perjantai 9. marraskuuta 2018

Kun marraskuu vie voimat

Monessa blogissa kirjoitetaan, kuinka ei ole ideoita eikä jaksa postailla juttuja. Jotkut miettivät lopettamista ihan kokonaan. Ei vain nappaa harrastaa kirjoittamista tai edes lukemista. Eikä ole aiheitakaan kirjoittaa. Turhautuuhan siinä!

Kaarisilta menneeltä marraskuulta. Nyt on mustaa ja piemää vain.
Tämä ilmiö toistuu muuten ihan joka marraskuu. Ajatelkaapa mitä sana marras tarkoittaa. Se on kuolemaa. Luonto "kuolee" asettuessaan talvilepoon. Kaikki kuihtuu ympäriltä, päivät pimenevät ja yöt pitenevät. Säätkin yleensä ovat harmaita, kylmiä ja kosteita. Luntakaan ei yleensä tule piristämään valoisuudellaan, vaan on vain rämmittävä aina vain vähemmän valon hämärässä.

Viime vuoden marraskuu oli luminen, mikä piristi kummasti. Nyt ei.

Luulisin suomalaisten pitkän sopeutumisen vahvoihin vuodenaikoihin ja myös syvenevään kaamokseen tuottavan jokusenkin geenimuunnoksen selviytyä näitä vahvoista muutoksista. Yhtä "rankka" muutos on kevätkin. Se tosin vie kohti elämän heräämistä, lisääntyvää valoa ja aktiivisuutta.

Marraskuulle pitää antaa taistelematta se minkä se ottaa joka tapauksessa. Energiat vain laskevat kuin lehmän häntä. Ihmiset käpertyvät taas talvipesiinsä lepäämään ja nukkumaan talviunta. Ehkä siinä sivussa vähän unelmoidaan keväästä ja heräämisestä, mutta pääsääntöisesti käännetään vain kylkeä parempia aikoja odotellessa.

Energiat on vain alaspäin, hiipuvia ja liikkumattomia.

Ystäväni Hirnakka on lanseerannut mielestäni aivan oivallisen selviytymisopin marraskuuhun. Se on ihan matemaattinen oivallus, että tänäänkin on marraskuuta selätetty 9/30 päivää. Tämä kaava on jysähtänyt ihan satasella minun tajuntaani. Marraskuu on siis lopulta vain 30 päivää lusittavaa. Horisontissa häämöttävässä joulukuussa kun on ihan erilaiset energiat siirtyä kohti talvipäivän seisausta ja joulua.

Vähän surullinen naava.

Joulu on varmaan kehittynyt keskitalven kaatajaksi. Päivät alkavat pidetä ja siis enegiat nousta kohti kevättalvea - huolimatta siitä, että kipakoin talvi on siinä vielä edessä. Silti Toivo nousee joka päivä päivien pidetessä aluksi vain minuutteja!

Meri jäätyy yleensä toosi hiljalleen. Nyt merivesi on ennätyslämmintä, joten
en odota talven saapumista ainakaan tässä kuussa. Josko joulukuusakaan.

Onko lukijoissa ketään marraskuun fanittajaa, vai jaatteko ajatuksia marraskuun kohmeisesta otteesta luovuuteen ja jaksamiseen?

Marraskuussa ei ole kovin pajoa rääpyä toivottaa iloa ja valoa, mutta miten olisi pärjäystä vain?


38 kommenttia:

  1. Niin onhan se pimeää, mutta oikeastaan olen nauttinut sumusta. Minusta joulukuu on pahin, (paitsi talvipäivänseisaus) kauppareissutkin ottaa silloin päästä, kun saa jatkuvasti ihmetellä että kuka kaiken sen krääsän ostaa tai edes tarvitsee....En ole oikein jouluihmisiä ;)

    VastaaPoista
  2. Minulla työt loppuu klo 15:30, ja tavallisesti olen kotiin tultuani huilannut puolisen tuntia sängyssä ennen koiran metsälenkkiä. Nyt on valon takia pakko huitaista heti lenkille. Hämärtyvän metsän siimeksessä on kieltämättä ihanaa kulkea, mutta askel ei ole yhtä kevyt kuin pari kuukautta sitten.

    En minäkään ole yhtään jouluihmisiä, mutta saan tehdä ihan omanlaisen joulun. Siihen kuuluu hyvää ruokaa, lepoa ja läheisten kanssa yhdessä oloa. Niistä minäkin nautin. Kaupallinen joulu saa minun puolestani olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joulun voi tehdä omanlaisensa. Meillä ei ole lapsia ja hollantilaisen mieheni lapsuudessa oli Sinterklaas 6.joulukuuta. Hyvä ruoka kuuluu suomalaiseen jouluun. Usein olen joulun töissä ihan toiveeni mukaan, ajattelen että se vapaa saattaa olla tärkeämpää muille ;)

      Poista
    2. Ja niin joo, otsalampun kanssa saan minäkin tehdä koiran lenkitystä vielä pitkän aikaa. Se on paha.

      Poista
    3. Taskulamppu muodossa jos toisessakin on välttämätön täällä maaseudun pimeydessä, mutta lumen tulon jälkeen siitä tulee tarpeeton. Tämä musta aika on tosi pimeää.

      Poista
  3. Kylläpä oli kuin minun ajatuksia! Vaikka olen marraskuussa syntynyt, en todellakaan tykkää tästä pimeästä ja väsyttävästä ajasta. Ihan sitä kohmeista ja vetämätöntä päivää riittää siis täälläkin...
    Ihan täytyy pinnistellä, että saa jotain piristystä näihin marraskuun päiviin. Vähitellen lisää valoketjuja pihalle, terasseille ja sisälle, kynttilöitä, lukemista, kirpparikierroksia ja kohtahan alkaa mitä erilaisemmat joulumarkkinat. Niissä tykkään kierrellä. Koitetaan jaksaa! Piristyksiä päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jo tempaisin kausivaloja tuomaan piristystä. Pihalla on monta lyhtyä, joissa lämmin liekki lepattaa. Led-valojutut valaisevat sysipimeitä aamuja, jolloin unenpöpperössä koitan päästä vessaan astumatta yhdenkään kissan tai koiran päälle :D Pienet led-valot tuovat juuri sopivasti valoa pimeyteen, että homma onnistuu.

      Poista
  4. Minulle marraskuu ei ole niin paha, sillä harvoin talvi vielä alkaa ja nyt on hyvä tehdä pihatöitä, istuttaa (tänäänkin laitoin muutaman paketin kukkasipuleita maahan) ynnä muuta mukavaa. Päivä vain on toivottoman lyhyt, ja kevääseen toivottoman pitkä aika! Koska joulu lähinnä ärsyttää, on minulle joulukuu pahin kaikkine hemmetin pimpelipompeleineen, ja silloin on vielä pimeämpää. Ja siksikin, kuten sanoit, että sen jälkeen talvi valitettavasti vasta tulee, vaikka olisi jo ihan valmis ottamaan kevään vastaan. Minusta sellainen talvi, että olisi kolme marraskuuta ja sitten kevät alkaisi, olisi ihanteellinen. Lyhyempikin talvi kävisi ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven pituus on minustakin ihan liioiteltua. Kaikkineen kolme kuukautta pitäisi piisata :D

      Aika moni on kyllästynyt kaupalliseen jouluun. Ehkä sisällöllisempi joulu nousee taas yleisempään trendiin. Minun joulu kulkee aina vain minimalistisempaan jouluun, varsinkin kun ollaan nyt kaksistaan. Lasten vuoksi sitä tehtiin aika paljon joulujuttuja, jotka ovat nyt tarpeettomia. Voi huokaista senkin osalta.

      Poista
  5. Se on tämä pimeys, mikä latistaa tunnelmaa, heti kun tulee vähän lunta, niin jopa taas jalkaa nousee ja kapsaa. Blogit tosiaan hiljenevät talviteloille, mutta palataan postauksiin viimeistään keväällä. Tosin minä höpisen blogissani valokuvauksesta, sillä sitä voi harrastaa kaikkina vuodenaikoina. Olitkin napsinut nättejä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi ja sen myötä valoisuus on ihan avainasemassa noihin energiatasoihin. Lumi syystalvesta on ihan hurmaavaa! Ja kuvat oli wannahave-kuvia viime marraskuulta, kun 6.11 tuli pysyvä lumi sulaan maahan. Edeltävä marraskuu meni lumen ja valon myötä ihan siivillä ja energisenä.

      Poista
  6. Ihanan talviset kuvat! Viime vuonna marraskuu olikin paljon kauniimpi kuin tänä vuonna. Tosin kesä oli mitä oli. Tänä vuonna syys- ja lokakuu olivat niin upeita, että saatiin tällainen marraskuu vähän niin kuin "rangaistukseksi". Minäkin olen ajatellut matemaattisesti tätä kuuta: nyt on suunnilleen kolmasosa lusittu, alle viikon päästä jo puolet! Loppukuusta lumi on täysin mahdollista, eli koko marraskuu ei ole silloin tätä samaa pimeyttä ja harmautta. Ja silloin voi jo alkaa pikku hiljaa tekemään joulujuttujakin, mistä tulee päiviin erilaista sisältöä. Sailan kommentista huomaa kyllä hyvin selvästi, että syksy ja talvi ovat eri puolilla Suomea täysin eri asioita. Etelärannikolla taitaa tyypillinen talvikeli ollakin sitä kuraloskaa, mitä täällä on marraskuussa tai joulukuun alussa ja eihän siitä kukaan tykkää. Pärjäystä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime marraskuu oli tilastoihme - alkukuusta pysyvä lumi sulaan maahan. Sellaista saa harvoin kokea, mutta ei ihan poikkeuksellista kuitenkaan. Mutta tykkäsin kovin, kun kurakelit pysähtyivät heti, ja lumi toi valoisuutta koiran kanssa lenkkeilyyn. Oli ihan eri fiilikset.

      Etelän talvia en toivo tänne pohjoiseen, sillä koko talvi pimeässä kurakossa liukastellen kuulostaa jatkuvalta marraskuulta. Ei voisi pahemmin ihmistä rangaista! Minä talvella rakastan hankia, lumen narinaa töppösen alla, kuutamoita, tähtitaivasta ja revontulia.

      Poista
  7. Marraskuu ei ole minunkaan lempparikuu. Pimeää ja kosteaa eikä mitään tekemistä puutarhassa. Onneksi joulun odotus ja valmistelu alkaa ja joulun jälkeen mennään taas kohti uutta kevättä. Pitää vain keksiä arki-iltoihin kivaa tekemistä ja ottaa ihan rennosti. Mukavaa viikonloppua. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kivaa tekemistä arki-iltoihin on kyllä haasteellista, sillä minä keksin vain siivoamista :D Kesällä ei tule siivottua kuin pakon edessä ja sekin minimipanoksella, kun siivoaminen puutarhassa on niin hitsin paljon kivempaa.

      Poista
  8. En minäkään pidä pimeästä. Mutta en nyt erityisemmän kaamosmasentunutkaan ole tänä vuonna, vaikka kyllä monesti talvi on tuntunut kaatuvan päälle. Pääasiassahan olen yksin ollut jo monena talvena. Silloin on ollut uuninlämmitykset ja lumityöt taakkana, vähemmän tietysti vielä marraskuussa.
    Talven inhoamiseen kuuluu niin paljon muutakin kuin marraskuu.
    Viime vuotisia marraskuun selviytymiskeinoja oli pieni matka kotimaassa (siihenkin meni monta päivää:), ravintolassa syönti joskus, kynttilöiden polttaminen, lintujen syöttäminen, lukeminen, päiväkirjaan kirjoittelu ja sen koristeleminen(jokaisena vuodenaikana). Viime vuonna sitten tuli käsileikkaus marraskuussa, sen aiheuttamat vaivat joita potiessa menikin joulu ohi hyvin vähillä leipomuksilla, kun ei voinut tehdä haava kädessä niitäkään.
    Voisi vielä lisätä listaan joulukorttien askartelun, vaikka tänä vuonna ajattelin ostaa muutaman kortin.
    Tosiaan tämäkin marraskuu menee ohi, kohta on puolessa välissä :) Koeta keksiä pieniä juhlahetkiä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan koskaan ole ollut kaamosmasennusta, mutta jonkinlaisen unentarpeen lisäyksen tunnistan kyllä aina tässä vaiheessa. Pimeys kai sen tekee.

      Meillä oli tänään pieni juhlahetki, kun juhlittiin isänpäivää vähän etukäteen jälkikasvun keralla. Oli tosi mukavaa!

      Poista
  9. Minä raahaudun läpi marraskuun päiviä laskemalla, tänään 10/30, sehän on siis 1/3 selvitetty! Lisäksi kynttiläasetelmia värkkäämällä, glögiä keittelemällä ja ja antamalla ajan kulua. Joskus kulutan aikaa tuijottamalla kattoon, joskus lukemalla, mitä nyt milloinkin. On tämä rankkaa aikaa, onneksi sama kuukausi on kaikilla.

    Iso-J matkusti eilen Hipsaaniaan ja totesi nyt tajunneensa auringon merkityksen. Oli kuulema kuin eri mies saadessaan auringon lämmittävät säteet koneesta poistuessaan.

    Bloggaamiseeni on tullut pitkiäkin postauksettomia pätkiä. Puhelimella tulee hoidettua lähes kaikki muu homma. Läppärille on jäänyt nykyisin vain verkkopankkiasiointi, bloggaus ja kuvien siirto. Joskun läppärin kannen raottaminenkin on liian iso urakka.

    Tsemiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut niin hiivatin hektinen sykysy kaikkine muuttoineen ja asuntokauppoineen. Nyt on äiteen asuttama kaksio ostettuna, ja ensi viikolla on hänen entisen asunnon kauppakirjojen teko. Viimeisimmän kuukauden aikana aika paljon energiaa on kulunut muorin rauhoitteluun, että nämä asiat järjestyvät kyllä.

      Olen ollut monessa osoitteessa apuna ja turvana elämän kriisien keskellä. Nyt tuntuu, että haluaisi hengähtää edes hieman. Josko tämä jo vähän löysäisi?

      Minulle siis riittäisi ihan hyvin pitkät yöunet ja hetken stressitön elämä. Edes kaksi viikkoa tai viikkokin vain :)

      Poista
  10. Kylläpäs monia todella ottaa marraskuu päähän🙄noita kommentteja kun luin.
    Nyt on vielä hyvää aikaa tehdä pihatöitä. Minä olen perkaillut penkkejä kun helteillä jäi tekemättä. Eikä kyllä väsytäkään yhtään kun aurinko ei herätä, kuten kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla työ vie ne vähätkin hämärän valon tunnit. Viikonloppuina on aina jotain muuta. Mutta mennään sillä. Lähtökohtaisesti helpotun lumen saapumisesta. Se on sinetti talvelle, josta en agstaa yhtään.

      Poista
  11. Minä olen niitä ihmisiä, jotka ei vaan hoksaa, että marraskuu on ankea. On niin monta rautaa tulessa, monia innostavia projekteja - ja ne kasvukauden kaikki valokuvat :)

    Meitä on niin moneksi. Minulle helteet ovat koettelemus. Silloin olen aika reporankana sisällä.

    Toivottavasti löydät harmaasta niitä valoisia sävyjä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki marraskuussa on puolensa, mutta minusta ne ovat voittopuolisesti miinuksella. Lumen tulo antaa sitten armon talvelle. Lumi tuo valon mukanaan, joten on helpompi tallustaa läpi kaamoksen.

      Helteitä en kaipaa minäkään mitenkään, kun toimintakyky sakkaa +25 asteen kohdilla. Viime kesänä keksin työssä, että märät työvaatteet antavat kummasti puhtia työpäivään :D Kasvien kastelukeikoilla itsekin kastui vuotavien liitoksien takia, ja pysyi työkykyisenä +33 asteen lämmöissä. Taskussa ollut kännykkä kuoli samaan kosteuteen lopullisesti.

      Poista
  12. Oi, ja minä herään henkiin kun aurinko häipyy näkyvistä ja pimeys tulee! Olo on paljon energisempi ja mieli virkeämpi kun loppuu kuumuus ja miellyttävä kylmyys vaihtuu tilalle. Ei liene yllätys, että seuraavaksi suosituin vuodenaikani on tietenkin talvi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys ja kaamos on varmaan voimavara toisille. Kylmyyttä en minäkään kavahda, mutta valon vähyys tuo kyllä väsymystä ja vetämättömyyttä. Työpäivän jaksan innostua ja suorittaa ihan täpöllä, mutta kotona iskee laiskamato.

      Marraskuu on orientaatiota talveen. Sellaista sisäänpäin kääntymistä minulle. On vain pakko kalenterin mukaan suorittaa marraskuu, siitä joulukuu - ja kas minun kalenterin mukaan alkaakin talvipäivän seisauksesta kevät!

      Poista
  13. Meitä ihmisiä on siis täysin erilaisia - sehän oli kyllä tiedossa! onneksi meillä o marraskuun pimeys, kun se jollekin on se paras kuukausi.
    Loppujen lopuksi jokainen kuukausi, viikko ja päivä on usein sellainen, joksi sen itse tekee. Vanhemmiten olen alkanut pitää näistä syksyn ja talven pimeistä kausista, jolloin voi hidastaa ja keskittää aktiviteetin sisätiloihin. Nuorempana oli aina työt ja monelaiset kiireet, jotka piti suorittaa pimeydestä ja kurasta huolimatta. Meillä poika pienenä opetteli kuukausien nimiä ja luetteli tarmokkaasti: ...elo-, syys-, loka- ja KURAkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköalojen moninaisuus on tosiaankin rikkaus, ja jokainen marraskuun positiivisia puolia hehkuva postaus on juuri evästä omalle ajattelulle - että asiat on niin kuin ne ajattelee.

      Hetkessä eläminen on ollut elämäni teema joitakin vuosia. Niissä vuosissa en pitkään aikaan nähnyt mitään tulevaisuudessa. Vain nykyisyys oli merkityksellinen. Elin todellakin hetkessä.

      Silti minulla on matkaa löytää marraskuun hyvät puolet. Mielestäni se kutsuu lepoon laskien energiat säästöliekille. Siis lataustauko. Sitäkin tarvitaan.

      Poista
  14. Mullon surkeemmat kuukauret tammi- ja helemikuu. Non yleensä nii kylymiä, eikä mulloo pihalla mitää tekemistä.....paitsi lumenluantia, silloo ku lunta. Marraskuus pystyy useemmiten viälä teherä pihallaki jotaki, niinku nykki, vaikkonki pimeetä ja tihkusateesia päiviä. Joulukuuki menöö vauhrilla kaikellaases piänes puunaukses (jynssäykses)ja muus joulutouhus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä täsä jo suunnittelin pientä remonttia olohuoneeseen, että joskus talvipakkasilla vähän uutta laattiaa laittais. Ja maalais takan tiilipinnalta vaaliaksi. Tuli ostettua uusi sohva, jonka väri vaatii vähän laajempaa askarointia :D

      Poista
  15. Täällä yksi vastarannan kiiski nautiskelee marraskuusta iha täysillä ja tietenkin joulun odotuksesta kyltymättömänä jouluihmisenä! Inhoan kauppareissuja aina, ihan aina siis - joulukaupan pimpelipompelit, ihmisten kiire ja pakko-ostot niin lahjoiksi kuin ruokapöytään saavat hikisessä tungoksessa hermoni äärirajoille. Mutta joulu, yhdessä perheen kanssa rakennettuna, kunnon eväillä - paljon omilla kasvattamilla antimilla, pitkin vuotta tehdyillä paketeilla (tarvekaluilla pääosin) ja kynttilän valolla. Ja mitä tulee marraskuuhun vielä, tämä on niin tarhurin lepoaikaa - haaveilun aikaa, uuden suunnittelun aikaa. Kaamosmasennus ei Kivipeltoon ehdi asettua! Voimia sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...haasteen laitoin sinulle, löytyy blogistani :D, vastaa jos tuntuu hyvältä!

      Poista
    2. Kävinkin jo kurkkaamassa blogiasi ja kiitän haasteesta. Niitä on mukava tuumata tässä marraskuun hiljaisuudessa.

      Poista
  16. Pimeästä pimeään tässä mennään, mutta juuri tänään perheen kanssa puhuttiin, että jo tammikuussa alkaa päivä pitenemään. Ei siihen lopulta niin kauan ole, onneksi. Marraskaamos tässä bloggaamisessa kyllä vaivaa. Mulla aiheita kyllä olisi, mutta aika on jotenkin kortilla. Töissä on edessä se vuoden kiireisin aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpaa juoksen minäkin työmaalla syksyn kanssa. Hyvin se onkin antanut aikaa, sillä marraskuu on hyvässä vauhdissa jo. Marraskuu on kyllä sellaista horrostamista, joka levoksi lasketaan. Sitäkin tarvii.

      Poista
  17. No ei tämä marraskuu minunkaan lemppareita ole mutta en minä maassakaan ole. Pitkäveteinen sanoisin mutta toisaalta nyt on aikaa keskittyä muuhun mihin keväästä syksyyn ei ole aikaa. Toinen kuukausi on helmikuu mikä on marraskuun kaltainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään maassa ole, vaan ihan täydessä iskussa. Se tässä rassaa että lähden pimeässä ja saavun hämärän hetkillä takaisin kotiin. Tee siinä sitten enää mitään muuta, kuin juokse koiran kanssa hämärälenkki saapuen takaisin kotiin pimeässä. Tulisikin lumi valaisemaan maisemaa ja mieltä!

      Poista
  18. No en nyt varsinaisesti fanita marraskuuta, mutta otan sen sohvallalöhöilykuukautena. Mukiin lämmintä glögiä ja käteen kirja tai sukankutomus. Muutama kynttilä palamaan ja takkaan tuli, siinä meikäläisen marraskuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos reseptistä - kokeilin tänään sohvaa ja glögiä! Takassakin oli tulet. Aika rentoa.

      Poista