Uusi elämä versoo

... Kukkenheimissa meinaa. Uusi tipu kuoriutui tänään:

Perhana, palelee olla esillä kun ei paljoa höyhennystä ole vielä.
Ns. munahammaskin näkyy nokan päällä. Sen avulla kuoriudutaan munasta ulos.

Tipi the Bird hautoo ja koittaa samalla kaitsea sangen näppäräjalkaista esikoistaan. Jopa pääsi Peukaloinen jo kanalan puolelle karjumaan. Miten voi lähteä niin pienestä niin iso ääni? Isot kanat ja kukot eivät piitanneet pienestä. Nostimme sen takaisin pesään ja koitimme nostaa tippumissuojaa ylemmäs.

Perhepotretti, Tipi keskittyy syömään keitettyä kananmunaa.

Uusi tipula valmistui tänään, eli kanaperhe nostetaan alas maan tasoon omaan yksiöön. Isot kanat syövät surutta tipuevään, jos vain onnistuvat keplottelemaan itsensä pesään. Toki aina joku koittaa jättää munankin haudottavaksi, joten saa olla tarkkana ylimääräisten munien ilmaantumisesta.

Eristetty Tipula. Pesälaatikko puuttuu kuvasta vielä.
Kanaperheen siirto maan tasalle tehtiin ongelmitta illalla.

Ahne ja ketterä Peukaloinen emokanan opetuksessa.
No Tipi söi kyllä surutta ihan itse. On se ansainnutkin extraeväät!

Hopi hopi, sisarukset - kuoriutukaahan!

Tipu toisen untuvikon kädessä

Kanalan elämää on mahdottoman hauskaa seurata, nyt vielä extrailoa tipujen varttumisesta! Ja muistutuksena, että ruusut tykkäävät karjanlannasta lannoitteena :P Paskapostaus oli joskus aikoja sitten blogissani. Tuskin tohdin typekästä kanankakkaa käyttää ruusuilla. Kaalit ja purjot saavat puolestaan kotkojen annista hyvää potkua kasvuun.

Minä jään tänne jännässä odottamaan viimeisten neljän munan kuoriutumista! Onkohan kukkomme ollut kyllin ahkerana polkemispuuhissa?

PeeÄäs - sadetta ei tullut, mutta myräkkätuuli. Ruusut kestivät senkin, vaikka reuhtoikin melkosestaan.

Valoa ja iloa viikkoosi!

Remonttihommia ruusuillakin

Ihan hassu termi "remontoiva" ruusu. On sitä itsekin tullut rakennettua ja remontoitua yhtä jos toistakin - taatusti vähemmän kukoistavana. Ruusutkin kuuluvat remontoivan, eli kukkivan uusiksi. Kanadalaiset- ja ryhmäruusut kuuluvat näihin remontti-reiskoihin. Ne tuottavat ahkerasti lisää kukkia pitkäksi aikaa. Rugosat eli kurtturuusutkin remontoivat pääkukintansa jälkeen hiljolleen.

'Aspirin' heinäkuun puolenvälin jälkeen

'Aspirin' olkoon tämän tarinan päähenkilö, koska se aloitti ihan ensimmäisenä kukintansa uusista taimista. Se oli Tantaun vahvajuurinen, heidän pantentoimaan istutusruukkuun istutettu virkeä taimi. Aspirin aloitti kukinnan heinäkuun eka viikolla kukkien valtavasti kolme viikkoa. Sitä mukaa kun kukinnot kuihtuivat, leikkelin niitä pois. Kukkia oli tertuissa, joten kun viimeinenkin ryppäästä oli ohi kukkinut leikkasin ensimmäiseen täysikokoiseen lehteen asti. Ruusu veti kaksi viikkoa henkeä kasvattaen uudet nuput. Nyt on niiden vuoro.

Uudet nuput valmiina loistoon!

Uusia, voimakkaita versoja nousee nuput latvoissaan.

Kukat, nuput ja uudet versot - jokainen vuorollaan

Kyllä on pitkäksi aikaa väriloistoa näiden ruusujen kanssa. Eipä tule mieleen yhtä  kiitollisia kukkijoita. Kesäkukilla saa kukkia yleensä koko kesäksi. Niitä pitää myös nyppiä ja lannoittaa ahkerasti. Minä en käytännössä ollenkaan harrasta kesäkukkia, niin nämä ruusut kyllä hoitavat tämän heinäkuusta syksyyn kukkimisen. Taimistoilta kesäkukat ostaen hintaakin tulee helposti yhden ruusumaan verran. Toiveissa kuitenkin on, että nämä ruusut jatkavat sitten tulevinakin vuosina entistä muhkeampina!

'Ingrid Bergman' ja sadetta saaneet kukat

Koitan tässä selvittää minkälaisia eroja on remontoinnissa. Se on melkoisen mahdotonta vielä näin ensimmäisenä vuonna istutuksesta. Tulevat vuodet tuovat lisää kokemusta vakiintuneesta kasvustosta. Yritän olla henkäisemättä perään "jos nämä talvehtii..." Se on kuitenkin mielessä aina. Mutta talveen olen jo varautunut hyvällä suunnittelulla. Keleille ei vain mahda mitään. Ne ovat mitä ovat.

Pienoinen 'Lambert Closse' ja iltauniltaan yllätetty Hattara

Viimeisenä 'Lambert Closse' jotka tulivat pienen pieninä paljasjuurisina risuina. Niin pieninä, että luulin nipussa olevan vain yhden. No niitä olikin kolme. Tästä ei vielä blogissa ole ollut kuvaa.

Jokaisen päivän ilona on kiertää vähintään kerran ruusumaata, leikkoa sieltä kukkineet pois ja metsästää mahdollisia rikkiksiä. Kate on kyllä hyvä, sillä se pitää maan myös niin kuohkeana että rikkikset lähtee pienellä nyhtäisyllä juurineen.

'Lambert Closse', 'Hattara' ja 'Nina Weibull'

Tänään oli harvinainen aurinkopäivä, mutta jatkossa on taas luvattu sateita. Oh my... riittäisi jo.

Kuvia klikkaamalla näet ne suurempina. Iloa tähänkin viikkoosi!

Märät jutut, eli tarinaa ruusujen sateen kestosta

Luoja rankaisi toisellakin vesimärällä kesällä. Tämä kesä on ollut kuitenkin rahtusen edeltäjäänsä lämpimämpi. Kokosin hajatelmia ruusumaan kukkien sateenkestosta, sillä niissä on selviä eroja. Heinäsilppukate on ollut siitä hyvä, että se estää mullan roiskumisen terälehtiin. Monet kukinnot  painuvat raskaina maata vasten. Siitä yksi plussapiste katteelle.

Ryhmäruusu 'Bonica'

Bonicat saavat aivan erityismaininnan kestäessään sateen pieksämisen. Versot jaksavat pysyä pystyssä, eikä kukat mätäne nuppuihinsa. Nämä kukkivat erinomaisesti vaaleanpunaisena vaahtona, vaikka kelit eivät tosiaankaan suosi.

Kanadanruusu 'Nicolas'

Kanadalaiset yleensä ottaen kestävät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sadetta uskomattoman hyvin. Kuvan 'Nicolas' on kasvanut leveäksi puskaksi, joka on tosi täynnä suuria, vahvanpunaisia kukkia. Sateenkesto on hyvä niin versoilla kuin kukillakin.

'Morden Ruby'

Kaikkein heikoin märkyyden sieto on kanadalaisella 'Morden Ruby'llä. Sen todella kauniit, pilkkuiset terälehdet mätänevät tiiviissä kukassa kykenemättä aukeamaan. Tämmöiset kukinnot saa vain leikkoa pois ja toivoa uusien aukeavan kuivemmissa olosuhteissa.

'Hope for Humanity'

Tällä ruusulla on todella suuret, ylöspäin avautuvat kukinnot. Ne keräävät hyvin vettä. Nuo kaksi surkean näköistä kukkaa on yli-ikäisiä, mutta uudemmatkin ovat sateen pieksämiä. Ylös sateeseen katsovat kukat pärjäävät heikommin kuin sateessa alaspäin kääntyvät. Sinänsä loogista. Sama näyttäisi olevan ryhmis 'Nina Weibull'illakin. 'Ingrid Bergman' on vasta nupulla, toivottavasti sateet tokenee edes pariksi päiväksi. Olisi mukava nähdä sen tummapunainen sametti!

'Morden Blush'

Monasti vaaleat kukinnot ovat herkempiä vähintääkin pilkuttumaan kosteissa olosuhteissa. Hyvin kerrotut kukat ovat ymmärrettävästi herkempiä pitämään vesisateen märkyyttä lukuisten terälehtiensä välissä.  'Morden Blush' tiuhaan kerrottuna vaaleana kuuluu sinne heikoimmin sateessa pärjääviin, vaikka kääntääkin kukinnon alassuin sateessa. Uloimmat terälehdet tahtovat  mädäntyä ruskeaksi liiskaksi. Olen jopa koittanut kuoria niitä, mutta ei se auta kun taivaasta lojottaa lisää vettä.

'Prairie Joy'

'Prairie Joy' on kerrottu vaaleahko, mutta pärjää oikein hyvin sateessa likoamisessa. On näissä melko lailla eroja eri lajikkeiden välillä!

Ryhmäruusu 'Rody'

Ryhmäruusuihin kuuluva 'Rody' on ollut todella runsaasti kukkiva ja sateen kestävä. Yksittäiset kukat ovat myös pitkä-ikäisiä. Siinäkin on tosi paljon eroja, kuinka kauan yksittäinen kukka jaksaa kukoistaa.

Kaksi 'Rody'ä ja yksi Hattara

'Rody't leviävät pitkin maata, kukkivat runsaana ja pitkään. Uusia nuppuja tulee koko ajan. Häkellyttävää! En oikein osannut varautua heti ekana vuonna tämmöiseen tykitykseen ruusujen kanssa. Yllätyin ja hämmästyin ihan tosissaan.

'Luise Bugnet'

Yksi lyhytikäisimmistä kukkijoista on 'Luise Bugnet'. Kaunis punerva nuppu aukeaa hennon punarantuisena, vartuu valkoiseksi ja melkein saman tein varisee pois. Tämäkin kestää sadetta yllättävän hyvin.

Useimmat kanadalaiset pärjäävät sateissa sangen hyvin. Isokukkainen 'Morden Centennial' on myös siellä hyvin pärjäävien luokassa. Suuret kukkaryppäät tosin roikkuvat melko alhaalla, mutta käyn hellästi ravistelemassa niitä sateen jälkeen.

Kaikki kuvat on otettu tänään vesisateen välissä. Taivas tarjosi ilmaiseksi kastelua 11,2 milliä. Pari edellistä päivää on tullut neljän milliä per päivä. Taidan kerätä vesiletkut pois, ei tämä kesä enää kastelulaitteistoa tarvitse. Tulipahan investoitua tulevien vuosien varalle sekin.

Iloa ja valoa vesisateiden keskelle!

PeeÄääs: Tipi the Bird panttaa tietoa uusista kuoriutujista siipiensä suojassa. Luulin kuulleeni piipitystä duettona, mutta kaksi munaa näkyy olevan ehjinä:

Elokuun pääsiäistipu ja muita merkittäviä tapahtumia

Voi iloista perhetapahtumaa Kukkenheimissa! Tipi the Bird on sinnikkäästi hautonut kahdeksaa munaa. Kaksi munista meni jostain syystä rikki ja kuusi jäi. Tänään kuoriutui Kukkenheimin lyhyen historian ensimmäinen Tipu:

Niin mahdottoman pieni, mutta pahuksen ponteva piipittämään!

Viisi munaa on vielä kuoriutumatta, jännittää hurjasti! Oikeasti olen tehnyt ilkeitä emokanalle. Yksikään sen hautomista munista ei ollut sen oma. Keräsin puhtaiden maatiaisten munia sille alle. Tipi on Sussexin ja maatiaisen sekoitus. Mutta äitiyden tärkeys paistaa joka tapauksessa Tipin joka eleestä. En kerro sille, että toisten munia haudoit....

Peukaloinen! Oikeasti mun peukalon mittainen vain.

Nyt hirvittää, että maailma kanatarhassakin voi olla pienille vaaroja täynnä. Se voi tippua, tallaantua, ja ties mitä voi sattua! Pesä on vielä korkealla, kun en uskalla laskea sitä maan tasalle ennen kuin kaikki on kuoriutuneet. Laitoimme tipahtamisesteen ja toivotaan muiden munien nopeaa kuoriutumista. Vaihtoehtona olisi siirtää pesue talvikanalan puolelle, mutta sieltä ei ole ulkoilumahdollisuutta. Viisaammat vois  neuvoa, minä alan tässä vauvanruokia keittelemään...

Ylpeä isä muun haaremin keskellä

On laumassa tosin toinenkin kukko... tai kukonpätkä.
Toivottavasti se ei ole vetänyt ns. välistä.

Toinen merkittävä ilon aihe on tuleva Mustilan Arboretumin taimipäivä lauantaina 27.8 - pääsen sittenkin matkalle mukaan! Jos olette tulossa sinne, niin minut löytää todennäköisesti Särkän Perennataimiston osastolta. Minä olen se lyhyempi jolla ei ole partaa :D Ihan helppo tunnistaa.

Reissuun sisältyy aivan ihana bonusosuus, joka alkaa Nastolasta. Luulen tapaavani monia ihastuttavia ruusuja ja niiden vaalijoita. Siitäpä sitten kirjoittelen matkarapsaa tänne blogiin med hyvin ruusuiset kuvat. Tuskin maltan odottaa!!!


Keveitä askeleita poluillesi! Tervetuloa Hannele Koivisto seuraamaan blogiani!

Pieniä tarinoita

Tarinat ovat aina kiehtovia. Kertoohan se minustakin jotain, että lempikirjani on Antoine De Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Minun elämäni mottokin on sieltä lainattu: "Silmät ovat sokeat, vain sydämellään näkee hyvin" Toisaalta myös Nalle Puhin ja Muumien lämmin filosofia kolahtaa lujaa. Jonkin mittapuun mukaan hyvinkin lapsellista, mutta kun monimutkaiset asiat yksinkertaistaa, niin se helpottaa pieniä aivosoluja kummasti. Ja lopulta eniten merkitsee lämpimät ja rakkaudelliset ihmissuhteet. Niin suuren pientä on minun onneni.

Usva on taikaa

Ruusumaaprojektin aikana sitaatti "Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle" kaikuu korvissani yleensä aina, kun ruusumaalla puuhailen. Ruusumaa on minulle seikkailu, joka pysyy paikallaan ja tapahtuu ajassa.

"Joskus hyvin pieni asia voi varastaa suuren palan sydämestäsi."

A.A. Milne: Nalle Puh

 

Tuli yö ja suuret tähdet, ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa.

Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä

- Mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomusia

Syksyn suuria iloja on kuutamot ja tähtitaivas

 Ajattelen juuri parhaillaan revontulia

Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.

Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levollliseksi.

Tove Jansson: Taikatalvi

Nämäkin kuuluvat syksyn pimeyteen bonuksina

Taivaan tulet eli reposet

Onko sinulla omaa mottoa tai puhuttelevaa ajatusta?

Syksyn lähestyminen hiipii hiljalleen - kesä täyttyy kohti sadonkorjuuta. Monille se tuo apeutta - kesä meni jo! Aiemmin olin alakuloinen syksyisin, mutta se ikää myöten helpottaa näköjään. Syksy tuo viileyttä kesän kuumuuteen, suloista pimeyttä kesän valoisuutta pehmentämään. Lepoa hektisen energian jälkeen. Kesä on ulospäin suuntautumista, liikkumista ja aktiviteetteja. Syksy salliin lepoa ja hiljentymistä. Syksyllä saa vetäistä villasukat jalkaan ja kaivaa illalla kirjan tai käsityön. Syksy tarjoaa vaihtoehtoja.

Nautitaan nyt kuitenkin näitä kesäisiä päiviä, riittää näitäkin! Kalenteri kulkee elokuuta, joka on elon korjuuta. Satoa tulee hyötymaalta runsaasti!

Viimeinen virtuaalinen pihakierros - se osa, mitä ei yleensä näytetä

Viimeinen maisemapostaus koko isosta puutarhastamme kulminoituu siihen, mitä yleensä pihakierroksilla ei näytetä. Syynä on jo muutenkin harras tallustelu aika laajalla aluella. Mielestäni se paras osa on kuitenkin luonnon itsensä perustama PuuTarha - eli metsä.

Ikikuusikko. Harras paikka sielun levätä. Ja oksa, joka ei tyytynyt
olemaan oksa, vaan halusi latvaksi. Kurottaa omiin unelmiinsa.

Puolen hehtaarin vanha metsä, kuten Nalle Puhilla. Siellä on ihan omanlaisensa tunnelma. Helteellä se huokuu viileyttä ja sen vihreä sammal on pehmeä astua. Metsä on parantava ja voimaannuttava kokemus. Tämä metsä on ajasta ja arjesta irrallaan. Sinne on kannettu mukana monta maista murhetta, mutta tultu keveämmän taakan kanssa pois. Metsä parantaa.

Sammalta ja ketunleipää. Pehmeää ja vastustamatonta!

Pimeä ikikuusikko ei paljon valoa alas anna, joten aluskasvillisuus on sammalta, ketunleipää ja vähän varvikkoa. Niin pehmeää katsoa ja suloista astua. Neulaset ovat vuosisatojen saatossa hiljaa varisseet ja tehneet pehmeät polut astua.

Kun aika ja myrskyt kaatavat, niin elon kiertokulkuun saavat jäädä. Kuolleella puulla on merkityksensä metsälle, vaikka moni tarkka ihminen näkisi tuossa vähintäänkin haaskattua polttopuuta. Tämä on meidän oma suojelusmetsämme. Talousmetsät ovat jossain muualla - tämä on keidas. Kärppäniemen metsä on ajasta irrallaan, vailla tehokkuutta - tarjoten kodin monelle metsän eläimelle ja kasvustolle. Ja rauhan kaikille sieluille.

Naavaa ja luppoa löytyy monenlaista

Ikikuuset kantavat oksillaan naavaa ja luppoa. Se kertoo terveestä ilmasta. Naavaa on vaikeaa kuvata, enkä siihen panostanutkaan tätä kuvaa enempää. Sitä voi tulla katsomaan ihan itse. Pitkät "parrat" roikkuvat korkealla puissa.

Jokainen sellaisena kuin Luoja loi

Vanhat puut kasvavat persoonallisina kurottaen todella korkealle. Jokainen saa olla sellainen, kun on ajatellut kasvaa. Monirunkoisina, vänkkyrinä tai kuhmuisina. Elämän koettelemina.

Sammaleiset kivet, nuo hiisien asuinpaikat lepäävät metsän varjoissa.

Kivikot tarjoavat metsän pikkuväelle suojaa.

Jos metsä onkin vanha, niin kivet ovat ikuisia. Niitä on siirtolohkareina jääkauden jäljiltä ja kätten työnä pellosta kammettuina. Jäkälät ja sammalet niitä verhoavat lumoavasti.

Lumpeet, pohjolan lootukset avaavat kukinnot auringossa.

Metsä rajautuu yhdeltä osin jokeen, toiselta kantilta Isolahteen. Siellä on sielunrauhani paikka, rantakivellä istuen ja auringonlaskua tuijotellen.

Minun SielunRauhan paikka ja maailman ihanimmat auringolaskut

Venekin meillä on tuolla Isolahden rannassa, mutta jo rannalla istuen nämä maisemat vain niin puhdistavat sielua. Monta surua ja murhetta olen kantanut tähän maisemaan ja keveämmin askelin ajan päästä sieltä poistunut.

Rhodopuutarha

Tuonne metsän laitaan perustin alppiruusujen alueen 2014. Tilasin rhodokerhon kimppatilauksena Saksasta Hachmannin puutarhalta setin alppiruusuja. Talvi pahoinpiteli ne nyt niin pahoin, että en viitsi mainostaa tämän enempää. Toivon elpymistä. Mitään ei ihan vainaata ole, mutta tuleva talvi ratkaisee aika paljon. Minulla on taipumusta ylioptimistisuuteen taimivalinnoissa. Välillä tulee turpiin, mutta sitten yritetään taas uusiksi. Yhtä harrasta oli alppiruusumaan perustaminen, kuin ruusumaan tekeminen tänä vuonna. Toivottavasti ruusumaa pärjää paremmin ja alppiruusumaa toipuu!

Metsän lisäksi pellot ympäröivät pihaamme

Tämä sarja puutarhani kuvausta sisälsi ehkä eniten rakkautta. Metsä on käsin koskematon, meidän rakentamatta jättämä - silti ihan paras osa puutarhaamme. Sitä ei yleensä esitellä, koska jotenkin ajattelen ihmisten tulevan katsomaan puutarhaa. Sitä kukkaisaa - mutta tämä on mielestäni se paras osa. Mistäpä tietäisin, kuka kulkija onkin metsäläinen ja kuka osaisi ihastua ikimetsän siimenen valoista ja varjoista? Tällaisia paikkoja on vain harvassa - minulla etuoikeutena on sellainen täällä kotitontilla.

Keveitä askelia sinulle, missä ikinä kuljetkin!

Sadatusta sateista ja risuista ruusunkukkia

Melkein joka päivä sataa, viikon vesisateiden saldo on noin 30 milliä. Ruusut alkavat jo kärsiä jatkuvasta lojotuksesta. Herkät terälehdet ruskistuvat ja hyvin kerrotut alkavat mädäntyä. Uusia nuppuja tulee kuitenkin jatkuvasti, ja ahkerasti leikon jo kukkineita pois.

Uusia kukkailijoita aukoo nuppujaan:

'Bonica'

Ryhmäruusuista 'Bonica'a on viisi vaaleanpunaista unelmaa. Ne ovat kovasti täynnä nuppuja. Nää on semmoisia herkän ja hempeen kauniita. Lehdistö on tosi vihreää kehystäen kauniisti kukintoja.

Kukan saadessa ikää se vaalenee jonkin verran

'Bonica't, 'Lambert Closse't, 'Nina Weibull' ja 'Ingrid Bergman' tulivat paljasjuurisina. Tuntui ihan hassulle, että semmoiset raakut risut vedessä liottelun ja multaan istutuksen jälkeen versovat kuitenkin vehreiksi puskiksi! Ne tulevat kyllä myöhemmin kukkaan, kuin purkeissa valmiiksi istutetut.

Paljasjuuriset ehtivät olla jonkin aikaa purkeissa juurtumassa, mutta istuttaessa huomasi kyllä kuinka heikosti olivat juurtuneet. Multa tahtoi lojahtaa sormien läpi hajoittaen koko "paakun". Kylmästi ja epäuskoisesti tungin ne maahan, ja onnistuihan tuo kuitenkin!

'Nina Weibull' tai 'Ingrid Bergman'

Vierekkäin kasvavat ryhmäruusut NW ja IB. Meni nimilaput sekaisin, enkä tiedä vissisti kumpi on kumpi. Koitan erotella ne vielä toisistaan, jotta nimilappu olisi oikean sortin kohdalla. Isot ja mahtavat (sateen hakkaamat) kukat! Itselle oli hämmästys, miten paljasjuurinen risu voi ponnistaa kuitenkin ihan oikeaksi ruusuksi. Ruusullahan ei ole varsinaisesti varastojuurta, mutta jotenkin ne vain selvisivät kasvuun.

Lopuksi kanadalaisista 'Morden Centennial'in suuret kukat

'Morden Centennial'

Jännällä seuraan miten nämä ruusut jaksavat kukkia. Kanadalaiset ovat pitkään kukkivia, samoin ryhmäruusut. Hoitona on kukkineiden kukkien poisto. Pensasruusuthan pöhäyttävät sen komean kukintonsa, sitten vuoro siirtyy muille. Nämä koemaan ruusut jaksavat vääntää uusia nuppuja.


Sen olen huomannut, että jotkin näistä tekevät pitkään kestäviä kukkaryppäitä ja kun ne on tehtävänsä suorittaneet niin vetävät sitten hetken henkeä. Sitten tulee taas uusia nuppuja. Koitan tässä opetella heidän tavoilleen ja luonnolleen. Minulla on tässä suuri ruususeikkailu meneillään :D

Pian alkaa olla aika hankkia typetöntä syyslannosta ja valmistella kasveja tuleentumiseen.

Toivotaan vähän kuivempia kelejä, puusavottakin odottaa taas pinon kuivamista sateiden jälkeen. Sadonkorjuukin alkaa olla ajankohtaista. Elokuu on nimensä väärti.