Hyvässä seurassa!

Ruusuharrastus on minulla sangen uusi asia, ja tieto asian parista on enempi kuin tervetullutta. Siispä liityin Suomen Ruususeuraan. Tänä vuonna kun liittyy, niin saa kaksi kirjaakin - Ruususeuran kustantamat "Upeat ranskanruusut" ja "Tuoksuvat tarhakurtturuusut" -kirjat, joiden yhteisarvo on 25 euroa. Lisäksi tulee neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ruusulehti. Todella kannattaa liittyä nyt, jäsenmaksu on vain 22,00 €!

Kuvan lähde Suomen Ruususeura

Oma tietoisuuteni ruusuista on sangen vähäistä, joten nyt ruusuinnostuksen aallon harjalla kaikki tieto on kullan arvoista. Joku toinen on jo kokeillut erehtyä monin tavoin - minä voin päästä siis paljon vähemmillä mokilla :D

Olen suunnitellut kastelujärjestelmää ruusumaahan. Löysin paikallisesta halpamyymälästä tihkukasteluletkua. Ajattelin kokeilla miten se pelittäisi ruusumaan kastelussa.

Ruusunlehtien ei olisi hyvä liota kosteassa, kun se lisää tautiriskiä. Kukatkaan ei vesisateesta niskaansa niin välitä. Vaan maan pitäisi pysyä kosteana. Olisikohan tässä ratkaisu pelkästään maan kasteluun? Ajattelin ujuttaa heinäsilppukatteen alle tihkukastelultetkun maata kastelemaan  ja pumpun pyörimään ajoittan. Maaperän kosteuden saa helposti tarkistettua käsin katteen alta. Kokeillaan toimiiko - en ole ennen moista viritystä kokeillut. Jos ei toimi, niin kokeilu kustanti noin 20 euroa. Kerron kokemuksistani kunhan niitä kertyy.

Lupsakkaa viikonloppua! Vesisateet tuli ja meni. Vielä voi heitellä vettä niskaan, vaan se on ihan tervetullutta. Ei ole matonpesua eikä maalaushommia kesken.

Iso vaihde päällä

Kun kerran istuttamisen makuun on pääsyt, niin ei kannata nostaa jalkaa kaasulta. Perennamaissa on käynyt ennen näkemätön kuoleman aalto. Talvi tosiaankin vei veronsa. Korkojen kanssa.

Olen antanut perennamaiden olla omassa kurjuudessaan muiden kevätkiireiden ajan. Samalla olen toivonut, että jotain siementaimia edes ilmaantuisi. Ketun  marjat - vesiheinällä ja juolavehnällä täyttyvät tyhjät aukkopaikat.

Paraatipenkki viime heinäkuussa. Täyttä oli ja kukkaisaa!

Tänään oli hyvä päivä alkaa hoitaa asiaa kuntoon. Olin jo valmiiksi pohtinut, että millähän paikkaisin. Paraatipenkkiin tulee uudistuksia. Se tietää taas suunnittelutöitä. Paraatipenkki on reilut 16 metriä pitkä ja pari leveä sijaiten tulotien varressa. Siitä pitäisi pihaan tulevan huomata jo kauempaakin, että taitaa olla puutarhaharrastusta talossa. Siinä on melko suuria perennoja isoina ryhminä ja paljon vanhoja perinnekasveja. Se on suunniteltu siten, että kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn asti.

Hostia etualalla ja rantakukkaa. Oikealta pilkottaa vähän ruttojuuria. Ne muuten kuoli...

Talvi jätti valtikkanauhukset, päivänliljaa, keisarinkruunuja, arovuokon, pari jaloangervoa, piiskut, jokatoisen hostan ja ukonhattuja. Jopa tosi vanhat narsissit mätänivät maahan. Ilkeiten karvasteli kolme isoa pionia mätinä juurakoina. No kertaamatta sen syvemmin menetysten määrää, lähdin muutaman kilometrin päähän Särkän Perennataimistolle. Siitä pitäisi joskus tehdäkin ihan oma postaus. Se on yksi hienoimpia perennapuutarhoja koko Suomessa. On siellä toki muutakin, mutta perennavalikoima on ihan huikea.

Suuri osa värililjoistakin kuoli. Vanhat keisarinkruunut selvisivät

Takaisin tullessa oli taimilaatikollinen täsmätäytettä penkkiin. Talikoin mädänneet juurakot ja rikkikset pois istutellen tiukan pohdinnan jälkeen taimet paikalleen. Kestää jonkun vuotta, että entisenlainen kukoistus on mahdollista. Vielä jäi aukkopaikkoja, mutta kieltämättä näyttää jo vähän paremmalle. Syksyllä marssijärjestys on harvinaisen selvä - uusia tulppuja ja narskuja saa tunkea melko mittavan määrän maahan.

Seuraavaksi pitäisi analysoida miksi jalokärhöpenkistä ei nouse kuin yksi pensaskärhö. No toki palsamiköynnäs eli Schisandra chinesis valtaa siellä alaa, mutta kaipaan upeita kärhöjäni.

 Clematorio

Huominen päivä menee taas ihan muissa askareissa, joten puutarha saa näiltä osin olla vähän aikaa rauhassa. Luvassa on kuitenkin sadetta, mikä tuleekin ihan mukavasti ennen kuin maa on ihan kuivaa. Leppeää loppuviikkoa!

Urakalla maahanpanijaisia

Sunnuntai on minulle aina semmoinen päivä, että annan itselleni luvan tehdä just semmoista mistä tykkään. Ei mitään työtä tai puurtamista, vaan mukavia harrasteita. Eli tänään istuttelin. Ensin loput ruusut yhdessä esikoisen kanssa. Meillä puutarhaharrastus on vahvan perinnöllinen vika, joka ei näköjään lopu minunkaan sukupolveen. Puutarhahulluus on geeneissä  - naurattaa nähdä sen siirtyvän...

Maestro on papparazzannut pitkällä putkella. Pääosissa hyvin talvehtinut hevoskastanja,

 tyhjät taimilaatikot ja vesiämpäreitä kuskaavat daamit sivuroolissa.

Viimeistenkin ruusujen siirryttyä kunnon istutukseen kasteltiin ja siirryin vähäksi aikaa hyötymaalle kattamaan ja tuulessa taistelin leveiden käytävien mansikkakankaat käännynnäisiksi. Eli jos haluaa mansikkakankaan pysyvän ilman juolavehnän otetta, on ne käännettävä/irroitettava kerran vuodessa. Juolavehnä osaa kutoa versonsa mansikkakankaaseen ja lopulta koko kangas on tosi tiukkaa irroitettavaa maasta. Kankaan laaduissakin on isoja eroja. On haperoita ja halpoja, tai tiukkoja ja kestäviä. Tässä jutussa hinta kertoo kyllä laadun. Ja siitä ei vain kannata säästää. Kokeiltu on.

Joki on vain noin 40 metriä ruusumaasta. On helppoa nostella ämpäreissä vettä ja maitokärryissä ajella ne täsmäkasteluun. Ensi viikolla hankin uppopumpun ja riittävästi letkuja, että saan kastelun pyörimään aina tarvittaessa. Tiluksen yleisestä kastelusta vastaa painevesipumppu, mutta kuivana aikana sen tuotto menee kyllä hyötymaalle. Koristetarhaa kastellaan vain kun ei hyötymaa tarvitse vettä. Eli harvoin. Vastaistutetut ruusut tarvitsevat juurtumiseensa hyvät olosuhteet. Siis vettä, ravinteet odottavat siellä kasvualustassa. Lämpimiä kelejä tulee kun Luoja suo.

Ruusumaa on nyt siis istutuksen osalta finaalissa. Lähes 60:n ruusun istutus kävi melkein työstä.  Kolme päivää siihen sai kulumaan, tosin päivissä oli kovasti paljon muutakin tekemistä.

Viihdytin itseäni vielä istuttamalla kivipuutarhaan yhden viime syksynä putsaamani alueen. Vein kottikärryllisen hevonpaskoo ja toisen lehtikompostia maanparannuksesi. Lykkäsin esikoita, jaloangervon, tummatähkämunkkeja, kurjenpolvia 'Ballerina', syysleimuja ja sedun 'Lajos'ia sekä pari valkoista varjoliljaa. Yksi kuunlilja taisi eksyä myös istutukseen mukaan. Kahden ja puolen neliön alueen pitäisi kukkia koko kesän. Lisään syksyllä vielä sipulikukat mukaan.

Illan kähnässä lähdettiin porukalla vielä meren rantaan. Ilta oli vain tavanomainen ilman huikeaa iltaruskoa. Tavoitteena oli hakea edellisen illan aikana kasatut hienot kivet ja muinaisen uiton aikana vuosikymmeniksi mereen uponnneita tukkeja. Paluukuorma oli tämän näköinen:

Kuopus on maaliskuisen mopokolarin jälkeen edelleen liikuntarajoitteinen, joten matka meren rantaan kävi kivasti päältäajaettavan ruohonleikkurin kärryillä. Paluukuormassa oli mukana kiviä ja uppotukkeja. Ja koska teini ON teini, niin mikäs muu kuin älyluuri on käsissä matkan ajan. Puuuh... nykynuoriso! Tarjolla on huikeita elämyksiä luonnossa ja meren rannoilla - ja räplätään vain puhelinta. Oh dear! "Silloin kun minä olin nuori... ei ollut kännyköitä..."

Lennä sinäkin vapaana! 

Hyvää alkavaa viikkoa! Kesä on juuri ihanasti käsillä, mulla on ruusut maassa ja homma on yhdeltä osaltaan nyt finaalissa. Tärkeintä on että ruusut juurtuvat hyvin. Oikeasti nyt on tosi mellevä fiilis - kun saa kastelun toimimaan, niin voi vain toivoa kohtuullisia kesäkelejä. Sitten odotan ihan tooosi uteliaana, että mitä tuli tehtyä...

Ruusuja ja rantoja

Hieno päivä kerrassaan - puutarhaystäväni Elmi Kajaanista kävi noutamassa  kimppatilausruusunsa. Hänellä on aivan uskomaton puutarha Kainuussa vaaran rinteellä. Siellä on ruusujakin ihan mojova valikoima - myös kanadalaisia. Vyöhyke taisi olla VII. Uskomaton nainen ja käsittämätön puutarha. Ruusujen lisäksi siellä on ihan järkyttävä perennavalikoimakin kaikkia mahdollisia erikoisuuksia. Ehkä joskus saan mahdollisuuden esitellä Elminkin puutarhaa täällä blogissa.

Elmin lähdettyä nujakoin maahan osan kanadanruusuista. Verrokeiksi hankittujen ranskanruusujen kohdalla tuli aivoihin tyhjiö istutussyvyyden kanssa. Nopeasti Klorofylli.com palstalta hain ohjeita. Klorofylli on ihan valtavan hieno paikka löytää tietoa osaavilta ihmisiltä. Selvisi pulmani ihan hetkessä. Istutan nekin vähän syvempään.

Quadra aloittaa taivaltaan V-vyöhykkeellä. Ihan vähän hirvitti lyödä lehteviä taimia 15 sentin syvyyteen, vaikka olen kokenut jalokärhöjen istuttaja. Ei niistä hirveen paljon jää pinnan yläpuolelle, mutta onhan tässä kesä aikaa odotella.

Tukevan heinäkatteen löin päälle. Istuttaessa maata kaivellessa selvisi, että juolavehnän juuria on edelleen elävien kirjoissa. Joudun kattamaan ja kitkemään koko kesän, mutta tähän olen varautunut. Juolavehnä nujertuu kyllä, kun ei saa valoa ja rauhaa juurilleen.

Illalla lähdimme Maestron kanssa meren rantaan pyöräilemään (juu... kilometrin verran pyöräilyä...) Merivesi oli paennut kauas pohjois- ja koillistuulten voimin.

Meriveden pinta oli -47 senttiä, mutta matalat rannat paljastuvat heti pitkästi. Vesiraja on tuolla pöpelikön kohdalla - eli siis hiton kaukana. Pyöräiltiin sujuvasti merenpohjaa pitkin.

Voi että minä rakastan kiviä. Ne ovat vain ihan järjettömän hienoja. Hulluutensa kullakin...

Kivien ikivanhuus ja elämän kuluttavuus - toisaalta myös sen kestävyys - puhuttelee.

Merenpohja on sakeanaan kivistä. Eri kokoisia ja näköisiä on todella paljon. Näitä katsellen ilta vierähtää kummasti. Yleensä nämä kivet pysyvät piilossa pinnan alla.

Vesi on joka olomuodossaan kiehtova elementti. Vesi, valo, varjot ja elävät aallot.... tässä sielu lepää!

Kuivan maan aaltojen jäljet ilta-auringossa.

Vettä ei näy, mutta jäljet näkyvät

Luonto ja meren ranta on ihania iltaviihdekohteita!

Kruunaan postauksen tietovisaan... kenen jäljet?

Koko on yli vaaksan verran, eli tooosi isot.

Jätti jälkeensä muhkean läjän... 

Hauskaa sunnuntaita - käytä lepopäivä ilolla viisaasti!

Järjestelmällisyys hajosi, mutta istuttamaan pääsin!

Myrsky vähän puhkui ja puhisi, mutta meni sievästi vaurioitta ohitse. Paras myrskyn terä viilsi jossain muualla kuin Raahessa. Illalla yhdeksän maissa lähdettiin koko porukka myrskybongaamaan meren rannoille, vaan ainoiksi kuviksi jäi kaksi joutsenta pitämässä aallokkoa niemen suojissa:

Ei ollut edes tyrskyjä, ei hienoa auringonlaskua kultaamassa maisemaa. Ei myrksyn tuhoja tai mitään huikeaa. Tuuli vaan aika rivakasti ja välillä nakkeli vesisadetta. Lähettiin pois - ensi kerralla paremmalla tuurilla.

Tänään oli hieno päivä - viileää ja tuulista. Siis oivallinen keli istutella ruusuja! Maaperä oli märkä ja taimet hyvin kasteltuja sateiden jäljiltä. Minulla oli hyvä istutussuunnitelma, valmis maa ja taimet ojennuksessa. Siitäpä pelaamaan palapeliä ruusupurkeilla:

Sijoiteltuani taimia kartan osoittamiin kohtiin, huomasin omaavani kuusi ruusua joille ei ollut paikkaa. Muistin Tantaun inspiraatioruusut! Ne puuttuivat suunnitelmastani. Siinä meni pasmat sekaisin vähäksi aikaa. Tetristä pelaamalla tiivistin vähän sieltä ja puristin vähän täältä - 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' löysivät paikkansa.

Seuraava parkaisu tuli huomatessani, että osalla ruusuista on versoon kiinnitetty nimisäle, mutta suuri osa Blomqvistin taimista oli nimetty vain istutuspurkkeihinsa. Siis sisälle "leikkaa-liimaa-askartele - tuokioon.

Ensin tulostin nimilaput A4 paperille ja leikkurilla pilkoin nimet erilleen.
Seuraavaksi oli vuorossa laminointi

Lopulta vielä leikkaus erilleen ja säleet ovat valmiit

Tästä on vielä jalostettu muoto, jolla säleet kiinnitetään maahan, mutta en tuota kerennyt tähän hätään askaroimaan, kun piti kerjetä istuttamaan. Nyt on kuitenkin säänkestävät nimilaput, että opin kuka kukin ruuusumasssani on. Eiköhän me tulla tutuiksi kesän mittaan.

Koska en ole insinööri, niin luin vielä kertaalleen hyvät istutusohjeet kestävyyskokeen kotisivuilta. Istutin 10 - 15 senttiä syvälle. Tarvitsen lisää multaa, jolla sitten syyspuoleen katan vielä penkin. Joesta nostin ämpäreihin vettä ja maitokärryllä kärräsin penkin viereen. Puolet sain istutettua, toinen puoli vartoo huomiseen. Nyt ei selkä jaksa ilman pientä lepuutusta.

Antoisaa viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!

Suunnitelmat hiipivät toteen

Ollaan ihan lähellä finaalia. Hillitön nujakointi ruusumaan kanssa alkaa olla lopuillaan. Vielä puuttuu senttejä kasvualustasta, mutta töitä on tehty. Tarvitaan vain yksi multakuorma, jonka hankin kesän mittaan jollain tavoin. Ruusut ovat kaikki nyt täällä. Reilut 50 purkkia, mikä on oikeastaan ihan pirun paljon. Hätkähdyttävä ja läkähdyttävä  määrä tulevaa kauneutta, kukkia ja tuoksuja.

Illasta alkoi sataa sievää tihkusadetta. Se ajoi minut pois hyötymaan kylvöistä. Siirryin suunnitelutoimiin.

Ruusumaan suunnitelussa on haasteensa. Taimissa on leiskuvan oranssinpunaisia, tummanpunaisia, punaisia, pinkkejä, vaaleanpunaisia, violettejejä, valkosia ja keltainenkin. On köynnösruusuja, korkeita ja matalia, maanpeittojakin. Älyttömän laaja setti erilaisia ruusuja. Ne pitäisi istuttaa jotenkin järkevästi ja esteettistä silmää miellyttäväksi. Ja kerralla oikein.

Enpäs ole ennen näin tarkkaan rakennellut suunitelmia. Sitä on ennen pistetty talikkoa tai lapiota kenttään ja menty omintakeisella tajunnanvirralla. Sitten seuraavana suvena on siirtojuoksutettu parempaan järjestykseen. Ja uudestaan sitten seuraavana. Ehkä lopulta jokin sopiva sommitelma on sitten syntynytkin.

Nyt on tarkka istutussuunnitelma paperilla. Huomioitu on värin lisäksi korkeus. Keskelle isot köynnösruusut ja laidoille matalammat. Reistaan taimia kohilleen ja istutan ensi viikolla. Näyttäisi hallanvaara häviävän huomisen myrskyn jälkeen. Kylmän näköistä on ennusteissa yöt, joten siirrän sovulla ensin viikon alkuun istutukset. Istutus syyhyttää kyllä pahemman luokan kutkan tavoin.

Ennustettu kaatosade vaihtuikin ystävälliseksi tihkusateeksi ja repivä myrsky toivoakseni vain ohimeneväksi myräköinniksi ilman vahinkoja. Mulla on nyt kyllä mellevä olo - isot ruusumaat valmiina istutukseen, taimia melkoisen mahoton määrä valmiina ja istutusjärjestys suunniteltu valmiiksi. Kaikki on valmiina toimintaa varten.

Pidä kiinni lakistasi, jos asut Pohjois-Suomen alueella - täällä huomenna tuulet puhkuu ja sateet lotisee!

Hallan vaaraa ja myrskyvaroitus

"Alavilla mailla hallanvaaraa" on kuulemma ulkomaalaisten mielestä kaunein suomenkielinen lause. No vähemmän kauniita ajatuksia minulla on hallanvaarasta. Viime yönä minimi oli +5.9, mutta nyt ollaan pykälää alempana mittarin mukaan +4.2. Reilu tunti auringon nousuun aikaa. Sinä aikana lämpötila tippuu kohti kriittistä rajaa.

Kasvimaa on harsotettu, taimet on suojattu ja kasvarissa kytkin patterin päälle. Läheltä liippaa tänä yönä. Hyvin usein kesäkuun alussa on kylmä ja hallainen jakso. Tästäkin syystä olen venyttänyt ruusuntaimienkin istutusta. Tosi paljon helpompi suojata ruukuisssa ja taimilaatikoissa olevat taimet, kuin maahan istutetut. Ovat ikäänkuin kompaktimmassa tilassa ja liikuteltavissa istuttamattomina.

Kun hallayöt on ohi, niin myrskyvaroitusta pukkaa. Kunnon kevätmyräkät on tulossa ja myrskybongaus on ihan yleinen harraste näin paikallistasolla. Kaikki kynnelle kykenevät kansalaiset rynnivät meren rannoille myrskysäillä. Rannoilla on ruuhkaa ja viihde taattua. Meillä maalaisilla on tooosi  yksinkertaiset ilot! Luonnonvoimien äärellä on harrasta hiljentyä.

Meren rannassa myrskyllä on huikea voima

Ikävä kyllä länsimyrskyt riepovat voimalla mereltä. Pieni metsäkaistale erottaa meidät ja meren, mutta myrskytuhoja tulee joka vuosi. Puita kaatuu ja vähintäänkin kasvihuoneen kennolevypaneeleja metsästetään myötätuulen suunnasta. Pihassa on vanhoja jättikuusia, joiden kestävyyttä toivon tosi paljon varsinkin myrskyöinä.

Myrskyn myötä tulee kaatosateet. Maa alkaakin olla jo kuivaa. Ruusumaan olen rakennellut hartaudella ja ajatuksella. Sen pitäisi olla myös tulvankestävä. Penkit on loivasti viettävässä rinteessä, minkä muodon olen pitänyt rakenteluissani. Ruusumaan ympäri olen kaivanut loivat ojat, jos vettä jostain syystä lykkää ihan helvetillisesti. Viime kesä opetti jotain - aina satoi vain. Pohjamaana oleva hiekka on läpäisevää, mutta joskus voi vain tulla vettä ihan loistonaan. Parasta olla jokin poistoreitti maan pintaakin pitkin. Tässä taputan itsenäni olalle - hyvin suuniteltu!

Pärskeet lyö korkealle, kun voimaa on!

Seuraavat vuorokaudet on mielenkiintoisia. Kun yöhalloista selvitään, niin sitten on vastassa vähän harvinaisempi kevätmyrsky. Kai se ilmasto muuttuu... mutta minusta ilmasto on aina muuttuva asia. Kaudet ja kelit vaihtelee vuodesta toiseen. Sanonta "Vuodet eivät ole veljeksiä" pätee vuosikymmenestä toiseen. Silti vuodenkierto kulkee rataansa ja vuodenajat vaihtelevat.

Seuraavat kuvat joko istutuksesta tai kunnon myrskybongauksesta!

Tuuleville paljon tervetuloa lukijaksi!