sunnuntai 21. elokuuta 2016

Unelmia alppiruusuistakin!

Syksy on kiireistä aikaa kuten kevätkin. Sadonkorjuuta piisaa, samoin istutusten hoitoa sekä kunnostusta. Osin uusiakin alueita tehdään. Aika kuluu siivillä ja blogin päivitysten välit harvenevat.
Rhododendron 'Kristian's Pink'

Otin työn alle alppiruusumaan. Se on perustettu 2014 varjoisan pellon laitaan kuusikon ympäröidessä aluetta. Paikka on erinomaisen suojaisa tuulilta ja paahteelta. Pohjakosteus on taattu luontojaan, joten kastelua tuonne ei tarvitse kehitellä.

Osa alppiruusuista menestyy todella hyvin, mutta aika äärirajoilla täällä vitosella kuitenkin ollaan.

Alppiruusuille räätälöidään kasvualusta ihan omalla tavallaan. Se on happaman maan kasvi, joka kaipaa kasvualustaan kuohkeutta. Hiekkapitoiseen peltomultaan lisäsin rutkasti hapanta turvetta ja lahoavaa puusilppua. Hevosenlantakompostia lisäsin pari peräkärryllistä. Kunnon mylläys sekaisin, istutus ja kantosilpulla kattaminen viimeisteli työrupeaman. Tällä reseptillä valmistui 24 metriä pitkä ja reilut 2 metriä leveä alppiruusumaa.

Talon vierellä vanhimmat rhodot 'Haaga' ja 'StMichel' kesällä 2015
Viime talvi oli tosi ikävä tehden tuhoa toki muuallakin, ohittamatta alppiruusumaata. Keväällä näky oli surkea:
Ikivihreät rhodot osin paleltuivat  ja kuivettuivat talven pakkasiin.
Piti puhua rumia tovin näiden äärellä. Leikoin ja toivoin piilosilmujen puhkeamista. Ihan täysraatoja ei tullutkaan, vaan versoivat kesän mittaan. Tuleva talvi voi toki elpyjät vielä teloittaa. Tämä vyöhykkeenvenytys on hermoja raastavan jännä laji!

Rhodomaa nyt, täydennysistutettuna ja kantattuna.
V. 2010 sain pieniä rhodontaimia, jotka ovat olleet "vauvalassa" varttumassa. Nyt oli aika siirtää niitä väljemmille vesille isoon rhodomaahan:
Taimi muuttomatkalla
Istuttamatta jäänyt osa rhodomaata oli kasvattanut mittavan rönsyleinikkikasvuston, jonka talikon kanssa irroittelin. Kuohkeasta maasta ne lähtivät löysästi irti. Syynsä askareellekin - ensi lauantaina oleva Mustilan Arboretumin taimipäivä tuottaa lisää rhodon taimia kokeiltavaksi täällä vitosella!
R. tigerstedtii x auriculatum
Istuttelin rhodojen väleihin pieniä hostia. Jotain varjon syyskukkijoitakin voisi tarjoilla sekaan. Keksisi vain mitä! Invasiivisia kasveja en halua, sillä rönsytiarella kiri matalimpien päällyskasviksi teloittaen mm. karva-alppiruusun joukkovoimallaan. Varjohiipat ja taponlehdet kuolivat viime talveen. Se oli kaikille ikivihreille kuolettavan paha talvi.

Rhodojen Grand (not so old) man Kristian Theqvist on kasvattanut ja risteyttänyt rhodoja sinnikkäästi vuosien ajan. Tuo ensimmäisen kuvan 'Kristian's Pink' on hänen kasvattamansa avopölytteisestä siemenestä ja jopa rekisteröimänsä (!) lajike. Se on viihtynyt täysin ongelmitta kuusi erilaista vuodenkiertoa täällä. Eli lajikkeella on erinomainen kestävyys. Lisää lajikkeita on tulossa, mutta niiden kestävyydestä tarvitaan kokemustietoa. Toivottavasti nämä jalosteet päätyvät yleiseen myyntiin jossain vaiheessa.
R. aureum x goldschaz

Syitä miksi pidän alppiruusuista:
Ikivihreät lehdet, jotka ilmoittavat säätilan talvella: lehti on rullalla=pakkasta. Lehti on auki=suojaa
Upeat kukat - ei joka vuosi, sillä syksyllä muodostuva kukkanuppu on herkin pakkaselle.
Kaunis kasvutapa
Ja tietenkin mukavan mausteinen haasteellisuus :D
'Calsap' uusi kasvu on kaunista!
Pientä ja tosi vaatimatonta on rhodoharrastus täällä, mutta klikkaapa itsesi linkistä tuonne Kristianin rhodoparatiisiin kurkkimaan. Jopa alkaa syke nousta, takaan sen!

Iloa ja valoa tulevaan viikkoosi!

15 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Toivottavasti rhodot lähtemään hyvin kasvamaan niin että saat nauttia niistä jo ensi keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A! Omat kommervenkkinsä näidenkin kanssa on, mutta tutuiksi nämä on jo tulleet. Toivotaan lempeää talvea.

      Poista
  2. Ai piäntä???? Ei ainakaa lajikemäärältä! Sullako o menos alappiruusujenki kestävyyskokeelu? Sullonki tarijota niille ihanteelliset olosuhtehet (paitsi vyähyke)...ja tilaa riittää :)
    Mullon ittellä vaa pari 'Haagaa'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientäpä hyvinkin, riippuu tasan mihin verrataan :D Jonkinlaista kestävyyskokeilua rhodoillakin v.2010 alkaen, mutta mittakaava ja menetelmät ovat paljon vaatimattomammat kuin näiden kanadanruusujen kanssa.

      Poista
  3. Voi jukra! Olet sinä kyllä kuin rönsymansikka! Kaikkialle hamuava, rehevästi huumorintajouinen ja komea! Tulosta näkyy kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkäs sitä uteliaisuudelleen voi :P Rhdodot on yksi rakkauksista, mikä on kestänyt monet vuodet. Vähän ranttuja ovat, eivätkä tosiaan edes joka vuosi kuki. Vaan on ne lehdetkin komeat.

      Poista
  4. Sadetta riittää, ehti hakkaaman AHoodsonin melkein pilalle. ;(
    Viikolla kävin puutarhakierroksella Kokkolassa Eeva-Kaijan pihalla, ruusuja ihailemassa.
    Hänellä oli loistava idea ruusupuskien 'sadesuojeluun', kertakäyttäsadetakkeja ympärille. :D Kukat ja nuput olivat säilyneet hienosti sateelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hiton monta sadetakkia olis pitänyt tärvätä ja koko kesä pitää niitä päällä. Tämä kesä nyt oli vain mitä oli. En jaksa edes marista asiasta, hyväksyttävä se on vain olosuhteena. Toivoa voi parempaa ensi kesää - ja pelätä sanontaa "ei kahta ilman kolmatta"

      Poista
  5. Hieno rodoalue! Toivottavasti kasvit menestyvät hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu. Rhodot yleensä tykkäävät sateisista kesistä.

      Poista
  6. Muistan vieläkin elävästi miten vuosi(kymmeniä) sitten hyperventiloin rhodojen loisteessa kun koiranpissityslenkillä eksyin Etelä-Haagan rhodopuistoon. Olin jo muutostani lähtien ihmetellyt autoruuhkaa sinänsä yksinäisellä kadunpätkällä ja metsään taapertavien ihmisten kansainvaellusta. No, se oli niin mykistävä näky, että vieläkään en ole yhtään omaa rhodoa hommannut.

    Tuo sinun rhodolasi on kokenut uudelleensyntymän, toukokuussa oli synkkä kalmisto vaivaisine varpuineen ja nyt taas rehottaa! Hyvä sinä. Hauskaa Mustilan reissua ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka. Asun ihan väärällä vyöhykkeellä, vaan pärjättävä on siitä huolimatta! Mustilassa näkee taas niitä hugeja alppiruusuja, niitä on siellä paljon! Tosin kotiin paluu tuottaa henkistä nyrpistelyä - kitulias pohjoinen!

      Poista
    2. Sana kitulias ei kyllä tule ensimmäisenä mieleen kun teidän markilla tallustaa. Sitkeä kyllä.

      Poista
  7. Alppiruusut ovat kyllä kasvattamisen arvoisia , vaikka hankaluutta varmasti tuottaa sijainti viitosvyöhykeellä. Meilläkin rodoja on kasvatettu kohta parikymmentä vuotta ja ovat lähinnä mieheni silmäteriä.
    Toivon suosiollista ensi talvea sinne teille ja menestystä alppiruusujen kasvatukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Pitää koittaa erilaisia konsteja, että rhodotkin viihtyvät. Tai toivoa, että oppivat elämään kylmässä ja kitukasvuisessa pohjolassa.

      Poista