tiistai 3. heinäkuuta 2018

Tiput lentävät ja jotain sinistä

Olemme Maestron kanssa saapuneet hetkeen, jonka saapumista osasin odottaa, mutta jostain syystä en uskonut sen koittavan - koska vuodet menevät niin hiljalleen. Tiput on lentäneet pesästä, eli kuopuskin on muuttanut omaan yksiöön Merenrantakaupunkiin.

Yllättävän pienet tipusetkin osaavat lentää.

Oman asunnon vuokraaminen oli sovittu jo ennen onnettomuutta, joten himppasen kuumotteli päästää kovalla tukikauluksella varustettu, vammaa kärsivä potilas omiin hoiviinsa.  Kuopus on hyvinkin päättäväistä sorttia, eikä tämä etäisyys ole kuin reilut 10 kilometriä. Eli käytännössä 15 minuuttia. Ja takaisin aina pääsee. Vammakaan ei rajoita niin paljoa, mutta tukikaulus varmasti on tukala.

Punarinnan tipunen. Ponteva kuin mikä!
Jos kerran kokee, että siivet kantaa - niin pitää päästää lentämään. Ehkä ajattelen asioita jotenkin toisin, mutta olen ylpeä jälkikasvustani. Siitä, että haluaa lähteä testaamaan siipisulkien kestävyyttä. Itse asiassa en tunne haikeutta, mikä itseäkin yllättää.  Olen iloinen ja ylpeä.  Molemmat tirppani ovat lähteneet pesästään, koska elämä kutsuu. Näinhän se olla pitääkin. Ja huoltaa ne lintuemot edelleen pesästä lähteneitä poikasiaan :)

Camassia quamash eli sinitähtihyasintti aloittelee kukintaa.

Olen yllättänyt itseni myös toisella tapaa. Viime syksynä tilasin Eurobulbilta tulppaanien ja muiden tavisten lisäksi myös himpan häävimpiä kukkijoita - kuten Camssioita eli tähtihyasintteja. Yllä se pienempi versio Camassia quamash, jonka sinisyys ja tähtimäiset kukinnot ovat tosi kauniita!


Edessä arovuokkoa ja takana isotähtihyasinttia (Camassia leichtilnii).
Kuva on otettu hankalassa ilta-auringossa, joten värit eivät ihan natsaa.
Sitten tämä isompi versio, johon Hirnakka ihastui Särkän perennataimistolla. Siellä ei valitettavasti ollut myynnissä näitä sangen sinisarjamaisia hienouksia - vain näytepuutarhassa kiusaamassa asiakkaita. En sitten muistanut mitenkään, että täällä on penkissä kymmenen! Ne paljastivat itsensä vasta kukkimalla. Arovuokkojen viimeiset kukinnot antavat hyvin isänmaallisen viitekehyksen.

Sinivaleunikot tuovat lisää sinistä sävyä puutarhaan. Lajike on 'Lingholm',
ja viimein se suostui talvehtimaan täällä. Kerran aiemminkin olen tätä yrittänyt.
Primadonnat ovat kranttuja. Tämä on se kaikkein sinisin sinivaleunikko.

Hurjan paljon tapahtuu puutarhassa koko ajan. Ihaillen odotan pionin nuppujen aukeamista. Se on aina yhtä juhlaa, jos säät eivät runtele suuria toivoja.

Lopuksi Rieko the Puutarhakoira Tornionlaaksonruusun edessä.
Täystuhosta on kuoriutumassa melko kelvolllinen puutarhakaveri.
Ihan hiljaiseksi talomme ei mene, koska Rieko the Riesa sentään tuo elämää taloon. Kissat kesälomailevat, ja saattavat olla useampia päiviä reissuillansa. Yritämme pitää lukua, kuka on nähty milloinkin. Nälissään ei tällä myyräpaljoudella tarvitse olla.

Iloa loppuviikon kujeisiisi, sekä keveitä askelia!

22 kommenttia:

  1. Pientä haikeutta kun lapset lentää pesästä olen tuntenut, mutta en mitään viiltävää tuskaa. Kun asioiden kuuluu niin mennäkin. En tiennytkään että tähtihyasinttiä on isompana versiona, pitää laittaa se korvan taakse muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen itse asiassa tietyllä tapaa vahingoniloinen, sillä kuopus saa viimein itse laittaa ruoan, tiskata, pestä pyykin, viedä roskat, siivota etc. Viimeinkin! Ei ole äitiä käskemässä, komentamassa ja tekemässä. Ihan itse saa tehdä tai olla tekemättä nauttien seuraukset.

      No mulla on vara-avain, joten tupatarkastuksia tulee pidettyä ;)

      Poista
  2. Lasten pesästä lentäminen on aina hieman riipaisevaa ja haikeaa, mutta se kuuluu oleellisena osana elämään.
    Ihana Rieko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on uusi asia, että vallan kaksin Maestron kanssa olemme. Vastuu tässä ei vähene, eikä huolikaan. Mutta iloinen olen itsenäisistä nuorista naisistani!

      Poista
  3. Tra-la-laa, tein taannoisella Raahen reissullani onnistuneesti varauksen ensi keväänä myyntiin tuleviin isompiin tähtihyasintteihin. Täytyy huolella miettiä niille istumispaikkaa, visio on jo. Ja samoin varaamani morsiusleinikit pääsevät samoille kulmille, sininen ja valkoinen on niin kaunis yhdistelmä <3

    Hienoja ne kyllä ovat !

    Taas yksi elämänvaihe siirtyy taakse, paljon kaikkea on edessä. Teillä ainakin tiski ja pyykki vähenee ;-) Ihana kun itsenäistyvät, mitäpä heitä kotiin kahlitsemaan.
    Onnea teille kaikille uuteen elämänvaiheeseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morsiusleinikit on hyvä pari Camassioille. Eivät leviäkään sillä tavoin, kun arovuokko. Minäkin pidän sinisen ja valkoisen yhdistelmästä - siinä on symbolistakin merkitystä.

      Kaikkea on nyt vähemmässä määrin ruoanlaitosta lähtien. Ja saa laittaa chiliä ruokaan! Tähän elämänvaiheeseen on ihan helppoa sujahtaa.

      Poista
  4. Lindas flores e o cão é lindo. Feliz semana.

    VastaaPoista
  5. Ihana kun laps on kokenu siipiensä kantavan. Haikeutta se tuottaa, kokemusta on. Teillä ei tuo välimatka oo kovin pitkä ja sekin antaa turvallisuutta. Tuo tähtihyasintti ei miulla kukkinu nyt hyvästi. Kolome mukuloo laitoin toissakevväänä ja kukki kesällä kauniisti. Nyt yks vuan näytti kukkansa ja muissa ol lehtipehko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välimatka on lyhyt, onneksi varsinkin nyt toipilasaikana. Mahtaakohan Camassia taantua kuten tulppaanit tapaavat - tämän tapoja en tunnekaan. Komeat tähkät on kyllä.

      Poista
  6. Kiva, että lapsonen muutti niin lähelle niin matka ei ole pitkä :) Ihana tuo sinivaleunikko. Olen tuosta kukasta haaveillut, mutta ei sitä vielä puutarhassani kyllä ole. Mukava, että puutarha apulainen on mukana touhussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleet tykkääät happamasta ja tuoreesta maasta ainakin täällä. Kannattaa kokeilla, sillä kukka on hyvin kaunis!

      Puutarha-apulainen on toisinaan tuholainenkin, mutta näyttäisi tuo oppivan jo vähän pihatapoja.

      Poista
  7. On juhlaa huomata, että lapsien siipisulat ovat kasvaneet kantaviksi, saadaan olla heistä ylpeitä ja iloisia! Maailma on saanut jälleen erinomaisen uuden paremman huomenen rakentajan. Lyhyet välimatkat ovat aina ihania! Meillä kuopus muuttaa naapurikirkolle ammattitaitoaan vahvistamaan, suuri ilonaihe sekin, vanhin tytär haikailee sinne teidän kulmille ja siitäkin olen varsin monestakin syystä iloinen :D.

    Tähtihyasintin kukinta meni helteen mukana ja se harmitti, hyvin oli vaatimaton. Tuo isotähtihyasintti pannaan hankintalistalle ilman muuta, komea on ja liitto arovuokon kanssa upea. Jostain syystä meillä sinivaleunikko oli tosi hailakka, tuo sinun on upean sininen. Jos muistan oikein, viime vuonna kukinta meilläkin oli tuollainen oikean sininen.

    Rieko on varmaan oppinut poseeraamaan, upea on koira ja upea ruusu taustalla. Oikea ruusukoira! Voisit varmaan Riekon opettaakin ruusukoiraksi, tunnistamaan ruusut tuoksusta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kotoa lähteminen kuuluu elämään. Voi todeta jonkin ajanjakson ja tehdyn työn tulleen tavallaan loppuun. Huolihan ei lopu ikinä. Äitini noin 80-vee edelleen huolehtii minusta :D

      Sinivaleunikoissa on siemenlisäyksenä haaleampia kukkia useinkin. Isovaleunikko (M. grandis) on huikean sininen, mutta häviää ihan himpun tuolle 'Lingholm'ille. Hienoja kyllä kaikki!

      Ruusun tuoksut alkavat vähin erin tuntua. Rieko ei pahastikaan siitä taida välittää.

      Poista
    2. Blogissani on sinulle haaste, vastaa jos se tuntuu kutsuvalta ja aikaa on.

      Poista
  8. Kummasti nuariso pärijää maailmalla, ku ovat päättänehet lähtiä. Teillä tua matkaki on nuan sopiva, omillaan vaan ei kaukana.
    Kukkiivappa Camassiat hianosti. Mullon kukkinu kerran yhyrellä kukalla, vois kokeella uurestansa paremmalla onnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siivet kantavat, vaikka joskus laskeutumiset menisikin pieleen. Tukea tarjotaan aina tarvittaessa. Kaikkea ei tarvi valmiiksi osata ihan itse.

      Minua yllätti Cammassioiden hyvät talvehtiminen ja hieno kukinta. Varsinkin kun olin jo unohtanut niiden olemassaolon. Sentään nimilaput olin upottanut multaan.

      Poista
  9. Luultavasti lapset pärjäävät paljon paremmin, mitä vanhemmat kuvittelevat. Haikeaa se viimeisenkin pesästä lähteminen on. Meillä tyttö on aina ollut hyvin itsenäinen ja hän muutti pois kotoa minusta liiankin varhain. Poika taasen tykkää mamman palveluista ja hän asuisi lapsuudenkodissa varmaan vieläkin, ellemme olisi aktiivisesti häntä alkaneet maailmalle "työntämään". Hyvin hänkin pärjää omassa elämässään. Kunhan alkuun vastusteli isoja muutoksia.

    Istutin viime syksynä ensimmäisen sinisen isotähtihyasinttini. Aiemmin minulla on ollut sitä valkoisena. Pakkauksissa on ollut vain kolme sipulia, joten jatkossa täytyy hankkia useampi pussukka kerralla. Tuo sinun isohyasinttinäkymäsi on komeaa katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona on yleensä turhan hyvät palvelut, joita joutuu sitten itse askaroimaan. Siksi olenkin vähän vahingoniloinen, että nyt saa ihan itse askaroida monia puuhia :)

      Isotähtihyasintti muistuttaa paljon sinisarjaa - hieno sinisen sävy on kyllä!

      Poista
  10. Pontevia poikasia teilläkin ;) Niinhän se varmasti on, että vaikka lapset ovat ihania ympärillä, niin ihanaa on sekin kun pääsevät toteuttamaan omia unelmiaan. Turha silloin olisikaan takertua lapseen. On hienoa kun pystyy iloitsemaan lapsen kanssa. Viisas äiti tekee juuri noin kuin sinä!

    Hauska myyräepisodi teillä ja ihania ruusuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä juhlaahan se on sitten, kun koko klaani pääsee saman pöydän äärelle jälleen!

      Myyriä ei onneksi ole autossa tarvinnut enää kuskata, vaikka taimia olenkin hakenut episodinkin jälkeen. Eivät vaatineet palauttamaan maksamatonta "ostosta", kun kerroin saamastamme kaupanpäällisestä.

      Poista
  11. Kyllä se talo hiljenee kun jää kaksistaan. Mutta kyllä siihen tottuu yllättävän nopeasti. Ja näinhän se kuuluu tietysti mennäkkin .

    VastaaPoista