Syyspuuhia lomatunnelmissa

Kyllä on siunattu asia tämmöinen hienous kun vuosiloma! Erityisesti rakastan aamuja, jolloin voi venyä sängyssä just niin pitkään kuin tuntuu hyvälle. Aamukahvin voi juoda ihan rauhassa kelloon katsomatta, samalla läppäriltä uutisia selaten. Ja hiljalleen käynnistää moottori päivän puuhiin.

Vaahteroiden ruska on valtavan värikästä!

Erinomaisen  tähdellisiä toimia onkin varattu loman ajalle. Aktiiviloma pitää vireessä. Tärkeintä on valkosipulinkynsien istutus. Monasti sitä olen tehnyt sormet kohmeessa, pimenevissä illoissa ja vesi- tai räntäsateessa. Nyt on ihan luksusta, kun tosi mukavissa keleissä auringon paistaessa ja lintujen laulauessa (korpit, närhet ja joutsenet... laulavat äänellään jokainen) voi rauhassa askaroida tulevaisuuden toivoja maahan.

Kynnet rivissä kompostimullan päällä.

Nyt on reilut 500 kynttä maassa, mutta jonossa on vielä melkein samanmoinen määrä. Jos kelit pysyvät hyvinä, niin pari päivää saattaa riittääkin. Sitten on työlistalla vaatimattoman tulppumäärän kuoppaaminen.  Jos vielä löytyy vapaita paikkoja, niin kaupoissa näyttäisi olevan edelleen valikoimaa jäljellä. Kevätsipuleita on kyllä ihan armoton määrä entuudestaankin.

Niin pienellä vaivalla syksyllä saa seuraavaan kevääseen väriloistoa!

Ikkunatkin pitäisi pestä, mikä onkin melko urakka näiden vanhanaikaisten, saranoimattomien kuusiruutuisten ikkunoiden kanssa. Vaan kerran vuodessa ne pitäisi läpi käydä. Syyskunnostusta ja siivoamista piisaa puutarhassakin, joten kelien salliessa pysyn enempi pihatöissä.

Riekolla on nyt isommat tiet tassujen alla.

Kuopus ei halua luovuttaa koiraa takaisin, joten pitäköön nyt ilonaan aktiivista aussia. Täällä kotona on oudon hiljaista ja rauhallista. Kai tähän pitää tottua. Voi olla, ettei tuota koiraa saa enää takaisin kuin lainaksi vain. Koira on kyllä tosi ihana ystävä, turva ja personal trainer. Nuoren neidon elämäntilanne tällä hetkellä suosii koiraystävän emännyyttä, mutta minne tulevat kuviot vievätkään aikanaan? Asioita voi pohtia aina kulloistenkin olosuhteiden myötä. Onhan sitä paljon lapsiakin, jotka elävät kahta kotia. Mä olen nyt se etä-äiti näköjään.

Voi näitä sävyjä!

Mulla on koko ihana viikko edessä lomaa! Joudun sompailemaan äitini hoidon myötä yllättäviä käänteitä, mutta tällä hetkellä äiti on jälleen sairaalassa. Siis turvassa - minun näkövinkkelistä. Oli vähän rivakampi aamuherääminen ja samantien pikainen lähtö äidin luo. Ja sieltä sairaalan osastolle. Lopulta sain aamukahvitkin. Tilanne on taas tällä hetkellä vakaa, mutta mikä tahansa päivä voi tuoda huonoja tai vielä huonompia uutisia. Ehkä juuri siksi uuden elämän kätkeminen mullan huomaan tuntuu niin terapeuttiselle.

Elämä kantaa.

Iloa ja valoa viikkoosi. Ruskan loistoa ja kuulaita syyskelejä!

First Killing Frost

Se kuuluisa FKF eli First Killing Frost kävi viime yönä näyttäytymässä. Aamu valkeni kovin kuulaana ja kuuraisena. Lämpömittarin mukaan seinän suojaisessa vierustassa oli käynyt -0,2 asteessa, mutta avoimemmilla paikoilla pakkasta on taatusti ollut muutaman astetta enempi.

'Henry Kelsey' joutuu kumartamaan kuuralle.
Kaikki kuvat ovat tältä aamulta.

Eilen illalla siirrettiin koko kotkolauma talvikanalan suojiin. Olen huolella sitä kuurannut ja puunannut, sekä uudet pehkut asentanut. Kesä- ja talvikanalan erillisyys on toisaalta hyvä, kun tulee aina vaihdon aikana tehtyä kunnollinen ja perusteellinen siivous. Toisaalta se on huono, koska kelien mahdollisesti lämmetessä kanoja ei vain viitsi kiikuttaa kantamalla edestakaisin. Eli kanoilla alkoi pysyvä talviaika.

Kuuran kirjoma 'Piano' ruusu. Ruusut eivät kylmää säikähdä, vaan kestävät
oikeastaan sangen hyvin ensimmäisiä pakkasia.

Aamulenkillä Riekon kanssa jäinen ruoho rapisi jalan alla, ja metsässä tippui keltaisia koivunlehtiä kuin pieniä tähtiä taivaalta. Joutsenten haikea lähtöhuuto Isolahdella kruunasi syksyiset fiilikset. On aika taas heittää kasvukaudelle hyvästit muutamaksi kuukaudeksi.

Ryhmäruusu 'Lemon Rokoko'

Meillä syksy aina armahtaa lämmöllä ja pituudellaan. Meri huokuu lämmintä vielä pitkään, joten talven tuloon on vielä aikaa. Monasti olen viimeisiä istutuksia laittanut maahan joulukuussakin. Nyt saadaan nauttia ruskasta, mikä onkin taas tosi hieno. Eilinen myrskytuuli tosin riepotti alas jo ison määrän lehtiä.

Väreissä piisaa! Saarnivaahterat on tosin jo melkein lehdettömiä.

Leimut ja ukonhatut kukkivat edelleen.

Ruttojuuret luovuttivat pakkasen kourissa.

Ruskapuut ovat tosi hienoja syksyn väriläiskiä. Kotipihlajat ovat pettäneet menemällä lähinnä ruskeiksi, mutta onneksi vaahterat ja muutkin tuovat väriä elämään.

Rusokirsikka (Prunus sargentii) on tosi upea pikkupuu.
Keväällä runsas vaaleanpunainen kukinta ja syksyllä punainen ruska!

Samaan prunus-sukuun kuuluva pilvikirsikka ruskaantuu
hienosti likuväreillä vihreästä punaiseen.

Keltamarjainen pihlaja ei kelpaa linnuille.
Oksat notkuvat marjojen painosta. Taustalla vaahtera.

Joki on pudonneiden lehtien täplittämä.

Minulla alkoi eilen loma! Kesälomaa tässä viettelen vieläpä koko ensi viikonkin. Sitten tulee jo hätä työmaalle, kun niitä tulppaanin, narsissin ja posliinihyasintin sipuleita on reippaasti vielä istuttamatta. Ja monta syystyötä tekemättä. Tässä loman aikana ehdin hoitaa vähän syystöitä omassa puutarhassa, joista valkosipulien istutus ei ole vähäisimpiä puuhia.

En muuten haravoi :D

On tosi mukavaa nauttia letkeän leppoisista aamuista, jolloin voi nukkua pitkään  ja hörppiä aamukahviaan kelloon vilkuilematta. Arkiaamut on minuuttiaikataulutettuja, joten loma on tosiaan leppoisaa elpymistä. Mihinkään en voi lähteä "lomailemaan", mutta kovasti on tarpeen syystoimien teko omassa pihassa. Senkin voi tehdä leppoisaan tahtiin, vaikka nopeasti vähenevä valo kyllä harmittaa.

Kivipuutarhan syksyä.

Koira lähti taas citykoiraksi kuopuksen seuraneidiksi. Vähän hassu olo, kun aina mukana kulkeva varjo puuttuu :D Pienet pätkät cityelämää on koirallekin virikkeellistä vaihtelua. Täällä kun ei näe edes ihmisiä. Ihan joutuu koira vain oravien, jänisten ja kauriiden jälkiä haistelemaan.

Telkesivät minut sisälle....

Iloa ja valoa viikkoosi!

Balkaninhevoskastanja kurainen lehti nurmikolla.

Otsikoissa

Ei sitä saa töitä tehdä salassa sitten millään. Ei tarvitse kuin kaivurin kanssa vähän kuokkia kaupungin puistossa, niin johan paikallislehti pinkaisee paikalle. Tässä lehtijuttu siitä, kuinka kotikaupunkiani hiljaa ja vaivihkaa muutetaan ruusuiseksi Raaheksi * Klik *

'Ritausma' on tosi hyvä julkisissakin istutuksissa. Kukinta-aika on pitkä ja runsas,
ja hoidon tarve vähäinen. Kerran viikossa putsaan kukkineet terälehdet pois. Ei muuta.

Kolme vuotta olen askaroinut päivätöinäni Merenrantakaupungin istutuksia. Vielä on monta ruusulajia istuttamatta, mutta 15 lajiketta ja 150 kappaletta on tuupattu nyt noin alkuunsa istutuksiin. Kanadanruusuista laitoin 'Henry Kelsey'tä kymmenen yksilön osion isoon ruusuaidanteeseen, jossa kukkii 'Iitin Tiltu' ranskanruusu sekä 'Sointu' puistoruusu.

'Henry Kelsey' on runsaskukkainen ja tosi pitkään kukkiva. Toivottavasti pärjäävät!

Jossain vaiheessa toivon voivani pitää vuosilomia edes vähemmäksi. Lomia on pitämättä vielä edelliseltäkin vuodelta, ja tänä vuonna olen pitänyt vasta neljä lomapäivää. Minulla ei ole tuuraajaa, joten pitää rakentaa asioita siten, että voisin pitää lomaa itsekin sulan maan aikana joskus tulevaisuudessa.

'Sointu' kukkii pienin, mutta runsaslukuisin kukin pitkään.

Nyt juostaan kilpaa talven kanssa. Kesä kuluu kesäkukkien ja ylläpidon kanssa, ja syksyt käytetään uusien asioiden rakenteluun. Vielä on rutkasti istuttamattomia puita, mutta ajattelin ehtiä ja keretä. Meri pitää olosuhteet lämpiminä, ja hyvässä lykyssä ei ole kiirekään. Talvi tulee joskus joulun tietämillä.

Suviruusu Poppius on vanha perinneruusu.

Toisaalta työ on nyt merkinnyt jotain muuta ajattelemista. Kuoleman äärellä kulkiessa uuden elämän istutus on oikeastaan sangen terapeuttista. Kaadanhan minä lahoja puitakin, kun ne ovat aikansa kasvaneet ja kukoistaneet. Ja samalla istutan uusia taimia varttumaan elonkaartaan. Sellaista on elämän kierto puutarhurinkin näkövinkkelistä.

Antoisaa viikonloppua kaikille kulkijoille!

PeeÄääs: ilman Facebook-tunnuksia luettavissa oleva juttu Merenrantakaupungin FB-sivuilta * klik *

Hetki hiljaisuutta

Blogi pääsi kuolemaan käsiin, kun arjen haasteet ottivat kuristusotetta. Äitini vakava sairaus on vaiheessa, jossa mennään lujaa alamäkeä. Eikä toivoa ole muusta kuin siitä, ettei pitkään tarvitsisi kipuja kärsiä. Sellaista elämä on - mikä syntyy, se kuoleekin. Tässä kuitenkin syy siihen, etten ole jaksanut blogia päivittää. Olen halunnut viettää äitini rinnalla aikaa vaiheessa, jossa tiimalasin hiekka valuu vääjäämättä kohti loppuaan.

'Piano' ruusu ilahduttaa. Kaksi kolmesta on selvinnyt kaksi talvea.

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin niihin syksyn kukkijoihin. En ole jaksanut ja ehtinyt hoitaa puutarhaani, mutta silti se on kukkinut runsaana. Leimut ovat loistaneet ihan hurjasti, samoin ruusut. Kärhötkin ovat jaksaneet vesisateista huolimatta.

'Purple Rain' maanpeiteruusu on selvinnyt erinomaisesti talvetkin.

'Sweet Haze' kukkii hurjan runsaana ja kiitollisena.

Ryhmäruusuissa tuli paljon katoa viime talvena, joten jäljelle jääneet ilahduttavat sitäkin enemmän. Kanadanruusut ovat vahvasti kukassa, ja niitä pidänkin sangen kestävinä. Uskalsin istuttaa ensimmäiset 'Henry Kelseyt' myös kaupunkikuvaa koristamaan.

'Hansaland' ruusu on suuren mielenkiintoni kohteena nimenomaan julkisiin isttuksiin.
Tämä testikappale pärjää tosi kivasti 'Ilo' ruusun sitä vähän puristaessa sivustasta pihallani.

Syysleimut ovat todella loistaneet pihallani. Niitä on kolme pitkää penkkiä useita lajikkeita ja jokaista viisi kappaletta. Eli on oikea massaistutus. Leimut ovat niitä ihan must- kasveja syyspuutarhaan. Härmäkään ei ole lehtiä vaivannut, vaan kukinta on ollut erittäin onnistunutta. Leimut ovat myös kestäviä leikkokukkia, joista olen tehnyt useampia kimppuja viemisiksi. Tuoksukin niissä on viehättävän hempeä.

Leimuja - etualalla 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'

Muita syyskukkia tulee nyt tyylillä "kuva kertoo enempi kuin tuhat sanaa".

Vaatimaton röyhytatar viihtyy vaikka pensaiden juurella. 

Punahatut on hakittu tänne yrteiksi, mutta kyllä niillä on kaunis kukinta!

Syyskimikki. Kaunis ja haisee pahalle.

Kärhötkin ovat nuoresta iästään ja kylmästä kesästä huolimatta päässeet kukkaan. Ruusut ja kärhöt ovat kummatkin lämpimän kesän ja auringon ystäviä. Nyt ei ollut oikein kumpaakaan, joten iloitsen kaikista kukista suuresti - ne on puserrettu vastoinkäymisten keskellä.

Lempikärhöni on tavallinen 'Hagley Hybrid'. Tämän kaverina on 'Niobe',
mutta se on jo lopettanut kukintansa. 

'Köningskind'

'Purpur Königskind'

Muista kärhöistä minulla ei olekaan kuvia. Nämäkin kuvat on otettu 25.8. En ole ulkoiluttanut kameraakaan sen koommin. Satoa olen sen sijaan korjannut. Valkosipuleista tuli kunnon sato. Niiden nosto, putsaus ja kuivaus on käynyt työstä. Nytkin nosto jäi vähän turhan myöhään.

Valkosipulit onnistuvat aina!

Perunatkin olen saanut nostettua, ja maassa on enää porkkanat ja persiljaa. Viiniköynnös kasvihuoneessa antoi todella runsaan ja maukkaan sadon. Omenoita on ihan pirhanan paljon, ja monelta osin kylmä kesä on kuitenkin tuottanut onnistumisia.

Camelot-köynnösruusu kukoistaa ihanasti!

Jonkinlainen maineteko on kirjoittaa Facebookiin ilman, että on sitä ikänään käyttänyt tai omaa edes käyttäjätunnuksia. Näin vain pääsi käymään, kun käsky kävi kirjoittaa otsikolla Puutarhurin kesä 2019. Ja minähän näpyttelin nopean tekstin kuvineen. Käy kattomassa täältä. Lukemiseen ei tarvita FB tunnuksia, ja siihen esille lävähtävään ponnahdusikkunaan voi vastata "Ei nyt", ja saa jatkaa lukemista. Ihmettelen tekstin saamia peukutuksia, sillä teksti ei ole parasta kirjallista tuotantoani :D Kiva kuitenkin näin, ja iloa tuli paljon kommenteista!

Kirjoittelen taas jossain vaiheessa jotain. Nyt menen ihan päivä ja hetki kerrallaan.

Välipäivitys - ristus mikä krapula!

Ei tiennyt pieni koira, mitä päivä mukanaan tuokaan. Emäntä oli varannut ajan eläinlääkärille luustokuvia varten. Piti ottaa läpivalaisu lonkista, kyynärpäistä ja koko selästä. Ja sitä varten piti rauhoittaa koirapieni pysymään paikallaan röntgenissä.

Ai tän nimi on Dagen Efter? Karsea krapula ja sijainti penkin alla.

Miksi moinen vaiva ja raha? Koirahan on täysin terve, energinen ja nuori. No Rieko sattuu olemaan sellainen sporttimalli, joka liikkuu ja liikuttaa emäntäänsä melko kyytiä. Rotuna australianpaimenkoira on oikeastaan hyvinkin terve, mutta perinnöllisiä luustovikojakin löytyy jossain määrin. Siispä tarkastetaan ennen isompia rasituksia. Jos jotain luustollista heikkoutta löytyy, niin pystyy rasitusmäärän pitämään sopivalla tasolla. Jos taas ei löydy, niin sitten voi antaa palaa menemään vain.

 Ilme kertoo kyllä oleellisen. Viltti on lämmikkeeksi, kun rauhoitus
saattaa vaikuttaa lämmönsäätelyynkin.

Kuvaus on tavallaan myös kiitos kasvattajalle, joka haluaa kasvattaa terveitä sekä rodunomaisia ausseja. Ilman tietoa ja palautetta sekin olisi vaikeampaa. Toki koirien jalostus on haasteellinen laji kaikin tavoin, mutta jos edes muutaman röntgenkuvan verran saa taas faktaa tuossa monimutkaisessa lajissa. Koira itsessäänhän on ihan huippu tyyppi, mutta kasvattajalla on enemmänkin pitkäaikaisia tavoitteita. Tämä oli minun korteni siihen kekoon.

On vähän väsähtänyt olo..

Ilta on mennytkin toipuessa rauhoittamisen jälkivaikutuksista. Huomenna tuo hurtta on taas oma energinen itsensä. Ja varmasti nälkäinen! Aamuruoan ehti antaa, kun paastovaatimus on vähintään 8 tuntia ennnen toimenpiteitä. Iltaruokaa Rieko ei ole ollut vaillakaan, eikä ruokaa saa antaa ennen kuin koira on kokonaan herännyt.

Vielä pienet tirsat....

Jos ketä tahansa meistä röntgenillä tutkitaan, niin tuskin kovin montaa priimaa seasta löytyy. Oli kuvien anti mitä tahansa, niin Rieko on ehdottomasti ihan huippu koira. Kahden vuoden merkkipaalun kohdalla se rauhoittui enempi aikuisuuteen. Kumppanina se on mahdottoman erinomainen. Personal Trainer ja Ystävä.

Seuraavassa postauksessa palataan taas tutuille jutuille ruusuista ja muista syyskesän kukkijoista! Täällä nautitaan krapula loppuun hyvän asian puolesta.

Syyskukkijoiden runsautta osa 1, perennat

Kesä ei ole vielä kokonaan ohi, sillä puutarhassa on syyskukkijoiden vuoro. Ja voi veljet ja siskot - niitähän riitää! Minusta tuntuu, että puutarhani on komeimmillaan juuri elo-syyskuussa!

Sateen pieksemät isot perennat kaatuilevat. Nauhusten hienot soihdut valaisevat
pimeneviä iltoja, ukonhatut kaatuilevat polulle, ja vastaan kurottaa punalatvat.

Jättikarhunputki (Angelica gigas) pilkottaa edellisen kuvankin taustalta.
Syyskukkijat innostavat pörriäiset vielä ankaraan meden keruuseen.

Pitkä kuivuus katkesi melko runsaisiin sateisiin. Nyt tuntuu, että joka päivä vain sataa :D Korkeat perennat lamoavat sateen piiskatessa, mutta pitää muistaa ensi kesänä rakennella huomaamattomia tukia isoimpien ympärille. Jostain syystä lupaan itselleni joka vuosi tuon saman homman, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

Ukonhatut (Aconitum) ovat luottokukkijoita. Niitäkin on hurjan montaa lajiketta.
Etualalla Komealuppio (Sanguisorba hakusanensis)

Jaloangervot (Astibe) on laajan väriskaalan syyskukkija. Kuvassa lajike
'Amethyst' ja kuunliljan kukkia. Takana pensaskärhön ohi mennyttä kukintaa.

Jostain syystä hyljeksin pitikään jaloangervoja puutarhassani, mutta olen tullut tosiin aatoksiin. Kyllä jalisten tosi monilla värisävyillä on vain paikkansa syksyisen puutarhan ilona. Jalikset on hyvin kestäviä, eikä niihin ole tullut tauteja tai tuholaisia. Kukinta on varma, eikä se suutu sateista.

Jaloangervo 'Brautschleier'  ja takana aukeaa leimujen kukkia.

Edellinen kuva on aasinsilta, josta päästään kätevästi syysleimujen tarjoamaan runsaaseen antiin. Syysleimut ovat "perussettiä" syksyisissä puutarhoissa.

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'.

Leimut kukkivat luotettavasti, pitkään ja tanakasti tukematta. Joskus niiden lehdille tulee härmää, mutta meillä se ei ole ollut kiusana. Härmä on erityisesti kuivien kesien riesa.

Takana kiiltoleimu 'Mäntsälä' ja edessä 'Jules Sandeau'.

Korkeat leimut ovat parhaimmillaan isohkoina ryhminä. Niiden sävyjä voi hienosti rimmailla sointumaan keskenään, ja valita vähän eri aikaan kukkivia lajikkeita jatkamaan runsasta kukintaa. Syysleimuja ei vain voi ohittaa mitenkään istutettaessa syyskesän kukkijoita!

Syysleimu 'Bright Eyes' on suosikkini. Se vasa aloittelee, ja nuppujen määrä on huikea.
Takana lopettelee kiiltoleimu 'Alpha'.

Alppipiikkiputket (Ernyngium alpinum) ja Harmaamalvikki (Lavatera thurinciaga)
sointuvat kivasti yhteen. Tosin malvikin pitää painaa päänsä piikkiputkien syliin.

Monet syyskukkijat ovat todellisia perhos- ja öittiäismagneetteja. Alkukesän surina ei ole tauonnut puutarhassani, sillä mehiläiset, kimalaiset ja ampiaiset ovat ahkerina edelleen keräämässä mettä.

Sinipallo-ohdakkeessa (Echinops bannaticus) on ruuhkaa!

Kukinnot heiluvat melkein kahdessa metrissä.

Surkukseni perhosia on tänä vuonna sangen vähän. Kesäkuussa jätin yhden nokkoskasvuston niittämättä, kun siinä oli nokkosperhosen toukkia. Silti perhosia on tosi vähän liikkeellä. Toisaalta on ollut sateista, eikä perhokset halua kauniiden siipien kärsivän sateessa. Ehkä ne tulevat, kun alkaa taas aurinko paistaa! Pöytä on joka tapauksessa katettuna!

Punahatut on perhosten lempparikukkia.

Puulilja 'Purple Prince' viihtyy ryhmäruusujen maassa. On ne suuria!

Mielestäni vauhti vain kiihtyy ja kukinnat loistavat tosi pitkään näin alkusyksystä. Kaikkea kivaa on vielä aukeamassa, eikä hallatkaan hätyyttele. Nyt meri antaa kaiken parhaansa lämmittämällä tätä rannikkoseutua, jolloin syyskukkijat pääsevät oikeuksiinsa. Samalla aremmat puuvartiset kiittävät, kun voivat tuleentua rauhassa talvenkestäviksi.

Väriminttuja (Monarda) ei voida ohittaa syksyn komeimpia perennoja esitellessä.
Kanadanruusujen maassa kasvaessaan se tosin on turhankin hyvin viihtyvä.

Näissäkin on useita lajikkeita valita asti. Kokonsa ja väriensä puolesta nämä
näkyvät vähintäänkin naapuriin asti.

Lopuksi vielä muutama kuva kukkapareista, jotka kukoistavat vierekkäin syyspäivien iloisina kumppaneina:

Takana Tarhapiisku (Solidago canadensis) ja edessä Virginiantädykkö (Veronicastrum virginicum'Album')
Molemmat ovat varmoja, vaatimattomia ja terveitä luottokukkijoita.

Virginiantädykkö (Vernicastrum virginicum 'Fascination') ja kuunliljojen kukkia.
Seassa pilkistää Jaloangervo 'Amethyst'. Lilaa, pinkkiä ja vaaleaa sinistä.

Vanha kunnon saippuakukka (Saponaria officinalis) ja sininen täydykkö.

Ei tässä oikeasti ollut kuin osa kukkivia perennoja, mutta postauksen pituus alkaa lähestyä kriittistä rajaa. Olipa aikaa, kun tässä tihkusateisessa sunnuntaissa pientä flunssanpoikasta tappaessa ei viitsi alkaa mihinkään mittavaan ponnistukseen. Tai noh - kokeilin nostaa vähän talvivalkosipulia, mutta niiden peseminen siivoon kuntoon ei ollut fiksu valinta.

Viime vuonna oli isompia sipuleita, mutta kyllä nämäkin kelpaavat...

Seuraavassa postauksessa toivottavasti syyskukkijat jatkuvat osalla kaksi - ruusut, kärhöt ja hortensiat. Minä alan taikomaan valkosipulilla ja chilillä höystettyä keittoa, jotta sielukin lämpiää. Eiköhän se flunssakin lähde!

Iloa ja valoa viikkoosi! Ei kesä vielä ole kokoon taputeltu :D