Tiput lentävät ja jotain sinistä

Olemme Maestron kanssa saapuneet hetkeen, jonka saapumista osasin odottaa, mutta jostain syystä en uskonut sen koittavan - koska vuodet menevät niin hiljalleen. Tiput on lentäneet pesästä, eli kuopuskin on muuttanut omaan yksiöön Merenrantakaupunkiin.

Yllättävän pienet tipusetkin osaavat lentää.

Oman asunnon vuokraaminen oli sovittu jo ennen onnettomuutta, joten himppasen kuumotteli päästää kovalla tukikauluksella varustettu, vammaa kärsivä potilas omiin hoiviinsa.  Kuopus on hyvinkin päättäväistä sorttia, eikä tämä etäisyys ole kuin reilut 10 kilometriä. Eli käytännössä 15 minuuttia. Ja takaisin aina pääsee. Vammakaan ei rajoita niin paljoa, mutta tukikaulus varmasti on tukala.

Punarinnan tipunen. Ponteva kuin mikä!

Jos kerran kokee, että siivet kantaa - niin pitää päästää lentämään. Ehkä ajattelen asioita jotenkin toisin, mutta olen ylpeä jälkikasvustani. Siitä, että haluaa lähteä testaamaan siipisulkien kestävyyttä. Itse asiassa en tunne haikeutta, mikä itseäkin yllättää.  Olen iloinen ja ylpeä.  Molemmat tirppani ovat lähteneet pesästään, koska elämä kutsuu. Näinhän se olla pitääkin. Ja huoltaa ne lintuemot edelleen pesästä lähteneitä poikasiaan :)

Camassia quamash eli sinitähtihyasintti aloittelee kukintaa.

Olen yllättänyt itseni myös toisella tapaa. Viime syksynä tilasin Eurobulbilta tulppaanien ja muiden tavisten lisäksi myös himpan häävimpiä kukkijoita - kuten Camssioita eli tähtihyasintteja. Yllä se pienempi versio Camassia quamash, jonka sinisyys ja tähtimäiset kukinnot ovat tosi kauniita!

Edessä arovuokkoa ja takana isotähtihyasinttia (Camassia leichtilnii).
Kuva on otettu hankalassa ilta-auringossa, joten värit eivät ihan natsaa.

Sitten tämä isompi versio, johon Hirnakka ihastui Särkän perennataimistolla. Siellä ei valitettavasti ollut myynnissä näitä sangen sinisarjamaisia hienouksia - vain näytepuutarhassa kiusaamassa asiakkaita. En sitten muistanut mitenkään, että täällä on penkissä kymmenen! Ne paljastivat itsensä vasta kukkimalla. Arovuokkojen viimeiset kukinnot antavat hyvin isänmaallisen viitekehyksen.

Sinivaleunikot tuovat lisää sinistä sävyä puutarhaan. Lajike on 'Lingholm',
ja viimein se suostui talvehtimaan täällä. Kerran aiemminkin olen tätä yrittänyt.
Primadonnat ovat kranttuja. Tämä on se kaikkein sinisin sinivaleunikko.

Hurjan paljon tapahtuu puutarhassa koko ajan. Ihaillen odotan pionin nuppujen aukeamista. Se on aina yhtä juhlaa, jos säät eivät runtele suuria toivoja.

Lopuksi Rieko the Puutarhakoira Tornionlaaksonruusun edessä.
Täystuhosta on kuoriutumassa melko kelvolllinen puutarhakaveri.

Ihan hiljaiseksi talomme ei mene, koska Rieko the Riesa sentään tuo elämää taloon. Kissat kesälomailevat, ja saattavat olla useampia päiviä reissuillansa. Yritämme pitää lukua, kuka on nähty milloinkin. Nälissään ei tällä myyräpaljoudella tarvitse olla.

Iloa loppuviikon kujeisiisi, sekä keveitä askelia!