Osa 3 eli Arbetorum - puita, pensaita ja ruusuja

Toiseksi viimeinen osio pihakierrosta on puulajipuiston yritelmä. Se on aloitettu 2010, kun viimeinenkin hevonen oli lähtenyt. Pohdin entisten tarhojen ja laidunmaiden kohtaloa. Ei ollut enää heinän syöjiä ja vanhat laitumet työnsivät heinää myyrien iloksi. Jonkinlainen hullu visio puulajipuistosta iskeytyi otsalohkoon ja lähdin sitä toteuttamaan. Tietenkin täysin rinnoin ja rytinällä, kuten minun tapaani kuuluu. Ruusumaa on yksi osa Arbetorumia. Kun puut joskus kasvavat, niin työnimi Arbetorum muuttuu arboretumiksi.

'Nicolas' - niin pieni ja täynnä kukkia!

On yksi lause, jolla saan Maestron huokaamaan syvään ja puhaltamaan pitkiä. Se lyhyydessään kuuluu: "Sain kuule hyvän idean!" Ajatella, miten vähästä miehen saa mulkoilemaan synkästi ja huokailemaan kyllästyneesti! Ehkä Maestro on saanut yliannostuksen vuosien varrella "Vaimon hyviä ideoita", jotka sitten tavalla tai toisella työllistävät Maestroa. Ehkä... en kiistä enkä kiellä. Puollustuksen puheenvuorona esitän kyllä, että ne ovat (ainakin jokin pieni osa) tosi hyviä ideoita! Ideoiden järkevyydestä voidaan sitten keskustella. Tai noh - jätetään se välistä  ja kurkistetaan kuvia.

Kasvihuoneen nurkalta käännytään pihasta poispäin ja Arbetorum alkaa. Erilaisia katajia reunassa,
taustalla hohtaa Acer platanoides 'Drummondii', eli metsävaahteran kirjava muoto.
Ruusumaan kantti pilkottaa leikatun nurmen takarajalla.

Kirjometsävaahtera

Vyöhykkeen venytys on yksi tooosi hyvä idea mielestäni. Puuvartisille annetaan vyöhykesuosistuksia. Minä jo isokukkaisten kärhöjen kanssa totesin, että kyllähän nämä menestyy täällä vitosellakin kunhan istuttaa syvään. Silloin niiden suositus oli II tai III. Kärhöt innosti kokeilemaan muitakin kolmosen kasveja, sitten kakkosen ja sitten ihan mitä tahansa. Hulluudella ei ole rajaa, mutta hiljalleen kokemus karttuu. Viime talven jälkeen kaikki jalokärhöt joko nukkuvat tai ovat kuolleet. Kärhöpenkin ruumiinavaus on vielä suorittamatta.

Edelleen (kymmeniä kasveja teloittaneena) olen sitä mieltä, että vyöhykesuositukset ovat varovaisia arvauksia. Moniakaan ei ole testattu pohjoisessa. Minä olen ansiokkaasti tätä reikää täyttänyt ja istuttanut ihan hassuja yritelmiäkin. No viime talvi tappoi paljon sellaista, joka oli viihtynyt väärällä vyöhykkeellä vuosiakin. Aina tulee tappotalvia, eteläisempiin valtioihinkin.

Ruusumaa saa katteeksi ruohosilppua. Vehreetä aluksi, päivettyy sitten ruskeaksi.
Ei kovin kaunista, mutta ylen käytännöllistä!
Edelleen välikäytävä ja reunat on laittamatta...

Käännös 180 astetta joen suuntaan. Pieniä puskia siellä ja täällä
- eipä näytä paljon millekään yleiskuvana.

Sinne on istutettu mm. pieniä havuja ja saniaisia ryhmänä mansikkakankaaseen ja päällä on hiekka.
Ja näyttäis olevan kitkemättä tälle kesälle.

Oplopanax horridus eli pirunnuija. Pieni ja huomaamaton, mutta elossa.

Kasvit on ryhminä ja väliin jää paljon nurmialuetta. Ihan hullun paljon leikottavaa, mutta katetta syntyy keräävillä leikkureilla. Ja kun kuvaamaan alkaa, niin jossain vaiheessa ei vain saa rajattua romuja pois kuvasta. Oikealla ruma traktorimme Ursus. Sitä ei piilota mitenkään! Puutarhurin esteettisen silmän kiusana on myös autonraatoja ja lautatapuleita. 

Hopeavaahtera (Acer saccharinum), Heisiangervo (Physocarpus opulifolius) 'Jefam'
ja huonosti erottuvana likusterisyreeni (Syringa reticulata) 'Goden Eclipse'

'Golden Eclipse'n lehdet on kirjavat. Puska on viihtynyt aivan moitteetta ja kukkii joka vuosi

Joki kiertää tiluksiamme. Pitäisi taas tarttua raivuriin ja putsata heinät partaalta pois, että jokikin taas näkyisi. Pitkin rantaa on istutettu monenlaista puuta ja puskaa. Vesimyyrien mellastus tuottaa usein tuhoja, vaikka kissat uskollisesti niitä harventavatkin. Toinen tuholainen on myrskytuulet, mutta sille ei mitään mahda.

Jokipahanen on noiden vasemman reunan puskien takana.

Heisien osastoa. Viburnum sargentii eli rusoheisi piti leikata alas. Viereinen pieni puska on koiranheiden kääpiömuoto 'Kallion Pallo'. Tuolla nauhusten edessä on Magnolia kobus 'Vanha Rouva'. Se kärsi melko lailla viime talvesta.

Eteenpäin ja toinen pitkä puuvartisten istutusalue - Saharaksi kutsuttu,
koska on katettu mansikkakankaalla ja soralla.

Puskien väleissä on mm. kuunliljoja, joita täällä on kymmeniä erilaisia. Niitäkin innostuin keräämään, mutta hoksasin viimein ettei  niitä saa kaikkia kerättyä kuitenkaan.

Kierros päättyy Kärppäniemen metsikön portille, vanhan koivun juurelle. Sen tyvellä on ikivanha, jäkälöitynyt kivikko. Sinne kivien väleihin olen tuuppinut havuja, pieniä pihlajia ja heiniä.

On siellä pieni vihma 'Cyni'

Tämä postaus oli puuduttavan pitkä, onnittelut jos jaksoit lukea loppuun asti! Viimeinen osio puutarhakierrosta on rhodomaa, luonnontilaiset metsäalueet ja rantamaat.

Minä pakoilen hellettä ja siirryn vauvanhoitoon, koska eilen taloon tuli Rauski <3

Rauski - seitsemäs kissa tähän talouteen...