perjantai 2. elokuuta 2019

Taistelua luonnonvoimia vastaan - ja ruusuja tietenkin!

Alkaa mitta optimismia olla katsottu puoleksi täyden lasin pohjaan asti. Ei toimi. Tämä kesä on ollut tosi epäkiitollinen. Kevät oli aluksi aikainen, sitten se himmasi ja toukokuussa oli rutkasti sateita. Kylmiä sellaisia. Pari lämmintä päivää mahtui toukokuuhun, joten kasvukausi starttasi kuitenkin kivasti - törmäten kesäkuun kylmyyteen.

Ihan sama säälle - Rieko on aina täynnä elämäniloa.

Kesäkuu meni kylmissä tuulissa noin +10 ja +15 asteen tietämillä. Sentään ei satanut, joten kesää oikein odotti. Ja sai odottaa. Kuivaakin oli, mutta toukokuun sateiden varastolla mentiin hojakasti juhannukseen asti. Sittenkään ei sateita kuulunut, joten kasteltiin ahkerasti.

Varjolilja 'Morning Sun' on aurinkoinen. Kelit ei.

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta oli kylmää ja kuivaa edelleenkin. Kasvit alkoivat jo kärsiä kuivasta, mutta onneksi on keinokastelu. Sitä saikin riepottaa eri puolille tonttia, ja töissä ei muuta kerinnytkään kuin kastella. Päivästä toiseen. Yli 20 vuotiaat katupuut kuivemmilla paikoilla alkoivat kellastuttaa ja pudottaa lehtiään. Niillä oli jo hätävara käytössä.

Martagon tämäkin, nimilappu on siellä jossain juurella.

Sitten tuli viikon helle, josta luettiin kovasti lehdistä - käristyskupoli on täällä! Voi juma - yksi viikko tosi lämmintä kaiken kylmän keskellä! Kuivuus oli edelleen syvästi paheneva riesa, vaikka kelit jäähtyivätkin siihen tuttuun +10 tietämille. Ei vaan tule vettä taivaalta! Viimeisin ihan rehti sade oli kesäkuun alkupuolella. Heinäkuun sateet olivat 9 + 1 mm vettä. Kaksi sadetta rutikuivaan maahan ei tehnyt yhtään mitään.

Perennat vetävät kylmässäkin, kun on tarjolla kastelua. Kuvassa on rantakukkaa,
kuunliljoja, peurankelloa ja pensaskärhö. Jaloangervot aloittelevat.

Nyt on palattu jälleen tuttuun viileyteen. Aamusin on reilut viisi plussa-astetta, ja päivisin lämpiää jopa reiluun kymmeneen asteeseen. Se ei karaistunutta pohjolan asukkia niin lämmitä, koska ikävän navakka tuuli Siperian suunnasta viilentää tunnelmaa entisestään. Viileys helpottaa kasveja, mutta tuuli kompensoi lisäämällä haihtumista. Suo siellä ja vetelä täällä - koko ajan pitää kastella kuitenkin.

Ruskoliljat eivät kavahda kylmääkään. Nauhuksetkin aloittavat juuri.

Oli työn suunnasssa paljonkin suunnitelmia puistojen remontointia ja kehittämistä. Yhden pienen palasen istutin, mutta sekin oli virheliikku. Aluetta saa kastella tuon tuostakin ihan vain pitääkseni taimet hengissä vain. Loput taimet odottavat istutusta paakuissa ja  purkeissa, johon ne on paljon helpompi kastella kuin maahan istutetut ja tuulten sekä auringon armoilla olevat.

Kiitoleimut aloittavat leimujen loiston. Tämä on kukkarunsas lajike 'Alpha'

Tämä oli toinen tosikuiva kesä peräkkäin. Viileä ja kuiva. Edeltäjänsä oli kuuma ja kuiva. Lopputulos on kuitenkin sama, eli kasvit eivät kukoista. Ja itse asiassa kolmas kurja vuosi, sillä 2016 oli sateinen ja kylmä. Ei kasvanut siloinkaan oikein mikään. Puutarhurointi on haasteellinen laji vuodesta toiseen.

Ruusumaa muun runsauden keskellä.

Oikeastaan on ihan yllättävää, kuinka kasvit kuitenkin kukkivat runsaina, vaikka kylmyys ja kuivuus on läsnä koko ajan. Viileä pidättää kukintaa - mutta kukat kestävät tosi pitkään. Vielä olemme saaneet sinnikkäällä kastelulla pidettyä perusasiat kunnossa, mutta kyllä tämä kesän kulku on haastellista.

Ryhmäruusujen paras pohjoisessa viihtyvä lajike on 'Baronesse'. Kaunis on!

Rymis 'Calypso' ja kanadalainen 'Henry Kelsey'

Valkoinen kanadalainen 'Morden Snowbeauty' menettää kukan muodossa, mutta
voittaa kukan koossa. Kaverina on kanadalainen 'William Baffin'.

Kanadanruusut kukkivat nyt täyttä häkää ensimmäistä ja runsasta kukintaansa. Osa pitää ensipyräyksen jälkeen pientä taukoa, mutta osa jatkaa hellittämättä pakkasiin asti. Kanadalaiset ovat saaneet pysyvän sijan sydämessäni. On ne huikeita kylmästä kesästä huolimatta!

Kanadalainen 'John Cabot' on viehko kukkaterttuineen. Yksittäinen kukka ei ole kovin suuri, mutta
koko kukkatertun aukeaminen tekee tästä ruususta tosi kauniin.

Kanadalainen 'Morden Ruby' on viehättävän pilkullinen terälehdiltään.

Ranskanruusuilla on eka kunnollinen kukkavuosi nyt, ja 'President de Seze' on yllättänyt suuresti:

Hurjan paljon hienon värisiä kukkia. Tämä pensas kukkii lähkähdyksiin asti!

Viime vuonna ihastuin 'Dutchesse de Montebello' ranskanruusuun, mutta tänä vuonna siitä ei vain ole ollut muutaman kukan vertaa enempää iloa. Nekin kukat ovat olleet tosi pieniä. Ehkä ensi vuonna taas paremmin eväin.

Toivotan kaikille lukijoille iloa ja valoa viikonloppuun! Elokuussa voi vielä yllättää intiaanikesä, jota toivon kyllä. Ja niitä täysin kadonneita sateita!

PeeÄääs: mä niin symppaan tämän puutarhurin fiiliksiä: linkki ylen sivulle.

21 kommenttia:

  1. Kuivaa on, kuten viime kesänäkin. Pohjavedet tosi alhaalla. Ilmastomuutoksen myötä saamme tottua äärisääilmiöihin. Valitettavasti. Ensi viikolla kaiketi lämpenee hieman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kylmään suuntaan enempi on menty. Talvet on olleet kunnollisia vanhan ajan talvia, mutta kesät aika vaihtelevia. Ainahan säät ja kelit on vaihdelleet isostikin, mutta vielä tässä on selvitty. Joku kukkien menestyminen on pienen pieni asia, kun ajattelee vaikka maanviljelyksen satojen merkitystä.

      Poista
  2. Samoja kolmen erikoisen ja haasteellisen kesän ajatuksia täälläkin. Jos näyttää alkukkesä hyvältä, niin jossakin vaiheessa tilanne kääntyy päälaelleen! Veden puute meilläkin on ihan huutava. Mutta toki jokin kukkii ja selviää, nautitaan niistä! Ihania ruusuja sinulla siellä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itä-Suomi on saanut vettä meidänkin edestä, ainakin Toveri Hirnakka näin väkevästi todistaa. Eipä sekään ilahduta, jos sää on koko ajan lotisevan harmaa ja kylmä.

      Ruusut on pärjänneet keinokastelulla, eikä sade ole herkkiä terälehtiä turmellut. Lämpö ja aurinko vain puuttuvat.

      Poista
    2. Kyllä, monen monta sadekuuroa olisin tänäkin kesänä muualle Suomeen mieluusti meiltä lähettänyt. Ehkä ihan niin paljoa vettä ei olla satanut kuin Itä-Suomen etelämmässä osassa, mutta enemmän kuitenkin kuin muualla Suomessa.

      Poista
  3. Niin, ei tämäkään vuosi jää mieleen mitenkään erityisen loisteliaana ja puutarhurin unelmakesänä. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Meillä kesät 2015 ja 2017 olivat molemmat kylmiä ja märkiä, 2016 ihan ok. Viime kesä oli kuuma ja kuiva, tämä kesä toistaiseksi kolea ja kuivahko, mutta ei niin paha kasveille kuin viime vuosi. T-paitakelejäkin on ollut jonkin verran. Tiedän, että jo muutaman kilometrin päässä meiltä maa on huomattavasti kuivempaa ja kasvit kärsivät kuivuudesta. Hyvä puoli tässä on kuitenkin se, että kahden kuivan kesän jälkeen kasvit ovat tunkeneet juurensa entistä syvemmälle veden toivossa ja pärjännevät paremmin seuraavien vuosien ääriolosuhteissakin. Toivotaan muutama reipas sadepäivä lähiaikoina, sitten lämmintä ja sopivasti syyssateita ennen talven tuloa :)

    VastaaPoista
  4. Kirjoititpa ajatuksia herättävästi puista, jotka kuivuuden kohdatessa upottavat juuriaan syvempään. Enpä ollut ajatellutkaan, että näin tosiaan voisi käydä. Kiitos ajatuksestasi!

    VastaaPoista
  5. Kuivaa on. Pitäis jaksaa kastella enemmän perennoja, mutta energia menny amppeleiden ja ruukkujen kasteluun.
    Jotenkin jo alkaa olla syysfiilis ja tuntuu kannattaako enää tälle kesälle....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysfiiliksen allekirjotan itsekin, kun tuuli sitkeästi hönkii Siperian perukoilta.

      Mun energiat katoaa tehokkaasti kuoleman varjossa kulkemiseeen yhdessä äitini kanssa. Tää on oikeasti tosi raskasta.

      Poista
  6. Kuivuus on ollut myös Lounais-Suomessa todellinen ongelma. Meillä on ollut kyllä tosi kuumakin esimerkiksi kesäkuussa. Maa halkeilee, nurmikko ratisee jalkojen alla kuivuuttaan ja tuholaisötököitä on joka paikassa. Ei ole helppoa puutarhurin työ. Toivotaan, että ensi vuonna olisi tasapainoisempi kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmää tai kuumaa - kuivuus on tappavaa. Meillä tuholaisetkin näivettyvät kuivuuteen ja kylmyyteen. Ensi vuodelle lähetän myös toiveita, mutta kuuleeko kukaan?

      Poista
  7. Sadetta täälläkin hartaasti odotellaan. Koko ajan saa olla sydän syrjällään miten kasvien kanssa käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi joki (=puro), jonka pinta on kyllä jo tosi alhaalla. Toivottavasti kasteluvesi ei lopu!

      Poista
  8. Kauniisti ruusut kyllä kukkivat siulla. Vettä sais tulla tännekkin ja lämpyy kaivattas. Järvessä ves laskoo vauhilla ja kun kuopan kaivaa, kuiva mua pölähtää. Satanu ei oo kuin puolet normaalista! Pitkä lämmin syksy ois toiveissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä lämmin syksy... enpä muista, milloin viimeksi olisi elokuussa halla puraissut, mutta eilen aamunavarhain oli +2,9 astetta mittarissa. Pottumaalla ylimmät potulehdet olivat ottaneet kylmää. Mikään muu ei ollut ottanut nokkiinsa kylmästä aamusta.

      Poista
  9. Alueellisia eroja taitaa olla tämä vuosi paljon, mutta pääosin kuivaa ilmeisen kaikkialla. Lämpöistä on näin etelässä ollut enemmän, joten kesästäkin on saanut nauttia. Kuivuus tosin alkoi jo toukokuussa. Hienosti kukkivat ruusut, olen nyt hankkinut itsekin jokusen. Toivotaan, että lähtevät hyvin kasvuun kuivuudesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista kastella ruusujasi! Pensasruusut pärjää vähemmälläkin, mutta kanadan- ja ryhmäruusut tarvivat vettä. Toki kaikki juurtumisvaiheessa. Toivottavasti saat paljon iloa ruusuistasi!

      Tämä kesä on minun mielestäni tapansa näyttänyt. Ei nyt ihan pakastekuivaavaa keliä, mutta semmoista kylmätuulista kuivaa. Ilman jokivettä tälle vihreydelle olisi saanut sanoa hyvästit.

      Poista
  10. Voi että, tästäkin taisi tulla aika tussahdus kesäksi, odotukset olivat optimistisen korkealla. Ja tässä sitä ihmetellään hallaöitä ja koleita loppukesän päiviä, lonkeron värisen taivaan alla.

    Sinulle toivotan taas kerran sisua ja jaksamista raskaassa elämäntilanteessa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan floppikesä, jossa puutarhan hoito on muuttunut kamppailulajiksi. Alkaa olla musta vyö tienattuna. Mulle ei kannata ryppyillä - on nääs musta vyö sudokussa :D

      Kevempääkin elämää on eletty, mutta nämä syväsukellusajatkin on surullisen tuttuja. Taas on tuplakuorma niskassa. Ja niska ihan jumissa (keho elää omaa eloaan - mikään hieronta, jumppaus tai venytykset eivät pure). Tuo koira on kuitenkin tassuterapeutti vailla vertaa.

      Poista
  11. Yhtä kamppailua😔Miten lainkaan sateet niin kiertävät teidät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tuttua täällä rannikolla. Merenrantakaupungissa terästehdas on paljon rautamäärän vuoksi magneettinen, ja toisaalta tekoallas toimii myös saderintaman jakajana. Nämä kaksi yhdessä jakavat saderintamat aina kahtia - toinen puoli menee merta myöten ohi, ja toinen ohjaa kauempaa maata myöten toisen liepeen. Ja tässä rannalla ei vain sada.

      Poista