sunnuntai 25. elokuuta 2019

Syyskukkijoiden runsautta osa 1, perennat

Kesä ei ole vielä kokonaan ohi, sillä puutarhassa on syyskukkijoiden vuoro. Ja voi veljet ja siskot - niitähän riitää! Minusta tuntuu, että puutarhani on komeimmillaan juuri elo-syyskuussa!

Sateen pieksemät isot perennat kaatuilevat. Nauhusten hienot soihdut valaisevat
pimeneviä iltoja, ukonhatut kaatuilevat polulle, ja vastaan kurottaa punalatvat.
Jättikarhunputki (Angelica gigas) pilkottaa edellisen kuvankin taustalta.
Syyskukkijat innostavat pörriäiset vielä ankaraan meden keruuseen.
Pitkä kuivuus katkesi melko runsaisiin sateisiin. Nyt tuntuu, että joka päivä vain sataa :D Korkeat perennat lamoavat sateen piiskatessa, mutta pitää muistaa ensi kesänä rakennella huomaamattomia tukia isoimpien ympärille. Jostain syystä lupaan itselleni joka vuosi tuon saman homman, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

Ukonhatut (Aconitum) ovat luottokukkijoita. Niitäkin on hurjan montaa lajiketta.
Etualalla Komealuppio (Sanguisorba hakusanensis)

Jaloangervot (Astibe) on laajan väriskaalan syyskukkija. Kuvassa lajike
'Amethyst' ja kuunliljan kukkia. Takana pensaskärhön ohi mennyttä kukintaa.

Jostain syystä hyljeksin pitikään jaloangervoja puutarhassani, mutta olen tullut tosiin aatoksiin. Kyllä jalisten tosi monilla värisävyillä on vain paikkansa syksyisen puutarhan ilona. Jalikset on hyvin kestäviä, eikä niihin ole tullut tauteja tai tuholaisia. Kukinta on varma, eikä se suutu sateista.

Jaloangervo 'Brautschleier'  ja takana aukeaa leimujen kukkia.

Edellinen kuva on aasinsilta, josta päästään kätevästi syysleimujen tarjoamaan runsaaseen antiin. Syysleimut ovat "perussettiä" syksyisissä puutarhoissa.

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'.


Leimut kukkivat luotettavasti, pitkään ja tanakasti tukematta. Joskus niiden lehdille tulee härmää, mutta meillä se ei ole ollut kiusana. Härmä on erityisesti kuivien kesien riesa.

Takana kiiltoleimu 'Mäntsälä' ja edessä 'Jules Sandeau'.

Korkeat leimut ovat parhaimmillaan isohkoina ryhminä. Niiden sävyjä voi hienosti rimmailla sointumaan keskenään, ja valita vähän eri aikaan kukkivia lajikkeita jatkamaan runsasta kukintaa. Syysleimuja ei vain voi ohittaa mitenkään istutettaessa syyskesän kukkijoita!

Syysleimu 'Bright Eyes' on suosikkini. Se vasa aloittelee, ja nuppujen määrä on huikea.
Takana lopettelee kiiltoleimu 'Alpha'.

Alppipiikkiputket (Ernyngium alpinum) ja Harmaamalvikki (Lavatera thurinciaga)
sointuvat kivasti yhteen. Tosin malvikin pitää painaa päänsä piikkiputkien syliin.

Monet syyskukkijat ovat todellisia perhos- ja öittiäismagneetteja. Alkukesän surina ei ole tauonnut puutarhassani, sillä mehiläiset, kimalaiset ja ampiaiset ovat ahkerina edelleen keräämässä mettä.

Sinipallo-ohdakkeessa (Echinops bannaticus) on ruuhkaa!

Kukinnot heiluvat melkein kahdessa metrissä.

Surkukseni perhosia on tänä vuonna sangen vähän. Kesäkuussa jätin yhden nokkoskasvuston niittämättä, kun siinä oli nokkosperhosen toukkia. Silti perhosia on tosi vähän liikkeellä. Toisaalta on ollut sateista, eikä perhokset halua kauniiden siipien kärsivän sateessa. Ehkä ne tulevat, kun alkaa taas aurinko paistaa! Pöytä on joka tapauksessa katettuna!

Punahatut on perhosten lempparikukkia.

Puulilja 'Purple Prince' viihtyy ryhmäruusujen maassa. On ne suuria!

Mielestäni vauhti vain kiihtyy ja kukinnat loistavat tosi pitkään näin alkusyksystä. Kaikkea kivaa on vielä aukeamassa, eikä hallatkaan hätyyttele. Nyt meri antaa kaiken parhaansa lämmittämällä tätä rannikkoseutua, jolloin syyskukkijat pääsevät oikeuksiinsa. Samalla aremmat puuvartiset kiittävät, kun voivat tuleentua rauhassa talvenkestäviksi.

Väriminttuja (Monarda) ei voida ohittaa syksyn komeimpia perennoja esitellessä.
Kanadanruusujen maassa kasvaessaan se tosin on turhankin hyvin viihtyvä.

Näissäkin on useita lajikkeita valita asti. Kokonsa ja väriensä puolesta nämä
näkyvät vähintäänkin naapuriin asti.

Lopuksi vielä muutama kuva kukkapareista, jotka kukoistavat vierekkäin syyspäivien iloisina kumppaneina:

Takana Tarhapiisku (Solidago canadensis) ja edessä Virginiantädykkö (Veronicastrum virginicum'Album')
Molemmat ovat varmoja, vaatimattomia ja terveitä luottokukkijoita.

Virginiantädykkö (Vernicastrum virginicum 'Fascination') ja kuunliljojen kukkia.
Seassa pilkistää Jaloangervo 'Amethyst'. Lilaa, pinkkiä ja vaaleaa sinistä.

Vanha kunnon saippuakukka (Saponaria officinalis) ja sininen täydykkö.

Ei tässä oikeasti ollut kuin osa kukkivia perennoja, mutta postauksen pituus alkaa lähestyä kriittistä rajaa. Olipa aikaa, kun tässä tihkusateisessa sunnuntaissa pientä flunssanpoikasta tappaessa ei viitsi alkaa mihinkään mittavaan ponnistukseen. Tai noh - kokeilin nostaa vähän talvivalkosipulia, mutta niiden peseminen siivoon kuntoon ei ollut fiksu valinta.

Viime vuonna oli isompia sipuleita, mutta kyllä nämäkin kelpaavat...

Seuraavassa postauksessa toivottavasti syyskukkijat jatkuvat osalla kaksi - ruusut, kärhöt ja hortensiat. Minä alan taikomaan valkosipulilla ja chilillä höystettyä keittoa, jotta sielukin lämpiää. Eiköhän se flunssakin lähde!

Iloa ja valoa viikkoosi! Ei kesä vielä ole kokoon taputeltu :D

18 kommenttia:

  1. Mahtavan upeita syyskukkijoita! Nuo virginiantädykkeet ovat niin hienoja ja näyttäviä. Ensi vuonna aion hankkia niitä meillekin. Pikaista paranemista ja mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sunnuntai menee vähän elpaantuessa, kun edessä on koko työviikko. Lomaa tässä jo kaipaisi, kun on suurin piirtein puolitoista vuotta vetänyt putkeen töitä. Lomaa on kolme noin viikon jaksoa siellä seassa.

      Syksyn kukkijat kyllä ilahduttavat runsaudellaan. Ja aurinkokelitkin voivat palata pikapuolin, jolloin kukat pääsevät hehkumaan kunnolla.

      Poista
  2. Komeasti kukkii. Etenkin tuo valkoinen Virginiantädyke on ihana, se hohtaa pimeässä.

    Loppukesässä parhainta on leimut, ehdottomasti. Tänä vuonna ne tavoittelevat taivaita ihan kirjaimellisesti, niskat vinossa niitä saa pieni ihmisenpätkä ihastella. Onnittelin itseäni viimeksi tänään sangen kattavasta värikirjosta, on syvä liila ja puhdas kirkkaan punainen, monen muun lisäksi.

    Päivänliljat ovat täällä ihan sekaisin, osa kukki vimmatusti, osa ei juuri ollenkaan, niinkö se hellekesä vaikuttaa?

    Flunssatonta viikkoa sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Virginiantädykkö on samalla jämäkkä, mutta herkkä. Ja kukkii pitkään. Se sopii kaveriksi mille tahansa.

      Hyvä kattaus leimuja sulle lähti pari vuotta sitten. Nyt ne kukoistavat - eli kannatti hankkia syyskesään leimuavaa kauneutta ja väriä.

      Päivänliljat on meidän kylmässä kesässä värjötelleet ihan lunkina. Enempi vaatimattomina. Toista se on siellä idässä :D

      Olen yrittänyt tappaa flunssaa kaikin mahdollisin keinoin. Valkosipulia raakana runsain mitoin, yrttiuutteita, nenäsumutetta (yrteistä sekin), pastilleja (mentholia ja yrttejä) sekä lopulta viskiäkin. Sitkeää on. En anna periksi! Menen huomenna töihin tartuttamaan loputkin työntekijät, koska ei ole kuumetta.

      Poista
  3. Ei ole kesä vielä taputeltu, sääennuste lupailee hienoa säätä moneksi päiväksi. Syysleimut ovat upeita, niitä pitää itsellä lisätä vielä paljon. Toivottavasti flunssa menee tehokkaasti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkien osalta varastossa on vielä ihan nuppuisia versioita kukkaan puhkeamassa. Syysleimut kyllä jaksavat kukoistaa väriloistoaan pitkään! Minulla on pitkä penkit pelkkää leimua (keväällä tulpaaneja ja narsisseja), jotka kääntävät katseen näin syyskesästä. Viisi yksilöä per lajike saa jo mittavan väri-ilon pitkäksi aikaa.

      En ole tottunut sairastamaan, joten en ajatellut kallistua tautivuoteelle ensinkään. Sitkeää troppaamista ja huilia - eiköhän tästä huomenna olla taas työkykyisiä.

      Poista
  4. Komeita kukkijoita!!
    Minullakin on joitakin korkeita perennoja ja tänä kesänä jäivät tukematta (inhoan tukemista), mutta kuivuuden ansiosta jäivät sen verran mataliksi että ovat kutakuinkin pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin vasta kaatosade otti ja levitti korkeat perennat enempi laakean malliseksi. Pakko kai se on jotain keppi/verkkoviritystä laitella, vaikka onhan ne keväällä aika hassun näköisiä. Mutta tarpeen loppukesästä kuitenkin.

      Poista
  5. Komiaa kukintaa! Musta syyskukkijoos o monia torella upeeta kukkijoota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskukkijat muistuttavat, ettei tässä ollut vielä koko kesän anti!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Ja lisää on tiedossa! Parhaat ovat vielä esittelemättä kokonaan!

      Poista
  7. Hienosti kukkii syyskukkijat. Värit näissä kukkijissa on mehukkaita. Meillä vielä puuliljat on nupulla, keväällä ostin puutarhamessuilta sipulit.

    Jos noilla roppiloilla ei lunssa hellitä, niin ei millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuliljat on kyllä yllättäneet. Hugen kokoisia, ja tuoksuvat sangen voimakkaasti. Aromista voidaan olla kyllä taas tasan kahta mieltä...

      Flunssa tuntuu uskovan troppaamista. Olo on jo paljon parempi.

      Poista
  8. Komeaa katseltavaa eikä kuivuus näy kauheasti haitanneen. Tai kastelu ainakin helpotti tilannetta.
    Syyskukkijoita täytyy hankkia lisää🤔pihamme painottuu liiaksi keskikesään.
    Toivottavasti flunssa uskoi ja häipyi muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivuus on suhteellista, kun on joki mistä kastella. Minä puolestaan tarvisin keskikesään jotain kukkivaa vähän lisää.

      Töissä hippasin päivän (tosin kevennetyn työmäärä) ja huomenna on lomapäivä. Eli olen kuskina - mutta pois työmaalta kuitenkin.

      Poista
  9. What a beautiful garden, all the flowers are spectacular.
    Have a nice week
    Maria

    VastaaPoista
  10. Komeita kukkijoita! Leimuissa löytyy värejä vaikka millä mitalla. Virginiantädykkeisiin pitäisi itsekin perehtyä tarkemmin. Voi, voi, kun joka paikassa tulee vastaan kaikkea kokeilemisen arvoista. Eilen löysinkin tarjoushyllyltä pari blogi-ihastusta. Toivottavasti osoittautuvat kehujen arvoisiksi. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista