Paljon on syytä iloon lumipyryn keskellä!

Tänä aamuna aukaisin silmäni ja ensimmäinen näky oli helvetinmoinen lumipyry ulkona. Makuuhuoneen ikkunasta näki jättimäisten lumihiutaleiden tanssin kovassa tuulessa. Käänsin huokaisten kylkeäni haudaten pääni tyynyyn. Voi ei! No ei vaan voi mitään, kyllä aamukaffi ainakin liuottaa harmitusta. Pannukahvin kanssa aloittelin päivääni päätyen verstaalle viimeistelemään kunnostuksen alla ollutta ovea ja sen pielilistoja. Ei ollut ulkoilupäivä ensinkään. Edes pikkulinnut eivät pystyneet lentämään kuin lyhyinä pyrähdyksinä puskasta toiseen päästäksen ruokintapaikalle.

Tätä taas piisaa. Vappuviikkolla... voi helvata sentään!

Remontti on nyt melkosestaan valmis. Kuopus esitti oman huoneensa maalaamista, mutta sen saa tehdä työnopetuksen jälkeen ihan itse. Minä kuittaan homman näiltä osin tehdyksi. Kunnostetun oven saa paikoilleen kuivumisen jälkeen perjantaina. Olen erittäin tyytyväinen siitä, mitä olemme saaneet vähällä rahalla ja paljolla työllä tehdyksi!

Lumisateen tuoma harmitus suli vilpittömään iloon. Vihdoin tuli yksi ratkaisu ja päätös, jota olen kieltämättä odottanut hartaasti. Elo ja olo saa siitä huojennusta. Se on erittäin tervetullutta!

Virtuaaliset kuohuviinit ilon edestä!

Niukat resurssit saavat helpotusta merkittävästi kesän ajaksi. Näitä myötäkäymisiä alkaa olla jo sellainen sarja, että aivan ihmettelee itsekin! Kiitollisuudella ja nöyränä otetaan vastaan.

Toinen ilo on Tantaulta tullut viesti, että tiistaina on lähtenyt ruusutilaukseni kohti lumisateista pohjolaa. On siinä ja siinä, että ehtiikö ruusut perille perjantaina. Muutoin menee Vapun yli tiistaille. Olen ihan täpinöissäni! Ruusukummi on saanut Kordesilta kasaamansa kimppatilauksen, jonka jakelussa olen mukana. Ruusuja on matkaamassa tänne, mutta ruusumaan perustaminen jäi kyllä ajateltua myöhemmäksi. Sen kyllä rakentelen vaikka yötöinä! Herkuttelen jo nyt sillä ilolla, jonka koen niitä istuttaessani sekä kasvua ja kukintaa seuratessani!

Näitä hurjan söpöisiä ryhmäruusuja on tulosssa monta lajiketta!
Kuva 'Camelot'ista on lainattu Tantaun sivuilta.

Pitkästä - kovin pitkästä aikaa - koen iloa ja suurta toiveikkuutta elämässäni. Paljon on unelmia toteutettavaksi ja nyt niihin on taas himpun enemmän resurssejakin.

Keveitä askelia poluillesi, vaikka vähän hangessa kahlaten! Kyllä se kevät vielä joskus koittaa.

Kevättöiden yritystä - optimismin voitto järjestä

Puutarhamania nostaa päätään ja näinpä optimistinen ihminen suuntasi aamukaffin jälkeen pihalle. Sieltä täältä pilkistää vähän perennapenkin laitamia hangen keskeltä. Niitä ruopimalla löysin mm. sinivuokon pieniä karvaisia nuppuja ja tämmöisiä tummanpuhuvia alkuja:

Skopoliahan se sieltä punnertaa jäisestä maasta. On versossa väriä!

Ruusumaata kierrän ihan turhaa intoa puhkuen vielä. Malttamattomanan nostelen havuja nähdäkseni mitä siellä alla luuraakaan. Kaikki ei vain ole näkösällä, sillä tuhti tyvimultaus on jäässä. Tekisi mieli niin kaivella, mutta jäiseen maahan on turha kynsiään terottaa.

Eloisa ja silmukas talvehtija.

Ikävä kyllä ruusujen nimilaput ovat syvällä jäisen maan sisällä. Enpähän nyt vain muista millään ilman karttaa, että kuka missäkin on.  Mutta potentiaalisia selviäjiä on siellä suurin osa. Toki on mustuneita verson kärkiä, mutta leikattavaksihan ne tulevat joka tapauksessa.

Tämä ruusu on selvinnyt tyvimultauksen suojissa. Tuo mustunut
osa on paleltunutta ja leikotaan pois.

Vaikka kelit eivät ole keväiset, niin askaroin pihalla haravoiden kuusten juurilta talven myrksyjen ravistamia ryöniä neljän kottikärryllisen verran. Putsailin perennapenkeistä pystyssä törröttäviä varsia ja innostuin tyhjäämään lämpökompostorin antia. Se olikin kantta myöten täynnä, eikä toiminut enää riittävän hyvin. Sitä tyhjätessä selvisi minne juuresten kuorimaveitsi oli kadonnut... osasin kyllä epäillä sen löytymistä kompostin tyhjäyksessä. Lehtikomposteja käännellessä ja tyhjätessä minulla on tapana löytää samalla menetelmällä vähintään yhdet sekatöörit. Joskus tulee vastaan myös muita satunnaisia löytöjä.

Pihan siivous aloitetaan aina heti kun vain mahdollista. Tänä vuonna -
ei ole vain oikein mahdollista. Arktinen aloitus tällä keväällä.

Pienikin kuloheinätupsu saa heti sytkärillä räpsäytyksen. Seisoin
saapasvarren ylittävässä hangessa tuota kuvatessa. Kuolkaa punkit!

Pihalla oli tosi kivaa puuhailla auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Iltapäivällä nousi muhkean musta pilvi etelän suunnalta, ja johan alkoi vihmoa ensin vettä. Siitä en välittänyt, vaan tuntien todella pakottavaa optimismia siirryin grillin putsaamiseen talven hämähäkin seiteistä ja pölyistä. Siinä vaiheessa iski räntäsade. Vein parilat sisälle ja pääydin pidennetylle kaffipaussille. Optimisti kuvittelee Vapulta grillauskauden avajaisia... tai onpahan grilli putsattu tulevaa kautta varten kuitenkin.

Ja taas sitä sataa!

Olin nähnyt mustan pilven takaa jo pienen rannun sinistä taivasta, joten kuuro menisi pian ohi. Näin tapahtuikin ja pääsin takaisin pihalle. Minulla oli siis vallan ihana päivä! Ehkä huomenna taas vähän lisää puuhailua. Vapaat päivät omissa askareissa hupenevat käsistä vauhdilla.

Pitkän päivän illassa ja askeleet kaikkein pyhmimpään

Puolet viikonlopun työstä on tehty. Nousin kellarikerroksessa sijaitsevasta työtilastani maan pinnalle auringon paisteeseen aivan häikäistyneenä. Jää oli isosti sulanut sohjoksi, joka öisin jäätyy taas uudelleen. Mutta sohjon/jään määrä vähenee joka päivä.

Kurjet ovat aseettuneet pesimään lähistölle.

Muutolinnuista mustarastaiden ja peippojen määrä on suurempi kuin aiempina vuosina. Punarintapari on aloittanut laulelun ja eka västäräkki bongattiin toissapäivänä. Siepot ja pääskyt puuttuvat, muuten lintujen valikoima ja laulun sirkutukset alkavat olla runsaita.

Lunta riittää, mutta kuusten juurelta olen jo haravoinut.

Kevään sanotaan olevan kaksi viikkoa myöhässä, mutta omien kuutiointien mukaan se on kolmisen viikkoa myöhässä. Ainakin. Odottavan aika ON pitkä. Yksi perennapenkki on paljastunut jään alta, ja sen putsauksessa löytyi versovaa elämää. Oi ihanuutta! Pelkäsin paksun jääkannen tukehduttaneen kasvit hengiltä.

Esikot nuo armaat puskevat heti kasvua jään lähdettyä!

Päätin avata oven kaikkein pyhimpään, eli ympäri verkotettuun koeruusujen maahan. Nippusiteet napsin poikki, että sain kulkuväylän tutkimaan talvehtimisen onnistumista versoja arvioimalla. Hyvältä näyttää! Poistin kakkoskoepenkistä (joka oli talvisuojattu paremmin) rahkasammalia, jotta maa pääsisi sulamaan. Niin etevää kun maanpinnan kattaminen onkin talvehtimisen suojana, niin se pitää keväällä maan jäässä pitempään. Siksi vetelen aina keväällä katteet pois. Takaisin penkkiin ne päätyvät sitten aikanaan.

Ilahduin  monesta jälleen näkemisestä! Vielä on liian varhaista sanoa, mikä on elossa ja mikä kuollut, mutta erinomaisen elävän näköisiä varsia silmuineen sieltä tuli vastaan. Ryhmäruusut ihan odotusten mukaan on mustia varreltaan, mutta jännitys onkin siinä  nouseeko juuresta uusia versoja.

'Morden Centennial' näyttäisi tässä vaiheessa pärjänneen oikein hyvin.

Nyt ollaan jännän äärellä - kunhan  maa sulaa, niin poistan havut. Vielä saavat olla auringon varjona, ettei ruusun varret pääse kuivettumaan. Sitten alkaa päivittäinen tutkailu menestyjistä ja menehtyjistä. Työlistalla on katteiden poisto, tyvmultauksen tasaus penkkiin, kevätleikkaus, lannoitus ja tukien asentaminen takaisin. Varmaankin tihkukasteluletkut asennan myös penkkiin kiemurtamaan katteen alle. Viime kesänä niitä ei tarvittu kertakaan. Eli vähällä vaivalla voi jäädä odottamaan heinäkuun ekoja nuppuja ja siitä eteenpäin kukkien loistoa.

'Bonicat' näyttävät talvehtineen versojaan myöten, mikä ryhmäruusulle
on ihan saavutus. Ihan ylin kärki on mustaa, mutta se ei ollut puutunut kunnolla.

Mieleni on tavattoman iloinen tästä ekasta harppauksesta keväisiin fiiliksiin! Mukavaa viikonloppua kaikille, minulla viikot on vielä nurinperin eli viikko vapaata mellastusta ja viikonloput töitä. Vapun jälkeen tilanne muuttuu arkiviikkotöihin, josta extraan lauantain hoitotöille ja sunnuntain pidän vapaata. Tällä mennään elokuun loppuun asti.

Kevään matelua, ikäviä vieraita ja hätäaputöitä

Vänisen jo vaikka kuinka monetta kertaa hidasta kevään tuloa. Eihän se manaamisesta tietenkään kummene, mutta marisen siltikin. Tänään traktori ajoi puukuormassa hankia pitkin puuhamaahan purkamaan lastia, eikä kaikin paikoin edes uponnut hankeen. Kantohanget kestävät hyvin päivälläkin, vaikka olikin viitisen astetta lämmintä.

Kutsumaton vieras pirtin ikkunan alla lintujen ruokintapaikan
antia nauttimassa. Pirun söpö, sanoisko.

Kauriin pirulaiset tulivat takaisin. Ne olivat viikkoja poissa, kun ilvekset kävivät kiertämässä näitäkin tiluksia. Aiemmin oli kolmen lauma, mutta nyt näin kaksi ja sitten tuli tämä yksinäinen pukki evästämään kauroja maasta.

Kehno kuva ikkkunan läpi kuvattuna.
Karvanlähtö on tälläkin työn alla.

Pikapuolin tuokin epatto haluaa puskea sarvensa puhtaiksi nukasta. Meillähän täällä on tarjolla oivallisia puskukohteita alkaen 15,00 € kohde. Hemlokit ovat kuulemma suosittuja. Tuskin tämäkään tyyty rannan leppiin, pajuihin ja muuhun vitikkoon. Onhan se tosi paljon juhlavampaa tunkea kutiseva päänsä vaikkapa hienoon 'Drummondii' vaahteraan jättäen raastavat terveiset.

Koska vielä on aikaa, niin otin ikivanhan nuoriso-osaston huoneen oven entisöinnin alle. Se on juhlavasti 165 senttiä korkea. Siihen huoneeseen pitää nöyrtyen mennä sisälle. Vävykokelaat kumauttavat päänsä sinne mennessä kipeällä tavalla. Jeah!

Ovi on 1800-luvun lopusta peräisin ja alkuperäisiä ovia pirtissämme.

Oven toisella puolella on useita maalikerroksia, joista olen monella tyylillä hankkiutunut erilleen. Toinen puoli on petsattu ja lakattu. Ikkunat ovat muisto vain, mutta ne voi lasittaa uusiksi. Hankalinta on pihka, jota on tihkunut pahuksen paljon vuosikymmenten saatossa. Myös kittinä lasien kiinnityksessä on käytetty pihkaa. Ovi lienee ollut jossain vaiheessa saunankin ovena, sillä se on ilmiselvästi saanut joskus kuumaa, mikä sekin on juoksuttanut pihkaa.

Sepän takomia. Salvan kieli puuttuu.

Minä niin rakastan näitä vanhoja ovia. Siinä on puuseppä tehnyt vähäisillä työkaluilla hienoa työtä! Vanhan entisöinti on mielestäni hyvinkin palkitsevaa. Ne ovat jokainen ihan uniikkeja yksilöitä. Pienellä kunnostuksella ne henkivät vanhan ajan tunnelman.

Monella mielellä on tästäkin ovesta kuljettu aikojen saatossa.

Onhan pirttimmekin vanha, ja sitä on kunnostettu aikansa hengessä. Tuo ovi oli muutamat vuosikymmenet varastossa, mutta viime kesänä se kannettiin paikalleen. Nyt JO se pääsi kunnostettavaksi. Pari muutakin ovea tarvitsisi samanlaisen käsittelyn, mutta tuskin ehdin. On monen päivän urakka ensin tehdä pohjatöitä ja viimein maalata. Mutta näissä hommissahan olen askaroinut jo pari kuukautta. Menee se yksi ovikin vielä jonon jatkona.

Ja sitten paluu alkun väninöihin - tämmöistä kevättä täällä meillä Raahessa:

Kivipuutarhassa näkyy sentää jo muutama kivikin.

Tulvia tuskin tule tänä vuonna, sillä hidas sulaminen haihduttaa hangen hiljoksiin taivaan tuuliin.

Harava odottaa suuren kuusen juurella. Vaikea haravoida ryöniä, kun maa on jäässä.

Kepeää keskiviikkoa ja leppeää viikon jatkoa! Vappu lähestyy kovaa kyytiä. Perjantaina syntyy uusi kuu, jolloin kelien pitäisi (olisi suotavaa) muuttua keväisempään suuntaan. Toivossa eleteään!

Ja tervetuloa Cheri lukijaksi - kyllä nämä jutut tästä paranee, kunhan kasvukausi alkaa viimein!

Klaanin kokoontuminen ja erilaisia munauksia

Pääsiäisen paras kohokohta oli klaanin kokoontuminen yhteisen pöydän äärelle. Lapsien A- ja B-sarjalaiset kumppaneineen sekä anoppi - tekee 10 henkeä. Selityksenä: A-sarja on kolme aikuista lasta Maestron aiemmasta avioliitosta ja B-sarjan kanssa minulla on rooli kahden tyttären verran. Maestro on ollut ns. tuottoisa mies :) Olin laittanut ruoat ja extrannut täytekakulla, koska Maestrolla oli vuosivanhenemisen päivä. Siis monta syytä juhlia.

Ikivanha öljylamppu ja ystävältä saatu ikoni.
Pääsiäisen hengessä molemmat.

Tunnen aina suurta kiitollisuutta, kun rakkaat ihmiset kokoontuvat yhteen syömään, höpöttämään ja nauramaan. Tuo jälkikasvu on niin ihana aarre ja rikkaus! Parhainta ikinä on se, että jälkikasvu pitää yhtä syntyperästä ja historiasta välittämättä. Kaikki eivät ole syntyneet juuri samoille vanhemmille, eli sisarukset ja sisarpuolet ovat yhtäkaikki tärkeitä ja rakkaita - klaanin jäseniä.  Ja meillä on hauskaa yhdessä! Jokainen porukasta tietää, että muut auttavat ja tukevat elämän käänteissä. Tämä ei ole mikään itsestään selvyys ja juuri siksi olen siitä niin kiitollinen.

Vaatimattomat pääsiäiskukat - tulppuja ja pajunkissoja.

Keleistä ja kevään tulosta en viitsi mainita mitään. Shit happens ja stand by. Jatketaan sujuvasti Kukkenheimin tuotoksilla. Pääsiäinen on munien aikakautta ja meillähän on omaa tuotantoa.

Joku Hy-Line tehomunaajista pisti pääsiäisfiiliset jättimunalla kehiin.

Kananmunissa XL-koko on +73 grammaa. Tuo tuotos on luokkaa hanhenmuna. Tai jotain vähän isompaa. Ehdoton ennätys meillä koskaan. Tuollaisessa munassa on kaksi keltuaista, mutta onhan se ihan järjettömän kokoinen. Mutta vaihtelua piisaa...

Seurana 29 grammaa painava minimuna

Tuotantolinjoilla on vähän vaihtelua, kevään tuottamaa turbulenssia tai jotain. Edelleen saman Hy-Line rodun äärimmäinen miniennätys tuli samoihin aikoihin. 29 gramman muna on tooodella pieni. Tuossa ei ole keltuaista ollenkaan - jokin erhepanos sekin.

Minimuna edessä vasemmalla, sitten normi maatiaisenmuna ja tuo "hanhenmuna"
Takarivissä on normaaleja Hy-linen munia.

Kukkenheimissa on tapahtunut jotain, mitä en ole ehtinyt omin silmin todeta. King Elvis on nyt toista yötä paarioiden alemmalla orrella yksin. Elvis on ihan räähkänä kukko - silkkikanan ja chabon pikkuinen kiharahöyheninen sekoitus. Ihan pirun pieni kukko. Mutta se oli aluksi isompi, kun maataiskukko Noxin haimme keskenkasvuisena parveen edeltäjänsä Luciferin kuoltua yllättäen. Nox sai nokkaa verille asti niin Elvikseltä kuin emansipoituneilta feministikanoiltammekin. Sitä kasvatettiin turvayksiössä isompaan kokoon, että pärjäisi parvessa.  Onko nyt käynyt viimeinkin oikeudenmukainen vallanvaihto? Elvis on ollut tosi kehno kingi - se nokkii kanoja eikä omaa yhtään mitään herrasmiehen tapoja. Jännityskertomus jatkuu, kunhan tilanne selviää pääsiäiskiireitä viettäneiltä tarkkailijoilta havaintoja tippuu.

Loivaa Pääsiäisen lopetusta lukijoille - kevättä odotetaan edelleen yli kärsivällisyyden menevien rajojen.

Siperian tuuli ja kylmää pääsiäistä.

Ei edisty kevät nyt ihan yhtään. Tuuli hönkää Siperian perukoilta. Aurinko kyllä yrittää paistaa, mutta tuuli on jäätävän kylmää. Lämpötilat pysyvät päivälläkin pakkasen puolella ja  yöksi kirii jo mojovammat lukemat. Hanget eivät aio notkahtaa vähääkään, erittäin hyvät kantohanget on läpi päivän.

Jäätä ja kuuraa Pääsiäisen kynnyksellä.

Muuttolintuja puolestaan on valtavat parvet majoittuneena ystävällisen pitopöytämme äärelle. Valikoimassa on mustarastaita, peippoja, järripeippoja, vihervarpusia ja -peippoja ja punarinta tavanomaisten tiaisten, punatulkkujen, peltosirkkujen ja pikkuvarpusten lisäksi. Olemme koittaneet pitää tarjontaa runsaana, että jokainen nälkäinen löytäisi sopivaa suupalaa. Sääliksi käy eteläisempien matkaajien kylmät olosuhteet.

Eteläisissä blogeissa on piippojen kuvia - mutta meillä on tarjolla jäätä.

Luontoäiti on nyt antanut talven puristaa vielä kunnon otteella. Lämpenemistä on näkyvillä vasta kuun vaihteen jälkeen. Eli kevät alkaa vasta Vapulta. Huokaus.... vaikka sanotaan että hyvää kannattaa odottaa. Entä jos odottaja hapantuu odottamiseen?

Tämmöiset kevätkuvat tänä vuonna. Kivipiippoja jäällä.

Nyt tarvisi jotain sijaistoimintoja kanavoimaan patoutunutta energiaa. Remontti on tehty ja vähän huilattukin sen perästä. Ulos ei pääse, joten ihan epätoivoinen teko on alkaa siivoamaan sisällä. Kai minä upotan kevään kaipuuni komeroiden siivoamiseen. Jos kevät pääseekin yllättämään, niin aina voi mäjäyttää kaapin ovet kiinni ja viipottaa pikimmin ulos!

Lopuksi pari ilonaihetta: mammografia oli puhdas ja auto meni katsatuksesta läpi. Odotusten mukaan säröytyneelle tuulilasille tuli vaihtokäsky, mutta sitä ei tarvi käydä näyttämässä konttorilla. Nyt pitää vain keksiä miten saa uudet kesäkumit autoon ja pohtia sen jälkeen lasin vaihtoa. Kumpikaan ei suju halvalla.

Pääsiäinen on narsissien aikaa.

Pääsiäisen pyhät ovat edessä. Nautitaan niistä! Meille tulee paljon vieraita, joten pitopöytää on valmisteltava. Pääsiäisen lisäksi vietetään Maestron vuosivanhenemista.

Keveitä askelia ja munarikasta Pääsiäistä!

Pirttiremppa valmis ja uusia kujeita kohti

Vaalit pidettiin ja näppäsesti jäin varalle. Tulos oli melkoisestaan panoksen kokoinen. Siis kohti uusia kujeita, joita keväällä riittääkin runsain mitoin. Ensin pitää selvittää entiset, eli pirttiremppa alkaa olla valmis. Ainakin tältä erää.

Ennen, osin jo ovet poistettu ja viety maalaamoon.

Olen suorastaan juuttaan kyllästynyt hiomaan, pensselöimään ja telaamaan sekä pesemään välineitä.  Mutta kieltämättä työ tekijäänsä kiittää ja pirtti on päivitetty taas pitkäksi aikaa. Erinäisiä hifistelyjä voisi tehdä, jos sattuu huvittamaan.

Jälkeen remontin. Ylälista, valolista ja nupit vihertyivät,
muutoin on kellertäväksi kulahtanut väri valkaistunut.

Työtaso menee vaihtoon ja nuo kaakelitkin voisi uudistaa maalaamalla. Teen jos inspiraatio iskee, nyt on selvää marssiväsymystä remonttihommien suhteen. Voin kuitenkin luottaa, että reilun puolen vuoden päästä syksy jo kolkuttaa ovella. Sittenkin voi jatkaa - kesän voi viettää muissa puuhissa.

Erinomaisen tyytyväinen ole remontin lopputulokseen. Hiomapaperilla ja maaleilla halvalla tehty. Ihan satanen  meni kaapiston ja muurin maaleihin ja tarvikkeisiin. Kaapit ovat kuitenkin aikoinaan olleet laadukkaita. Pehmeitä mdf-levyjä ei pystyisi entsiöimäänkään samoin kuin puisia.

Kevään kasvua odotellaan - viime huhtikuulta Corydalis 'GP Baker'
Kevään kukkijoita ei ole koskaan liikaa. Ikinä!

Mieluusti nyt keskityn kevään kasvuun. Kylvölautalla olisi koulittavia ja kellarista pitäisi käydä nostamassa valoon hätäisimmät herääjät. Vesisade on hellinyt pohjanmaata ankealla lotinalla, mutta se on sulattanut hankia hurjaa kyytiä. Ikävä kyllä tiedossa on pakkasta yöt ja päivät, joten taas viivästellään ensi viikkoon asti.

Nyt suunnataan toivorikkaasti kasvukauden heräämistä kohti. Iloa sinullekin piippojen bongaukseen!

Kevät hiipien hivuttaa lähemmäs ja kanalapäivitys

Tähän aikaan vuodesta on ikävää istua koneella ja lueskella eteläisempiä puutarhajuttuja kuvineen. Siellä on kevät, täällä hankia. Optimismia herättää kuitenkin hankien sulaminen auringon paisteeseen. Yöpakkaset kuivaavat pihamaat, ja päivä sulattaa lisää. Aurinko ja tuuli haiduttavat lunta ilmaan. Eli kyllä  ne hanget vajuvat ja pikku hiljaa maatakin paljastuu.

Pellon selkien päällä jo paljasta maatakin aavistus

Piippoja joutuu vielä odottamaan, sillä maa on armottoman jäässä. Jotkin ikivihreät ovat paljastuneet vehmaina, toisin kuin viime keväänä. Silloin katosi paljon kestovihreitä, jotka sisukkaasti istutin uudestaan. Koko kevät on vielä arvoitus, mutta ainahan se on toivoa täynnä.

Tipi the Bird ja kevään hautomisvietti

Kanalassa Tipi the Bird on levahtanut kolmen viikon haudontasessioon kahdeksan munan keralla. Muut kanat käyvät kivan munaamassa lisää haudottavaa,  joten tänään Maestron avustuksella Tipi nostettiin hämärissä pesästä, poistettiin ylimääräiset munat ja merkattiin sinne jäävät maatiaisen munat. Pitänee tukkia muiden kanojen kulku pesään ja avata kulku pesästä eteisen puolelle, että Tipi voi käydä syömässä ja jaloittelemassa haluamaansa tahtiin. Sillä konstilla se saa häiriöttömän haudonnan. Eli meillä odotetaan pientä piipitystä tämän kuun lopussa.

Monen värisiä ja kokoisia on kotoisen Kukkenhemin tuotokset.
Ruskeat munat on Hy-Linen ja valkea maatiaisen.

Toisaalta veikkaan vanhan kaartin tehomunaajissa tulevan luonnollista poistumaa. Yksi vanhimmista Hy-Line rouvista oli jäänyt pesään. Se on joko hautovinaan tai sitten poistumassa elävien kirjoista. Noissa tehokanoissa kolmen vuoden ikä on huikea saavutus. Maatiaiset elävät paljon pitempään, mutta munaavat paljon harkitummin. Ilman Hy-Linejä meillä olisi ajoittain munatonta elämää.

Huomenna huokaan helpotuksesta - vaalisavotta on ohi. Näitä vaalitilaisuuksia on ollut joka viikonloppu. Paljon olen tavannut ihmisiä ja puhunut monista kuntalaisen elämän tärkeästä kysymyksestä. Huomenna on varsinainen vaalipäivä ja illalla vaalivalvojaiset. Saapa nähdä miten käy. Minulla ei ole ollut varaa painattaa vaalimateriaalia ja oheistuotteita. Olen oikeasti hämmästellyt, kuinka kunnallisvaaleissa voi olla ihan merkittävä budjetti. Minä maksoin sen pakollisen 50 euroa. Ehkä minulle vielä joskus selviää, miksi jotkut panostavat vaaleihin merkittäviä summia. Kerran kuukaudessa valtuuston kokouspalkkio 80 euroa ei riitä selitykseksi.

Näitä odotellessa - kevään varhaiset punakolmilehdet eli Trillium erectum

Kohti kevättä iloisin mielin! Ei varmaankaan kauaa mene, että pääsee putsaamaan talven ryöniä. Se siivous on yhtä juhlaa ja iloa! Miksiköhän ulkona siivoaminen on tuhannesti hauskempaa kuin seinien sisällä?

Se fiilis...

Se fiilis, kun kello oli herättämässä 05:45 ja pääsi sängystä ylös 06:32. Tien päällä piti olla 06:45. En ollut. Join aamukahvin termarista autoa ajaessani. Se fiilis, kun piti ajaa riskirajoilla lievää ylinopeutta ja olin Tieturva 1-koulutuksessa 08:06. Koulutus alkoi 08:00. Upseerin tyttärelle myöhästyminen on Erittäin Paha. En ole myöhässä ikinä. Paitsi tänään. Kirottua, mutta sanktioita ei tullut. Ihan oma häpeä riitti.

Ihan kippo nurin.

Se fiilis, kun väsytti kamalasti koko päivän. Tankkasin kahvia yliannoksen ja sitten närästi. Kuitenkin onnistuneen tentin jälkeen ajelin äitini luo, nappasin hänet kyytiin ja vein kyläilemään Etelä-Pohjanmaalta sukulaiin tulleiden sisarusten luo. Väsytti, vaikka sielläkin join lisää kahvia. Närästi lisää.

Rikki. Tämä on onneksi traktorin sivuikkuna!

Se fiilis, kun väsytti ihan kuolettavasti ajellessani takaisin Raaheen. Aurinko paistoi silmiin ja tuulilasin alati kasvava särö muistutti vaihto-operaation tarpeellisuudesta. Takajarrut ääntävät jarrutettaessa muistuttaen jarruremontin välttämättömyydestä. Katsastus on 2.5.2017 mennessä. Muistui mieleen kesärenkaatkin, jotka pitää uusia. Koko viime syksyn ajoin sakkorenkailla. Kävi tsägä, eikä onnettomuus tai poliisi osunut kohdalle. Kulkuvälineen katsastukseen pitää olla rumasti rahaa, mikä nyt tuottaa päänvaivaa. Jarrun osat on ostettu, tuulilasi VOISI mennä tsägällä läpi, mutta renkaat eivät. Paitsi jos vie nyt talvirenkailla katsastukseen jarruremontin jälkeen. Tämä on toistuvasti taiteilua todellisuuden kanssa.

Se fiilis, kun pääsin kotiin! Löysin lasillisen valkoviiniä, ja johan alkoi helpottamaan. Kannoin maalaamosta kolmanneksen valmiita keittiökaapin ovia sisälle. Viimeinen kolmannes irtoaa huomenna ja siirtyy käsittelyyn. Se fiilis, kun viimein saan koko homman valmiiksi!

Tämmöisiä päiviä voi olla ripoteltuna elämän varrelle, mutta montaa ei jaksa peräjälkeen. Nyt on pakko nukkua yksi yö kunnolla. Olo on lähinnä ihan nahistunut.

Itua elämään!

Vaikka kevät tuntuu viivyttelevän, niin linnut uskovat tulevaisuuteen. Ensimmäiset urospeipot tuli bongattua ruokintapaikalla. Mustarastaat ovat aloittaneet varovaisen laulelun kuusen latvassa. Ei vielä mahtisoinnuilla, mutta vanhaa tuttua säveltä varovasti tapaillen.

Sisällä orastaa kevät kyllä. Lautalla on parissa päivässä tapahtunut kehitystä:

Kympissä on jo toista senttiä juurta ja muistakin numeroista juuret pilkistävät.

Lautalla näkee tilanteen kehittymisen päivittäin. Ensin esiin tulee juuri, sitten verso sirkkalehtineen. Siitä se on valmis poimittavaksi purkkiin jatkamaan kasvua.

Herneenversot - nam! Siemenet otin kaupan ruokahernepussillisesta.

Itujen idättäminen on aina keväällä niin hauskaa. Herneen versot ovat mitä maukkaimpia vaikka ihan leivän päälle laitettuna. Salaateissa ja ruoan höysteenä passaavat myös. Näissä idätyksissä onnistuu tämmönen tumpelompikin. Pitäisikin kokeilla vanhat parsakaalin siemenet idättää suoraa syöntiin. Hyviä ovat nekin.

Muutoin arki sujuu remonttia nyherrellessä. Kolmannes kaapinovista on asennettu valmiina takaisin paikoilleen ja seuraava kolmannes on maalaamossa puolivalmisteina.

Hiomisen helppoutta oikeilla vehkeillä. Ulkona askaroiden ei pöläkkä haittaa.

Vielä pitäisi metsästää oikea sävy tehostemaalaukseen, joten pitää piipahtaa maalikaupan kautta. Ne värimallit on tosi eteviä, kun voi ottaa mukaansa eri vaihtoehtoja kotona tehtävään vertailuun ja äänestykseen. Huominen ei taida projektia edistää, kun on muuta puuhaa tiedossa.

Kohti kevättä, valoisasti kevein tassuin!

Oiskin aprillipilaa

Kuva kertoo enempi kuin tuhat sanaa:

Vanhan surmaa taivaan täydeltä. Ngghhh!

Ponnekkaan aamun ja siihen liittyvien erilaisten puuhien päätteeksi sijoittauduin lupausteni mukaan kaupunkimme torille vaaliteltalle. Siellä oli kaikki muutkin pääryhmittymät. Sukkuloimme sulassa sovussa toistemme tonteilla. Aluksi join persukahvit (haaleaa ja laihaa), sitten siirryin kokoomusmakkaralle (sisältä kylmää) ja lopulta nautin kepulaista hernekeittoa (kuumaa ja hyvää!) Ilmat suosivat aluksi, mutta sitten alkoi tulla taivaan täydeltä räntää. Sitä on jo lumitöiksi asti.

Vetäydyin kotoisiin työhommiin. Remontti pitää viimeistellä käsittelemällä keittiön kaapistot. Ne ovat peräisin 1990-luvun alkupuolelta ja jokseenkin elämää nähneet juu. Rahaa ei ole isompaan uusimiseen, joten purkilla maalia pitää selvitä. Tottuneena DIY (Do It Yourself eli ihan itte) henkilönä hommaan tartutaan ja se tehdään parhaalla mahdollisella yrityksellä. En siis puhu osaamisesta :)

Keittiön laatikostot on viety maalaamoon. Vastustamatonta kissoille!

Yksi toisensa jälkeen kävi istumassa ja testaamassa näkymiä.

Kissat ovat tolkuttoman uteliaita!

Kaapistojen maalauksessa on pitkällisiä vaiheita. Eilen irroittelin laatikostot ja osan ovista vieden ne verstalle. Ensin piti hioa pinta karheaksi. Mahoton pöläkkä, mutta hoksasin siirtää työn ulos auringonpaisteeseen. Onneksi on näppärä hiomakone, eli semmoinen jossa on kolmion mallinen hiomapää. Sillä sopii pienempiinkin kolosiin.

Seuraavana on pohjamaalaus tartuntamaalilla. Tehdasmaalattujen pintojen yhteensopivuus uuden maalin kanssa vaatii perusteelliset pohjatyöt, vaikka ne ovatkin tylsiä ja hitaita.

Pohjamaali kuivamassa - tänään pääsen ekan kerroksen pintamaalaukseen!

Ei näistä uudenveroisia saa, mutta vähän siistimmän näköistä pitäisi kuitenkin tulla. Pienellä värisommittelulla keittiö saa kuitenkin uutta ilmettä.

Hiljaa hyvä tulee. Luulisin.

Tämmöisissä askareissa tulen viihtymään arviolta viikon verran. Pintamaalia pitää vetää kaksi kerrosta ja aina odotella aikansa, että voi kääntää oven toiselta puolelta maalattavaksi. Maalaamoon mahtuu kolmannes ovista kerrallaan.

Tällaisia puuhaterveisiä tällä kertaa. Ihan viisasta pysyä sisällä - tuo räntäsade ei yhtään mieltä ylennä. Saa tässä odottaa kasvukauden alkua... aika pitkään.

Plääh! Tästä on krookukset ja sinivuokot kaukana vielä!

Hauskaa Aprillia - tämä juttu oli ihan totta kuitenkin!