Virtuaalinen pihakierros, tule mukaan!

Pari kuukautta olen täällä jo kirjoitellut ja kuvia laittanut, mutta eipä ole juurikaan yleiskuvia tullut laitettua. Tule siis mukaan pihakierrokselle puutarhaamme! Tänään on virtuaalisesti Avoimet Puutarhat -päivä täällä. Tämä on osa 1, sillä puutarha on niin laaja ettei hullukaan jaksa kirjoittaa tai lukea koko pihan esittelyä.

Tämä vanha tiluksemme on V-vyöhykkeen merenrannan tuntumassa Raahessa. Asumme pistotien päässä, eikä naapureihin ole näköyhteyttä. Siis täysin omassa rauhassa - asia jota arvostan tosi paljon. Kuvat on tältä päivältä, sateen jälkeen. En saanut kierrosta loppuun, kun iski ukonilma ja vielä rankempi sade. Vuorokaudessa jälleen 27 mm vettä. Kiitti vaan taas, Esteri!

Tässä osassa tullaan tulotietä pitkin ja kierretään vain talo. Tie päättyy pihaamme. Tien vierustalle olen istutellut kaikenlaisia jämätaimia Särkän perennataimiston syyspoistoista vuosien varrella. Lähimpänä taloa kasvaa valikoima pensasruusuja. Tie on myös rajalla ja sen vasemmalle puolelle jää naapurin lehmälaitumet. Maisema on maalaisidylliä parhimmillaan!

Edellisen kuvan tien mutkasta kuvattu pitkä paraatipenkiksi kutsuttu istutusalue. Se on aika varjoisa ja aukeaa pohjoista kohti. Talo ja suuret kuuset varjostavat. Paraatipenkki koki myös mittavimmat talvituhot ja on kalpea haamu entisestä loistosta.

Keisarinkruunut ja päivänliljat talvehtivat sentään. Liljat tuovat hehkullaan vähän väriä tähän aikaan. Ne kestävät hyvin myös sadetta, mikä kirjataan taas suurien plussien joukkoon. Liljakukkoja ei onneksi ole näkynyt.

Jatketaanpa matkaa tulotien suuntaisesti eteenpäin kohti jokea:

Rajalla on leveä polku, jonka lehmihaanpuoleisen sivustan olen istuttanut pensailla ja alansa peittävillä perennoilla Woodlandiksi. Sitä ei juurikaan hoideta. Maa on tuolla kosteaa, ravinteikasta lehtomaata - ja luonnollisesti sangen varjoinen.

Varsinainen koristepuutarha on rinteessä rajautuen jokeen. Kuvassa oikealla on lännenhemlokki (Tsuga heterophylla). Sateesta johtuen alimmassa kohdassa oleva käytävä on veden vallassa. Riittäisi kovastikin jo tämä vesiaiheiden itsestään syntyminen. Tuo punainen mökkänä on maakellarin päälle rakennettu vaja. Kellariin on kulku joen puolelta. Ota tuo punainen vaja kiintopisteeksesi, niin ymmärrät kuinka kierrämme sitä myötäpäivän suuntaan.

Maestro on vuosien saatossa kivennyt luonnonkivillä kivipuutarhan. Minulle jää istutus ja huolto.

Silta johtaa joen yli ja siitä pääsee meren rannalle. Matkaa on suoraa tietä noin 800 metriä. Pahimmat meren tuulet onneksi vaimenee metsien myötä, mutta yleensä täällä tuulee runsaasti.

Tricyrtis latifolia eli keltakonnanlilja hehkuu hienosti limen värisenä Woodlandissa.

Polku johtaa sillalle. Joki on elämän suoni ja mahdollistaa runsasmuotoisen elämän. Se on kuin Niili - välillä tulvien se tuo paljon ravinteita. Jokivarsi onkin rehevää lehtoa. Joessa on kaloja ja saukkoja. Vesilinnuille se tarjoaa myös elinympäristön. Joen solinaa rakastan!

Sillalta kuva kellarille päin. Tuossa pikku läntillä on omenapuulehto. Vesi on nyt tosi korkealla ja tulvan vuoksi aivan ruskeaa. Joesta pumppaamme (silloin kun vielä oli kuivia aikoja...) tarvittavan kasteluveden. Joki kiertää tiluksiame ja on myös rajana.

Sillalta käännytään takaisin puutarhaan. Kokonaiskuvaa ei mitenkään saa, mutta nyt oikealle puolelle jää Woodland. Istutuksia piisaa, mutta viime talven perennakuolemat jätti kamalan paljon aukkoja.

Sillan pielessä ihan joen partaalla kasvaa kolmimetriseksi kasvanut Aralia elata eli pirunkeppi. Tai kai se oikeasti on piikkiaralia. Hyvin on viihtynyt ja kasvaa melkoista vauhtia. Eilen löysin sieltä juurelta pari juurivesaakin.

Sillan pielen kiveystä ja istutuksia. Kivet on pääsääntöisesti omalta tontilta. Joskus meren rannasta on ollut pakko tuoda jotain hienoja kiviä, mutta enin osa löytyy omalta tontilta.

Meillä satoi sitten vähän liikaa... Kivipengerrystä kellarin ympärillä. Tuo iso puska keskellä kivikkoa on Eleutherococcus sessiliflorus eli kiinanaralehti. Samaa sukua kuin pirunkeppikin. Puska on viihtynyt erittäin hyvin jo kuutisen vuotta. Ikinä siitä ei palellu oksan kärjetkään.

Kellarin päädyssä on uusin osa kiveystä. Se valmistui tänä keväänä. Minä haluaisin kaataa nuo koivut tuosta, mutta Maestrolle se ei vain käy. Tuo pieni punainen ja pahasti perstunut koppero on painevesiautomaatin suoja. Tuossa on kastelujärjestelmämme pumppuvoima. Tosi tarpeeton tänä(kin) kesänä. Letkut on osin kaivettu maahan.

Käännös toiseen suuntaan ja vastassa on vanha talli vuodelta 1799. Siinä on remontti kesken, kun pelimerkit pääsi loppumaan. Osa pihalajakokoelmaani kasvaa tuossa. Sekin suku oli kerran keräilyn kohteena. Joen ranta on tuosta eteenpäin hyvin alavaa eli vesijättömaata, joka tulvii ajoittain. Sinne olen istuttanut pajulajeja, tuomia etc. märkää kestäviä puskia.

Vanha talomme on peräisin jostain 1800-luvun loppupuolelta. Talo on luonnollisesti hirsistä tehty, mutta lautavuorauksella. Kaikki on luonnollisesti vähän vinksallaan. Humala kiipeilee oven molemmin puolin, 'Haaga' ja 'StMichel' rhodot sekä suomentatar on tuo iso vehree puska keskellä. Tällä paikalla on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia, mutta lyhyesti sanoen tämä on aina ollut turvapaikka. Täällä on ihan omanlaisensa henki, jonka helposti aistii.

Lopulta Gargoyle kannon nokassa ja ruusupuskat. Yhteisessä pöpelikössä on juhannusruusu, Tornionlaaksonruusu ja punalehtiruusu. Taustalla häämöttää entinen navetta, joka rempattiin aikoinaan hevosten talliksi ja nyt se palvelee kanalana. Ynnä romuvarastona.

No niin - melkein puolet puutarhasta on nyt kierretty. Ei ehditty edes ruusumaan laidalle, mutta teen joskus osan 2. Nyt hipsin jatkamaan uppopumpun vahtimista. Puutarhani meinaa kelluu kirjaimellisesti.  Viimeisenä kuvana selfie. Seison kivipuutarhassani...

Iloista alkuviikkoa - viimeinkin on luvattu kuivempaa keliä! Jos haluat katsoa kuvat suurempina, niin klikkaa jotain kuvaa ja selaa isommassa koossa.

Tuulikki ja Piparminttu - tervetuloa lukijoiksi!!