, että niitä on monia eri lajikkeita, mutta en sitä, että niitä on noin monta. Se on jännä, miten erilainen ruskaväri ihan tavallisen kotipihlajankin eri yksilöillä on: yksi muuttuu joka syksy tulipunaiseksi ja vieressä toinen oranssinkeltaiseksi. Varmaan kyllä sama on muillakin puulajeilla, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin huomiota :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vain vajaa 30 sorttia käsittävä kokoelma, mutta niitä on tosi paljon lisempääkin. Pihlaja on levinnyt laajalle maapallolla, joten variaatioita riittää luonnosaan. Lisänä innokkaiden kasvinjalostajien risteytykset ja luonnon mutaatiot. Siis loputtoman inspiraation lähde. Kaikki ei Suomessa menesty, mutta pihlaja on sitkeä - yllättävän moni pärjääkin!

      Poista
  11. Sinulla onkin monta erilaista pihlajaa. Pihlaja on kaunis puu ihan tavallisenakin, mutta nyt on himo saada tuurenpihlaja. Ehkä kaksikin. Kunnan puolella kasvaa tavallinen pihlaja ja iloitsen siitä, etteivät kaataneet sitä muiden ohessa. Taisivat luulla puun olevan meidän puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kerään pihlajia aina helmen eteen sattuessa. Myös helmipihlaja löytyy - hurjan monta jäi esittelemättä. Pihlajilla on valtava variaatio lehdissä, marjoissa ja kasvutavassa. Mutta yleensä värikäs syysasu kuuluu kuvioon. Onni pihlajallenne, että vältti sahan puraisun!

      Poista
  12. Upeita pihlajapuita. En minäkän tiennyt, että erilaisia lajikkeita on niin runsaasti. Tuurenpihlajan hehkua on tänä syksynä saanut ihailla monessa blogissa.
    Meillä kasvaa tavispihlajaa vesakkona rinteessä (ja kasvaa muuten todella reippaasti) ja ehkäpä tästä syystä en ole osannut tähän mennessä arvostaa pihlajia riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajikekirjo on ihan huikea pihlajajilla. Niihin innostuu helposti, kun asiaa vähän tutkii. Olen siemenkasvattanut paljon uusia lajikkeita siemenistä. Vuosien projekti, mutta niin antoisaa. Pihlaja on onneksi aika rivakka kasvamaan, kuten olet pannut merkille.

      Poista
  13. Pihlajat ovat minustakin kauniita ja niiden syysväri on tosi näyttävä. Upea kokoelma pihlajia sinulla! Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna pihlajat loistivat väreillään erityien hienosti. Marjasato on täällä aika heikko, kun se viime vuonna oli ylen runsas. Ei pihlajakaan kahta vuotta peräkkäin marjo hurjasti.

      Kiitos toivotuksistasi!

      Poista
  14. Olen alkanut hurahtamaan pihajoihin ja niitä onkin useampaa sorttia, viimeisimpänä kesän löytö; saksanpihlaja.

    Aale Tynnin miettein uuteen viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksanpihlaja on hieno. Sitä perusversiota mulla ei muuten olekaan. Vielä.

      Kaarisilta koskettaa sielua kuvana ja ruonona. Meitä molempia nyt ainakin.

      Poista
  15. Mahtava kokoelma! Ei joka pihalle mahdukaan. Lienevät sellaisissa paikoissa että et lehtiä haravoi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäs arvasit :D Haravaa käytän tosi vähän syksyisin. Keräävä leikkuri tekee suurimman työn siinä puuhassa.

      Mulla on paljon tilaa puille, kun hevosten lähdön jälkeen jäi pellot kesannolle. Mahtuu pihlaja jos toinenkin.

      Poista
  16. Sinulla onkin huima määrä pihlajia! Kyllä, minäkin fanitan pihlajia. Pihallani on saksanpihlaja ja luonnonpihlajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajien monimuotoisuus on vain niin kiehtovaa niiden kauneuden lisäksi. Monet pihlajat sopiat myös rajattuun tilaan, kun eivät kasva ihan hurjan suuriksi. Saa mahtumaan useampia pihlajia :D

      Poista
  17. Kiitos ystäväni siitä, että tyrkkäsit minut pihlajien maailmaan, ilman sinua minulla ei todennäköisesti olisi valkomarjapihlajaa, sulohelmipihlajaa tai tuurenpihlajaa <3

    Kuinka koskettava hetki kaarisillalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaan lisää pihlajia tulemaan, eiköhän tuolla kylvöksissä ole taas jotain varttumassa isommiksi.

      Kaarisilta-runo on minulle aina niin puhutteleva. Se tulee aina mieleen vastoinkäymisten kohdalla, kun sydämen on vain kestettävä.

      Poista
  18. Kiitos sinulle tästä postauksesta. Oli ilo katsella, lukea ja oppia.

    VastaaPoista
  19. No pihlajat on hienoja, tammet vuosisataisia ja sydän joutuu kestämään enemmän kuin vuorimalmit maan. Ja itkuitta ei vain selviä elämästä. Ehkä sekavaa, mutta minusta ihan loogista. Kiitos, Nila <3

    VastaaPoista
  20. Vastaukset
    1. On puita ja sitten tosi hienoja puita. Näistä kirjoittaa mieluusti.

      Poista