sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Pilkahdus valoa

Monta päivää on tuuli riepottanut maailmaa, mutta viimein saimme sentin verran luntakin. Olinkin tympiintynyt talsimaan koiran kanssa talutinlenkkejä pimeillä kyläteillä taskulampun valossa töiden jälkeen.

Personal trainer Rieko kulkee kelillä kuin kelillä.

Koira on viimeisen päälle etevä kuntoilukapistus. Se vaatii lenkkinsä oli sää ihan mikä tahansa. Jos joutuu tarjoamaan olosuhteiden pakosta heikompitehoisia lenkkejä, niin illan saa heitellä palloa ja patukkaa kotona. Tai järjestää aktivointia monella tapaa. Eli siis sittenkin työllistää itsensä koiraleikkeihin.

Ikää vuosi ja seitsemän kuukautta. Vähän jo järkevöitynyt.

Koska pimeä kaamos on ollut marraskuussa läsnä, niin ilolla otan vastaan edes hennon lumipeitteen jo ihan valon vuoksi. Meillä ei ole katuvaloja, mutta lumen aikaan täällä ei mielestäni koskaan ole pimeää. Mutta ilman lunta on todella sysipimeää. Koita siinä liki mustan koiran kassa kulkea lenkillä. Punaisena hehkuva panta sentään vähän antaa vinkkiä, missä kaveri viipottaa.

Lumi innosti koiraa ja jopa vanhoja kissojakin!

Nyt meillä tosin alkoi viimeinkin neitipäivät, eli Riekolla juoksuaika. Nyt on sentään pöksykarvat leikattu pois, joten housujen pukeminen on huomattavasti helpompaa. Rieko ei itse ole ilahtunut uudesta pukeutumissäännöstä, mutta hyväksyy asian.

Puutarhurin koira on jälkikäsitellyt lukuisia taimipurkkeja kesän aikana.

Alkaisi olla aika viedä Rieko luustokuvauksiin kahdestakin syystä. Ajattelin tänä talvena laittaa Riekon vetovaljaisiin ja päästää sen vetohommiin. Hurjapäistä vauhtia tiedossa. Mutta haluan ensin luustokuvat, että kaikki on sillä sektorilla ok. Kuvat lonkista, kyynäristä ja selästä tuottaa myös kasvattajalle tarpeellista tietoa. Yleensä ottaen australianpaimenkoirat ovat hyvin terve rotu, mikä olikin yksi valintakriteeri rotua harkitessa. Mutta haluan varmistaa asiat ennen kuin alan rasittaa kroppaa vetohommilla.

Jokipahanen hyytyy hiljalleen sekin.

Tänään istutin muuten viimeiset narsissin sipulit. Vähän oli maa kohmeessa, mutta kyllä sinne sen verran sai reikää, että unohtuneet sipulit sai maahan. Vanhastaan tiedän, että ihmeesti ne lähtee kasvamaan ja ensi kesänä kukkimaan. Sitkeitä sissejä!

Saukkojen räpyläjalat ovat loikkineet ohuella joen jäällä jäljet jättäen.

Taisi olla myös ihan viimeisiä hetkiä nostaa maa-artisokkaa. Itse sen mausta en pidä, mutta minulla on muutama ystävä, jotka rakastavat sitä. Kiva viedä mukavia tuliaisia heille!

Marraskuu on nyt onnistuneesti lusittu, ja joulukuu on tarjonnut hennon lumipeitteen tuomaan valoa maailmaan. Kiitos siitä, vaikka olisikin tilapäistä! Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

20 kommenttia:

  1. Riekolla on riemua. Maa-artisokka on omaan suuhuni hyvää mutta vatsani ei ole samaa mieltä, siksi jää yleensä maahan. Jäykässä savessa ei ole edes levinnyt ympäristöönsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rieko on tasan aina riemua täynnä. Maa-artisokka sisältää inuliinia, mitä kaikkien vatsa ei siedä. Diageetikoille se on hyvää ravintoa, koska ei rasita haimaa. Paljonhan sillä on terveysvaikutuksia, mutta minun makuaisti ei ymmärrä maa-artisokan hienouksia.

      Poista
  2. Vai vetopuuhihin. Luulis sen tiristävän Riakosta ylimäärääset wirrat :) Meiltä hävis lumet, mutta ny o jo satanu uutta tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetohommat tietää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Piru vie - kunto kasvaa treenatessa, joten niitä vähävirtaisia hetkiä on lopulta aina vähemmän :D

      Poista
  3. Koira onkin mikä parhain lenkittäjä ilmalla kuin ilmalla.
    Täällä meillä lunta ei ole satanut kuin hyvin vähän. Sen verran valkoista huntua kuitenkin on, että hieman näyttää valoisammalta.
    Mukavaa ensimmäisä adventtia.

    VastaaPoista
  4. Siis piti olla tietenkin ensimmäistä adventtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ite en ihan joka koiranilmalla hingu lenkille, mutta ei se auta... pakko on mennä. Valoisammalle, lumen silaamalle lenkille menee kyllä mieluummin, kuin vesisateiseen pimeyteen.

      Poista
  5. Koira ois hyvä lenkittäjä! Minkäverran Rieko jaksaa vettee? Meillä on muutama sentti lunta muassa ja sen alla petollinen jiätikkä. Vettä vihmo perjantaina jonka jiäti. Siihen lumet sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vetää melkoisesti, kun on kunnon vetovaljaat ja luistoa. Se tuhannen taalan kysymys mielestäni on, että kuinka juuttaan lujaa se vetää! Jo pennusta opetin sille käskyt oikea ja vasen, sekä seis.

      Poista
  6. Koira on todellakin hyvä motivaattori ulkoiluun. Tosin meidän piski on sen verran laiska tapaus, että viihtyy hyvin siellä sohvannurkassakin, jos on kehno keli ulkoilla. Lähtee kyllä mielellään lenkkeilemäänkin paremmalla säällä. Vetohommat kuulostavat hauskalta touhulta. Varmaan Riekokin tykkää, kun pääsee homman juonesta kiinni. Oletko muuten kokeillut nostaa maa-artisokkaa vasta keväällä? Minusta sen mausta tulee talven aikana paljon parempi kuin syksyllä nostettaessa. Mukavaa viikkoa ja Karolta hännänhuiskutukset Riekolle!

    VastaaPoista
  7. Vetohommat on vähän riskipeliä kovan vauhdin vuoksi, mutta jospa matka tappaa vauhtia. Että ensin vapaana saa kiituroida pahimmat paineet, jonka jälkeen uskaltaa kytkeä sen vetohommiin.

    Maa-artisokan makuero syksy/kevät onkin uutta asiaa. Pitää testata keväällä! Karolle rapsutukset!

    VastaaPoista
  8. Hieno homma kun kuvautat Riekon. Toivottavasti vetohommien päätteeksi et joudu omia luitasi kuvauttamaan ;-) Se on hurjaa puuhaa kyllä. Minun ensimmäinen oma koirani oli Samojedi ja sillä oli ihan oma ahkio ja valjaat. Oli kivaa puuhaa viilettää järven jäällä, siinä ei kauaa pyyhkäisty pikkuista lampea päästä päähän.

    Me siis todellakin selvittiin marraskuusta! Ennen seuraavaa saadaan nauttia kevät ja kesäkin, pelkkää lystiä siis luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän entuudestaan, että vetohommat vauhtikoiran kanssa on riskipeliä. Nopeaan irrottautumiseen vetopelistä on varusteet jo valmiina.

      Marraskuu on onneksi selätetty, ja Merenrantakaupunki on sievässä lumipeitteessä. Toivottavasti se ei katoa johonkin viheliäiseen vesisateeseen! Tulevaa kevättä odotellessa!

      Poista
  9. Kaunis koira!
    Meilläkään ei ole katuvaloa, joten ilman lunta on todella pimeää. Sellainen valkoinen aavistus on maassa. Katuvaloja en kuitenkaan kaipaa, sillä on kivempi nähdä tähdet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ja melkoinen vauhtipeli. Tänne satanut kevyt lumipeite tuo onneksi valon tullessaan. Vihaan marraskuun pimeitä, mustia kelejä yli kaiken.

      Poista
  10. Pidetään peukkuja kuvausten suhteen, vaikka Riekon vauhdista ja elämäninnosta voi päätellä ettei mitään pahasti ainakaan ole pielessä. Kasvattajalle tieto on tärkeää, ja kuka ei haluaisi indekseihin lisää kaunistusta:)
    Täällä lumi tuli ja meni:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko sukupuu koiralla on tervettä luustoa tutkitusti. Olisin yllättynyt, jos jotain murheellista olisi tiedossa. Kaikki tosin on mahdollista, joten tutkitaan ensin. Onpahan varmuus sitten itselläkin, ettei hurjilla harrastuksilla teetä mitään vahinkoja.

      Täällä on vielä ohut lumipeite, mikä kiitollisuudella vastaanotetaan. Lumi on sama kuin valo.

      Poista
  11. Pimeää on täälläkin ,sataa vettä parhaillaan. Lunta kaivataan myös täällä.

    VastaaPoista