Pilkahdus valoa

Monta päivää on tuuli riepottanut maailmaa, mutta viimein saimme sentin verran luntakin. Olinkin tympiintynyt talsimaan koiran kanssa talutinlenkkejä pimeillä kyläteillä taskulampun valossa töiden jälkeen.

Personal trainer Rieko kulkee kelillä kuin kelillä.

Koira on viimeisen päälle etevä kuntoilukapistus. Se vaatii lenkkinsä oli sää ihan mikä tahansa. Jos joutuu tarjoamaan olosuhteiden pakosta heikompitehoisia lenkkejä, niin illan saa heitellä palloa ja patukkaa kotona. Tai järjestää aktivointia monella tapaa. Eli siis sittenkin työllistää itsensä koiraleikkeihin.

Ikää vuosi ja seitsemän kuukautta. Vähän jo järkevöitynyt.

Koska pimeä kaamos on ollut marraskuussa läsnä, niin ilolla otan vastaan edes hennon lumipeitteen jo ihan valon vuoksi. Meillä ei ole katuvaloja, mutta lumen aikaan täällä ei mielestäni koskaan ole pimeää. Mutta ilman lunta on todella sysipimeää. Koita siinä liki mustan koiran kassa kulkea lenkillä. Punaisena hehkuva panta sentään vähän antaa vinkkiä, missä kaveri viipottaa.

Lumi innosti koiraa ja jopa vanhoja kissojakin!

Nyt meillä tosin alkoi viimeinkin neitipäivät, eli Riekolla juoksuaika. Nyt on sentään pöksykarvat leikattu pois, joten housujen pukeminen on huomattavasti helpompaa. Rieko ei itse ole ilahtunut uudesta pukeutumissäännöstä, mutta hyväksyy asian.

Puutarhurin koira on jälkikäsitellyt lukuisia taimipurkkeja kesän aikana.

Alkaisi olla aika viedä Rieko luustokuvauksiin kahdestakin syystä. Ajattelin tänä talvena laittaa Riekon vetovaljaisiin ja päästää sen vetohommiin. Hurjapäistä vauhtia tiedossa. Mutta haluan ensin luustokuvat, että kaikki on sillä sektorilla ok. Kuvat lonkista, kyynäristä ja selästä tuottaa myös kasvattajalle tarpeellista tietoa. Yleensä ottaen australianpaimenkoirat ovat hyvin terve rotu, mikä olikin yksi valintakriteeri rotua harkitessa. Mutta haluan varmistaa asiat ennen kuin alan rasittaa kroppaa vetohommilla.

Jokipahanen hyytyy hiljalleen sekin.

Tänään istutin muuten viimeiset narsissin sipulit. Vähän oli maa kohmeessa, mutta kyllä sinne sen verran sai reikää, että unohtuneet sipulit sai maahan. Vanhastaan tiedän, että ihmeesti ne lähtee kasvamaan ja ensi kesänä kukkimaan. Sitkeitä sissejä!

Saukkojen räpyläjalat ovat loikkineet ohuella joen jäällä jäljet jättäen.

Taisi olla myös ihan viimeisiä hetkiä nostaa maa-artisokkaa. Itse sen mausta en pidä, mutta minulla on muutama ystävä, jotka rakastavat sitä. Kiva viedä mukavia tuliaisia heille!

Marraskuu on nyt onnistuneesti lusittu, ja joulukuu on tarjonnut hennon lumipeitteen tuomaan valoa maailmaan. Kiitos siitä, vaikka olisikin tilapäistä! Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Marraskuun parhaita hetkiä

Aika kulkee joutuin, ja marraskuu alkaa olla parhaimmillaan - eli viitisen päivää enää jäljellä. Saa sitten alkaa joulukalenterin luukkuja availemaan.

Kuuraista naavaa.

Alkaa olla talven tulon fiiliksiä viimein. Juuri ulkona satoi rakeita - lunta odottelen kovasti tuomaan valoisuutta lisää. Puutarhani ja minä olemme valmiit kohtaamaan kuukausien kylmän valkoisuuden.

Naava on mystisen näköistä kuuraisena.

Kunhan nyt sataisi lunta. Neljässä vuodenajassa on se ihanuus, että on aina jotain kivaa mitä odottaa. Toivottavasti lumi tulee ajallaan, eikä tarvitsisi pohtia mustan joulun mahdollisuutta. Kasvitkin kaipaavat lumisuojaa. Ja minä valoa lenkkipoluilleni Hurrikaani Riekon kanssa.

Alkaa olla aika unelmoida taas tulevia kujeita ja suunnitelmia!

Kanadalainen 'Nicolas'. Miten sanasta unelma tuleekin aina ruusut mieleen?

Voimia marraskuun viimeiseen viikkoon!

Ruusumaan syystöissä

Olipa pitkästä aikaa aivan ihana viikonloppu, jolloin ehdin laitella omaa puutarhaani talvilepoon.  Ruusut ovat odottaneet kylmeneviä kelejä tyvimullitusta varten. Sellaiset kelit näyttäisivät nyt olevan tulossa.

Tämän kesän yksi ihastus oli kanadalainen 'JP Connell', jonka todellinen luonne
tuli kolmantena kasvukesänään esille. Se todella on PILARIruusu!

Olen pari talvea reistannut erilaisia talvisuojausmenetelmiä, joten himpun on kokemusperäistä oppia hankittuna. Pakkaspeiton hylkään nyt kokonaan, koska se haittaa lumen suojaa. JOS tulee ihan lumeton talvi (en usko), niin pakkaspeittoon voin turvautua. Jos taas lunta tulee, niin pakkaspeitosta ei ole kuin haittaa.

Leikattuja ja tyvimullitettuja ryhmäruusuja. Niitä arkajalkoja väärällä vyöhykkeellä.

Tyvimultaus on ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvä konsti suojata ruusuja. Leikkelin ryhmäruusut selvästi lyhyemmiksi, sillä ne paleltuvat joka talvi kyllä maata myöten. Silti ne versovat voimakkaasti kukkien heinäkuusta pitkälle syksyyn asti.

Köynnösruusu 'Camelot' saa taivutuksen mullan suojiin.

Yksi hieno köynnösruusu 'Camelot' saa erikoishuomiota talvetukseen. Vedän versot nippuun paalinarulla ja alan houkuttelemaan kankeita versoja taipumaan. Tämä pitää tehdä lämpötilan ollessa plussalla. Tämän vuoden versot olivat niin tanakoita, että en uskonut niiden kääntyvän maahan asti. Otin talikolla vähän vääntöä juuristollekin, ja johan sievästi houkuttelemalla ruusu kääntyi. Latvuksen päälle laitoin painoksi kiviä.

Maahan taivutetut versot peitetään mullalla ja kuorrutetaan tammenlehtikatteella.

Tämä talvetusniksi on peräisin Ingmar Lindqvistin kirjasta Ruusutarha pohjolassa. Se toimi viime vuonnakin, joten tänä vuonna sama ruusu saa uusinnan. 'Camelot'in kukat ovat niiin hurmaavia!

Hurmaava köynnösruusu 'Camelot'. Kukat ovat tosi suuria.

Huomasin tehneeni mokan istuttamalla kärhöjä samaan tukeen 'Camelot'in kanssa. On muuten pikkasen hakalaa leikkoa kukkineet kukat pois sieltä kärhöjen versojen keskeltä. Kärhöt kun ehtivät sukkelaan kietoutua ihan joka paikkaan - myös kaveriinsa ruusuun. Pitänee siirtää kärhöjä jonnekin muualle, jos 'Camelot' onnistuu talvehtimaan toisenkin kerran.

Kanadanruusujen koemaassa olen jo aiemmin leikkonut sinnikkäät kukkalatvat pois. Nyt leikkasin noin kolmanneksen versoista pois. Aiempina talvina versot ovat paleltuneet joko lumirajaan tai maan pinnalle asti. Silti vahvat versot nousevat kukkimaan heinäkuusta eteenpäin.

'Morden Snowbeauty' yllätti tänä kesänä valtavalla kukinnallaan. Kukat ovat tosi isoja.
Tämän kasvutapa on sangen rento, joten ulottuvuus on lähellä maan pintaa.

Talvisuojana on tyvimultaus ja ja ripaus eloperäistä katetta myös. Pitäisi ehtiä haravoimaan vähän lehtiä katteeksi. Tyvimultaukset on nyt asennettu kaikille suojattaville ruusuille. Talvi saa tulla, ja jos tulee tiukkaa pakkasta lumettomaan maahan, niin vielä on arsenaalissa talvisuojaturvetta säkkitolkulla. Viime vuonna niitä ei tarvittu, kun lumi tuli marraskuun alussa sulaaan maahan.

Ruusumaa kukki aurinkoisessa ja lämpimässä kesässä ylenpalttisesti.

Nyt on kasveilla takana pitkästä aikaa hyvä lämpösumma. Se kertautuu ensi kesänäkin huolimatta sen säistä. Ruusut, kärhöt ja muutkin korkeaa lämpösummaa toivovat kasvit ovat tankanneet voimavaroja myös ensi kesään. Toivottavasti me puutarhuritkin olemme pystyneet samaan!

Mukavaa arkiviikkoa, ota mukaasi iloa ja valoa!

Päivän naurut - kiitos verokarhun

Päiväposti toi kirjeen rakastetulta verottajalta vuosia sitten kuopatun fimamme nimissä. Viesti oli tälläinen:

Nyt ei pieni ihminen käsitä, että tämän 2018 vuoden lopulla todetaan 2015 vuoden alussa olleen verovelkaa nolla euroa, josta tulee seuraamusmaksua vitosen ja korkoa tietysti perään. Ja kahteen otteeseen. Eikä tämmöistä perittävää ole missään vaiheessa ollut tietenkään tietona missään vaiheessa. Veronpalautuksia tuli viime vuonnakin, mutta niitä ei verottajan toimesta nyhdetty pienemmiksi.

Taitaa valtion kassassa olla vajetta, kun muinaisia pienyritäjiä lypsetään vielä toistakympillä olemattomasta verovelasta. Toivottavasti tämä nyt sitten oli tässä. En viitsi valitella mitään, vaan maksan nöyrästi. Päivän naurut saavat maksaa toistakymppiä.

Olenko koskaan maininnut, että yrittäjäksi ei muuten kannata alkaa? Jos en, niin pienyrittäjyys on lajissaan sellaista, että kannattaa ohittaa jo ajatuksena. Osakeyhtiömuotoisena ja heti kunnon kasvunäkymillä kannattaa kokeilla, jos veri vetää vetää oikeasti tekemään 24/7 töitä. Mutta hitossa ei toiminimellä, kommandiitti- tai avoimena yhtiönä.

Koskahan tästä yrittäjätaustasta pääsee lopullisesti eroon?

Kun marraskuu vie voimat

Monessa blogissa kirjoitetaan, kuinka ei ole ideoita eikä jaksa postailla juttuja. Jotkut miettivät lopettamista ihan kokonaan. Ei vain nappaa harrastaa kirjoittamista tai edes lukemista. Eikä ole aiheitakaan kirjoittaa. Turhautuuhan siinä!

Kaarisilta menneeltä marraskuulta. Nyt on mustaa ja piemää vain.

Tämä ilmiö toistuu muuten ihan joka marraskuu. Ajatelkaapa mitä sana marras tarkoittaa. Se on kuolemaa. Luonto "kuolee" asettuessaan talvilepoon. Kaikki kuihtuu ympäriltä, päivät pimenevät ja yöt pitenevät. Säätkin yleensä ovat harmaita, kylmiä ja kosteita. Luntakaan ei yleensä tule piristämään valoisuudellaan, vaan on vain rämmittävä aina vain vähemmän valon hämärässä.

Viime vuoden marraskuu oli luminen, mikä piristi kummasti. Nyt ei.

Luulisin suomalaisten pitkän sopeutumisen vahvoihin vuodenaikoihin ja myös syvenevään kaamokseen tuottavan jokusenkin geenimuunnoksen selviytyä näitä vahvoista muutoksista. Yhtä "rankka" muutos on kevätkin. Se tosin vie kohti elämän heräämistä, lisääntyvää valoa ja aktiivisuutta.

Marraskuulle pitää antaa taistelematta se minkä se ottaa joka tapauksessa. Energiat vain laskevat kuin lehmän häntä. Ihmiset käpertyvät taas talvipesiinsä lepäämään ja nukkumaan talviunta. Ehkä siinä sivussa vähän unelmoidaan keväästä ja heräämisestä, mutta pääsääntöisesti käännetään vain kylkeä parempia aikoja odotellessa.

Energiat on vain alaspäin, hiipuvia ja liikkumattomia.

Ystäväni Hirnakka on lanseerannut mielestäni aivan oivallisen selviytymisopin marraskuuhun. Se on ihan matemaattinen oivallus, että tänäänkin on marraskuuta selätetty 9/30 päivää. Tämä kaava on jysähtänyt ihan satasella minun tajuntaani. Marraskuu on siis lopulta vain 30 päivää lusittavaa. Horisontissa häämöttävässä joulukuussa kun on ihan erilaiset energiat siirtyä kohti talvipäivän seisausta ja joulua.

Vähän surullinen naava.

Joulu on varmaan kehittynyt keskitalven kaatajaksi. Päivät alkavat pidetä ja siis enegiat nousta kohti kevättalvea - huolimatta siitä, että kipakoin talvi on siinä vielä edessä. Silti Toivo nousee joka päivä päivien pidetessä aluksi vain minuutteja!

Meri jäätyy yleensä toosi hiljalleen. Nyt merivesi on ennätyslämmintä, joten
en odota talven saapumista ainakaan tässä kuussa. Josko joulukuusakaan.

Onko lukijoissa ketään marraskuun fanittajaa, vai jaatteko ajatuksia marraskuun kohmeisesta otteesta luovuuteen ja jaksamiseen?

Marraskuussa ei ole kovin pajoa rääpyä toivottaa iloa ja valoa, mutta miten olisi pärjäystä vain?

Syyspuuhat jatkuvat

Marraskuu on alkanut suht lämpimissä merkeissä, joka antaakin mahdollisuuden jatkaa syksyisiä puuhia puutarhassa. Viikonloppuna ei ollut kovin paljon velvoitteita, joten saimme Maestron kanssa aherrettua pihapuuhissa. Maestro on rakennellut puuvajaa, kun entiseen liiteriin ei mahdu viimeinen kuorma rankoja.

'Morden Blush' kukki kauniisti ja pitkään tänä kesänä. Kuva elokuulta.

Minä sain viikonlopun aikana istutettua kuusi pensasruusua. Olen sirotellut pieniä 3-5 ruusun pensasruusuryhmiä hyötymaan ympärille. Lauantaina pääsi maahan 'Tove Jansson', 'Loiste' ja 'Sävel'. Istutin ne mansikkakankaaseen ja katteeksi laitoin oksahaketta. Vielä siinä paikassa on yhdelle ruusulle tilaa, mutta en ole vielä keksinyt mikä siihen sopisi. Se onkin ensi kesän hommia.

'Sävel' minulla on toisaallekin istutettuna. Tämä on perin nätti ruusu, joka kukkii pitkään.

Toiselle kulmalle istutin kaksi Valamonruusua ja yhden 'Linnanmäki' tai toiselta nimeltään 'Linnanmäen Kaunotar'. En tiedä kumpi on virallinen nimi, mutta ruusu on kieltämättä kaunotar suurin valkoisin kukin kukkiessaan. Myös nämä ruusut istutin mustan kankaan alle. Oksahake loppui tilapäisesti kesken, mutta eiköhän siihen katekin ilmesty. Musta muovikangas on aika tylsän näköinen.

Valamonruusu. Kuva lainattu Särkän Perennataimiston sivuilta. Nyt vielä
muutama vuosi kukkivan kukoistuksen odotusta!

'Linnanmäki' - kuva myös Särkän Perennataimiston sivulta.

Ennen iltahämärää - joka muuten tulee käsittämättömän varhain - lapioin ja talikoin paraatipenkin takareunasta ruohottumaan päässeen alueen ylös. Juolavehnä oli vuosien saatossa päässyt hiipimään penkkiin, jossa oli ilmiselvästi viihtynyt. Olen lähes vuosittain nostanut ylös jonkin alueen, mutta takareuna on saanut olla 15 vuotta rauhassa. Nyt oli aika senkin kunnostamiseen.

Kandanruusu 'William Baffin' ja väriminttu 'Rosaliina' elokuussa.

Kaikki työt, jotka pystyy syksyllä tekemään on pois kevään kiireistä. Eli liputan vahvasti lempeitä syksyjä, jotta ehtii kunnostaa mahdollisimman paljon puutarhassa. Keväällä on kuitenkin taas sata rautaa tulessa ja mahdoton kiire kevään kanssa kilpaa juostessa.

Merenrantakaupunki saa syksyisin nauttia meren tuomasta lämmöstä, joten meille talvi ei ole ensimmäisenä puskemassa. Meille on enempi sääntö kuin poikkeus saada lempeät ja lämpimät syksyt. Aratkin puuvartiset saavat aikaa tuleentua.

Uusi hylly tuli tlapäisesti tänne matkalla kuopuksen uuteen kotiin.
Jopa kollipojat heti asettautuivat rennosti hyllylle loikomaan.

Tänään myös ehdin verkottaa Arbetorumin herkullisimpia yksilöitä. Jaolle on tulossa myyrien lisäksi rusakot ja kauriit. Koko kesänä ei kauriita näkynyt, mutta nyt on 2-4 kauriin ryhmiä käynyt esiintymässä ja jälkensä jättämässä. Ensilumikin paljasti jänöjen tepastelevan luottavaisina pihapiirissä. Ja kissat ovat kertoneet, että myyriäkin on. Siis suojaustoimet on viisasta tehdä. Minä koitan kuutioida kunkin puun ja puskan kohdalla niiden maittavuusasteikkoa. Nuoret lehtipuut tahtovat kelvata joka tuhoilaissortille, eli kyllä verkottaa ja runkosuojata saa ahkerasti.

... ja tarkastaja myös paikalle.

Ruusujen tyvimultaustakin mietin, mutta vielä on niin lämmintä että siirsin operaatiota edelleen. Ainakin puoleen kuuhun asti on yötä päivää plussalla, joten en pidä minäkään kiirettä. Ruusutkin ovat täydessä lehdessä ja viimeisiä kukkia koittavat avata yhä lyhenevissä päivissä. Pitäisikin käydä leikkaamassa latvat lyhyemmiksi ja odotella kylmeneviä kelejä tyvimultausta varten.

Iloa ja valoa arkiviikkoosi!

Vihapuhetta marraskuulle

Iloni töiden jatkumisesta hykerryttää hyvän aikaa. Töissä nyt suunnittelen ensi kesän kesäkukkaistutuksia, mikä on puolestaan täysin verrattoman valloittavaa puuhaa. Selailen tukkujen tarjonnan runsaasti kuvitettuja katalogeja, ja piirtelen istutuskarttoja puistojen kesäkukien istutusalueisiin. Luon silmieni eteen kiinnostavia insallaatioita, jotka vaihtavat kasvukauden kuluessa näkymäänsä. Se on innovatiivista taidetta, jossa on ihastuttava ripaus intohimoa mukana!

Jäätynyt

Ilosta ja hykerryksestä huolimatta edessä on yksi kalenterini vihatuimmista asioista eli marraskuu. Yksinkertaisesti inhoan sitä sydämeni pohjasta. Täysillä. Satasella. Ja vielä parit superlatiivit päälle keksi ite-menetelmällä.

Physocarpus opulifolius 'Coppertina'

Marraskuu on viheliäinen alati vähenevässä valossaan, kylmyydessään, ja märissä mustissa keleissä. Marraskuun mahdollisuudet on vain toivoa voimia kahlata sen läpi joulukuuhun. No en ole jouluihmisiäkään, joten vain talvipäivän seisaus on hiljainen voimapiste kohti kevättä. Herään eloon keskimäärin synttärieni tienoilla helmikuun lopussa. Siitä se elämä taas alkaa!

Syyskimikki 'Brunette'

Siis leuka rintaan, ja kohti synkkenevää marraskuuta.Joka vuosi tästä on kuitenkin aina selvitty. Nyt kyllä marraskuun seuralaisena on ennen kokematon hymynkare suupielessä...

Kynttilän liekin lempeää valoa ja rahtunen iloa mukaasi - mistä ikinä sitä irtoaakaan :D