Virtuaalinen pihakierros, tule mukaan!

Pari kuukautta olen täällä jo kirjoitellut ja kuvia laittanut, mutta eipä ole juurikaan yleiskuvia tullut laitettua. Tule siis mukaan pihakierrokselle puutarhaamme! Tänään on virtuaalisesti Avoimet Puutarhat -päivä täällä. Tämä on osa 1, sillä puutarha on niin laaja ettei hullukaan jaksa kirjoittaa tai lukea koko pihan esittelyä.

Tämä vanha tiluksemme on V-vyöhykkeen merenrannan tuntumassa Raahessa. Asumme pistotien päässä, eikä naapureihin ole näköyhteyttä. Siis täysin omassa rauhassa - asia jota arvostan tosi paljon. Kuvat on tältä päivältä, sateen jälkeen. En saanut kierrosta loppuun, kun iski ukonilma ja vielä rankempi sade. Vuorokaudessa jälleen 27 mm vettä. Kiitti vaan taas, Esteri!

Tässä osassa tullaan tulotietä pitkin ja kierretään vain talo. Tie päättyy pihaamme. Tien vierustalle olen istutellut kaikenlaisia jämätaimia Särkän perennataimiston syyspoistoista vuosien varrella. Lähimpänä taloa kasvaa valikoima pensasruusuja. Tie on myös rajalla ja sen vasemmalle puolelle jää naapurin lehmälaitumet. Maisema on maalaisidylliä parhimmillaan!

Edellisen kuvan tien mutkasta kuvattu pitkä paraatipenkiksi kutsuttu istutusalue. Se on aika varjoisa ja aukeaa pohjoista kohti. Talo ja suuret kuuset varjostavat. Paraatipenkki koki myös mittavimmat talvituhot ja on kalpea haamu entisestä loistosta.

Keisarinkruunut ja päivänliljat talvehtivat sentään. Liljat tuovat hehkullaan vähän väriä tähän aikaan. Ne kestävät hyvin myös sadetta, mikä kirjataan taas suurien plussien joukkoon. Liljakukkoja ei onneksi ole näkynyt.

Jatketaanpa matkaa tulotien suuntaisesti eteenpäin kohti jokea:

Rajalla on leveä polku, jonka lehmihaanpuoleisen sivustan olen istuttanut pensailla ja alansa peittävillä perennoilla Woodlandiksi. Sitä ei juurikaan hoideta. Maa on tuolla kosteaa, ravinteikasta lehtomaata - ja luonnollisesti sangen varjoinen.

Varsinainen koristepuutarha on rinteessä rajautuen jokeen. Kuvassa oikealla on lännenhemlokki (Tsuga heterophylla). Sateesta johtuen alimmassa kohdassa oleva käytävä on veden vallassa. Riittäisi kovastikin jo tämä vesiaiheiden itsestään syntyminen. Tuo punainen mökkänä on maakellarin päälle rakennettu vaja. Kellariin on kulku joen puolelta. Ota tuo punainen vaja kiintopisteeksesi, niin ymmärrät kuinka kierrämme sitä myötäpäivän suuntaan.

Maestro on vuosien saatossa kivennyt luonnonkivillä kivipuutarhan. Minulle jää istutus ja huolto.

Silta johtaa joen yli ja siitä pääsee meren rannalle. Matkaa on suoraa tietä noin 800 metriä. Pahimmat meren tuulet onneksi vaimenee metsien myötä, mutta yleensä täällä tuulee runsaasti.

Tricyrtis latifolia eli keltakonnanlilja hehkuu hienosti limen värisenä Woodlandissa.

Polku johtaa sillalle. Joki on elämän suoni ja mahdollistaa runsasmuotoisen elämän. Se on kuin Niili - välillä tulvien se tuo paljon ravinteita. Jokivarsi onkin rehevää lehtoa. Joessa on kaloja ja saukkoja. Vesilinnuille se tarjoaa myös elinympäristön. Joen solinaa rakastan!

Sillalta kuva kellarille päin. Tuossa pikku läntillä on omenapuulehto. Vesi on nyt tosi korkealla ja tulvan vuoksi aivan ruskeaa. Joesta pumppaamme (silloin kun vielä oli kuivia aikoja...) tarvittavan kasteluveden. Joki kiertää tiluksiame ja on myös rajana.

Sillalta käännytään takaisin puutarhaan. Kokonaiskuvaa ei mitenkään saa, mutta nyt oikealle puolelle jää Woodland. Istutuksia piisaa, mutta viime talven perennakuolemat jätti kamalan paljon aukkoja.

Sillan pielessä ihan joen partaalla kasvaa kolmimetriseksi kasvanut Aralia elata eli pirunkeppi. Tai kai se oikeasti on piikkiaralia. Hyvin on viihtynyt ja kasvaa melkoista vauhtia. Eilen löysin sieltä juurelta pari juurivesaakin.

Sillan pielen kiveystä ja istutuksia. Kivet on pääsääntöisesti omalta tontilta. Joskus meren rannasta on ollut pakko tuoda jotain hienoja kiviä, mutta enin osa löytyy omalta tontilta.

Meillä satoi sitten vähän liikaa... Kivipengerrystä kellarin ympärillä. Tuo iso puska keskellä kivikkoa on Eleutherococcus sessiliflorus eli kiinanaralehti. Samaa sukua kuin pirunkeppikin. Puska on viihtynyt erittäin hyvin jo kuutisen vuotta. Ikinä siitä ei palellu oksan kärjetkään.

Kellarin päädyssä on uusin osa kiveystä. Se valmistui tänä keväänä. Minä haluaisin kaataa nuo koivut tuosta, mutta Maestrolle se ei vain käy. Tuo pieni punainen ja pahasti perstunut koppero on painevesiautomaatin suoja. Tuossa on kastelujärjestelmämme pumppuvoima. Tosi tarpeeton tänä(kin) kesänä. Letkut on osin kaivettu maahan.

Käännös toiseen suuntaan ja vastassa on vanha talli vuodelta 1799. Siinä on remontti kesken, kun pelimerkit pääsi loppumaan. Osa pihalajakokoelmaani kasvaa tuossa. Sekin suku oli kerran keräilyn kohteena. Joen ranta on tuosta eteenpäin hyvin alavaa eli vesijättömaata, joka tulvii ajoittain. Sinne olen istuttanut pajulajeja, tuomia etc. märkää kestäviä puskia.

Vanha talomme on peräisin jostain 1800-luvun loppupuolelta. Talo on luonnollisesti hirsistä tehty, mutta lautavuorauksella. Kaikki on luonnollisesti vähän vinksallaan. Humala kiipeilee oven molemmin puolin, 'Haaga' ja 'StMichel' rhodot sekä suomentatar on tuo iso vehree puska keskellä. Tällä paikalla on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia, mutta lyhyesti sanoen tämä on aina ollut turvapaikka. Täällä on ihan omanlaisensa henki, jonka helposti aistii.

Lopulta Gargoyle kannon nokassa ja ruusupuskat. Yhteisessä pöpelikössä on juhannusruusu, Tornionlaaksonruusu ja punalehtiruusu. Taustalla häämöttää entinen navetta, joka rempattiin aikoinaan hevosten talliksi ja nyt se palvelee kanalana. Ynnä romuvarastona.

No niin - melkein puolet puutarhasta on nyt kierretty. Ei ehditty edes ruusumaan laidalle, mutta teen joskus osan 2. Nyt hipsin jatkamaan uppopumpun vahtimista. Puutarhani meinaa kelluu kirjaimellisesti.  Viimeisenä kuvana selfie. Seison kivipuutarhassani...

Iloista alkuviikkoa - viimeinkin on luvattu kuivempaa keliä! Jos haluat katsoa kuvat suurempina, niin klikkaa jotain kuvaa ja selaa isommassa koossa.

Tuulikki ja Piparminttu - tervetuloa lukijoiksi!!

Toiveiden täyttymys, lisää ruusuja ja lannoituspähkäilyä

Eilisen kaatosateen myrryttämän mielen kanssa lähdin illalla lahden rantaan iltaruskoa bongaamaan. Väripaletti oli lähinnä kultainen.

Lahden rantaan kulku käy ikikuusikon läpi. Siellä jätttiläiskuusten alla sammalmatolla kulkiessa mieli rauhoittuu aina. Veden äärellä on mukava istua rantakivellä ja antaa ajatuksien vain kellua. Hiljaisuutta ja rauhaa.

Täysin tyyni sää peilasi taivaan yksityiskohtia myöten veteen. Todellisuudessa hiljaisuus ei ollut täydellinen. Pirunmoinen ininäkonsertti oli jatkuva, eikä kyseessä suinkaan ole tinnitus. Pohjalainen nahka on tottunut sääskiin, joten ne eivät juurikaan häiritse. Kaupunkilaiset kyllä kuvailevat helvetillisiä kokemuksia siinä, missä itse ei juuri edes huomaa sääskiä. Sääsket ovat siis hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Miten olisi hieno kehäpäätelmä: Minä pidän kesästä. Kesällä on aina sääskiä. Siispä pidän sääskistä :D

Tärkeintä tässä oli nyt se, että olipa yksi päivä ettei satanut kaatamalla! Aloitin heti herättyä kaffien jälkeen kitkemisen. Sitä piisasi, sillä vesiheinä nimensä (öh.. pihatähtimö) mukaan nauttii kosteista keleistä. Kitkin ja harasin tuntikausia. Selvää jälkeä syntyi mukavasti. Istuttelin loput paikkotaimet talventappamien tilalle. Edelleen jäi runsaasti tyhjää tilaa. Talvi oli murhaava.

Martagon 'Gaybird'. Hmmm... mitähän nimeäjä on ajatellut tai tarkoittanut?

Onneksi varjoliljat selvisivät talvesta! Niitäkin tuli kerättyä ja tilailtua ulkomaita myöten. Moni varmaan tunnistaa "keräile ne kaikki" hullutuksen puutarhanhoidossakin? Mulla on ollut pionikuumetta, hostamaniaa, kärhökutkaa ja monta muutakin asiaan kuuluvaa vaivaa. Lääkityksen, eli kymmenien hankintojen jälkeen olen todennut että kaikkia ei vain saa kerättyä. Ainakaan näillä varoilla.

Ruusumaa tuottaa iloa. Sitä on tosi mukava päivittäin seurata - pullistuvia nuppuja, aukeavia kukkia ja niiden värien sekä muotojen muuttumista. Hehkuvimmat punaiset paljastavat jo väriä, mutta yksikään ei ole auki. Jännitän!

John Davis täysin auki. Tätä ei voi sanoa miehekkääksi nimestä huolimatta. 

Kaunis toki! Kuin morsian...

Asettelin loput uudet ruusutuet paikoilleen kaikkein rotevimmin kasvaville. Eihän ruusut yllä vielä kehikkoonsa, mutta alle tukikorkeuden ne kantavatkin itsensä oikein hyvin. Toivossa eletään, että ne tuosta kasvavat.

Olen kuin Liisa Ihmemaassa näiden ruusujen kanssa. Joka päivä löydän ja opin uutta. Nyt pähkäilen lisälannoituksen tarpeen kanssa. Pitäisikö vaiko eikö? Muiden puuvartisten kanssa olen pitänyt kaksi vuotta ilman mitään lannoitusta, että talvenkestävyys ei kärsi. En halua piiskata ruusujani huikeaan kukintaan ekana vuonna, kun sen pitäisi olla hyvän juurtumisen vuosi. Vanha kokemus puuvartisista lajeista kertoo, että kolmantena kasvukautena alkaa hyvä kasvu. Siihen asti ne juurtuu. Siispä turvaan ensi kuussa vain syyslannoitukseen. Pikaista iloa ja kukoistusta voi seurata tuho. Hyvät juuret ovat kasville se tärkein, kun nyt on runsaasti panostettu kasvualustaan ja muihin hyvinvointitekijöihin. Kuten hyvään kastelujärjestelmään * sarkastista naurua *

Kunhan kasvit ovat juurtuneet ja (toivottavasti) onnistuneesti talvehtineet, niin ropsauttelen seuraavalla kasvukaudella sitten lisälannoitusta. Yksikään taimi ei näytä näivettyneeltä tai vaalealehtiselle. Ei ole myöskään mustalaikkutautia näkynyt. Toivottavasti en pääse tutustumaan tuohon vaivaan ollenkaan!

Yllättynyt olen myös siitä, että mitään tuholaisia ei ole näkynyt. Edes kirvoja muutamaan yksittäispanosta lukuun ottamatta. Keväinen tuulentuoma kirvapilvi ohitti Raahen, mutta olen kuullut ikäviä kauhutarinoita miljardien kirvojen laskeumista.

Kaunis on myös Morden Centennial

Seuraavaksi alan opetella ruusujen leikkaamista. Nyt selviää kukkineiden kukintojen poistolla, mutta keväällä pitää osata oikeaoppinen leikkaaminen. Kanadanruusujen kestävyyskokeen kotisivuilla on hyvät ja helposti ymmärrettävät ohjeet. Pohjalaisetkin tajuavat :D

Ohjeita Esterille, uusia tukia ja kukkijoita

Kävin päivän pohjoisen suunnalla maailmalla. Siellä paistoi aurinko ja oli lähes helteistä. Kiittelin ilmastoitua autoa. Takaisin etelään päin ajellessa tummat pilvet valtasivat taivaan, ja alkoihan se sataakin. Kotipihalla tarkastin sademittarin, ja siellä oli 22,5 milliä ukkoskuurovettä taivaalta. Esteri hyvä - jos luet blogiani, niin voisit jo lopettaa! Maailmassa on ihan takuuvarmasti kuivuudesta kärsiviä alueita. Mene ja helpota eloa ja oloa siellä, missä sitä tarvitaan! Tänne nyt ihan oikeasti piisaisi vähäksi aikaa.

Aina niin hurmaava pioni 'Sarah Bernhardt' - yksi suosikeitani.

Ruusujen ja pionien nuput kärsivät jo. Homehtuneita pionin nuppuja on ilkeä katsella toista kesää perättäin. Osa on onneksi saanut ponnistettua nuput auki, mutta nyt ne lähinnä makaavat tukiensa päällä. Koitin sievästi ravistella kukkia valtavasta vesitaakastaan.

Vähemmä hörsöinen 'Barbara'

Uusia tukiakin ruusuille löysin. Tätä mallia hankin viisi kappaletta ja katsotaan tukeeko se hyvin/tarpeeksi/riittävän korkealle. Tämä köynnösruusujen tukeminen pitää opetella.

Näitä tukia on hyvin rajallinen määrä - tekijänsä kuoli ja kuolinpesä putsaa varastoja.

Sitten uudet kukkijat koeruusujen maasta, vesisateen jälleen kerran piekseminä:

'John Davis'

'Morden Belle' ja osin mädänneet terälehdet.

'Morden Blush'

'Morden Centennial'

Kaikki ovat saaneet kaatosadetta niskaansa, eivätkä kukoista parhaalla mahdollisella tavalla. Tarvittaisiin sitä aurinkoa! Esteri HOI!


Sitten pala karua totuutta - ruusumaa ei näin ensimmäisenä kesänään varsinaisesti hehku värejä ja tuoksuja. Se juurtuu ja antaa näytteitä kuvattavaksi. Jokaisen ruusunnupun puoleen kumartumalla ja rajaamalla saa vaikutelmia, jotka eivät ole todellisuutta isommassa mittakaavassa.

Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla jotain niistä ja nuolinäppäimillä selattua ne suurempana. Blogi latistaa ja litistää kuvia. Ja kamerakin pitäisi putsata, optikka on ollut liian pitkään huoltamatta. Sen huomaa kontrastien kärsimisestä. Koittakaa kestää kehnolaatuisia kuvatuksia.

Kruunu Vuokolle paljon tervetuloa lukijaksi!

Valkoiset ruusut ja kotikotkot

Kanadanruusut ja kokeen verrokkiruusut alkavat kukkia. Sikäli hämmästyttävää, koska ne on istutettu vasta tänä keväänä. Jokainen versonkärki pullistelee nuppuja. Huikeeta! Valkoiset sortit kerkiävät ensin.

'Aspirin' on nyt täysin auki. Hento vaaleanpunainen häivähdys läheltä katsoen.

Kanadalaisista 'JP Connell' nykäisi heti melkoisen kasvun ja kukkii parhaillaan. Tästä arvaa helposti, että se on köynnösruusu. Hento keltaisuus vaihtuu kukan vanhetessa. Katsotaan miten käy, mikään hurjan keltainen tämä ei ole.

Kokovartalokuva 'JP Connell'ista. Tuki näkyy olevan vinossa :D

Pionivainaiden tuet ovat nyt alkuajan tukina. En tiedä minkäkokoisiksi nämä kasvaa, joten parannetaan tukia sitä mukaa kun selviää mihin mittoihin kasvavat täällä.

On se kaunis!

Ihan ilman aasinsiltaa haluan esitellä Kukkenheimin ja sen asukkaita:

Kesäkukkenheim, eli kanojen kesäpalatsi. Minulla oli monta vuotta unelmana saada tänne omia kanoja, mutta Maestro ei lämmennyt ajatukselle. Hirnakka sitten vain toi reilu vuosi sitten alkupanoksen omaan kanalaan, Kiuruvetisiä maatiaiskanoja ja jokusen Hy-Line tehokanan. Hupipanoksena oli Silkkikana-chabo mix kukko Elvis. Semmoinen nyrkin kokoinen räähkä, jolla on omintakeisen riipivä kiekuminen. Maestro oli tällä tavoin suorastaan pakotettu rakentelemaan kanalat. Ensin tämä kuvan kesäkanala, sitten talvikanala entiseen hevosten talliin.

Periaatteessa kanat pysyvät tuolla verkkotarhassa. Vapaana ne saavat olla kun on tarpeeksi henkilökuntaa katsomaan että pysyvät puiden alla. Haukkatiheys täällä on huomattava. Pullea kanapaisti olisi niille mieleen.

Sekalaisen kanalauman päällikkönä on Nox (lat. yö) - komea kukkomme!

 Virkaveljenä ja mielestään pääkukkona on pikkuinen Elvis. Kukot eivät onneksi ottele keskenään.

Kanat tuottavat huvin lisäksi erinomaisen hyviä munia sekä lantaa. Meillä on istumapaikat tuossa kanalan edessä, josta on hyvä seurata kanalan elämää ja edesottamuksia. Ne ovat tosi hauskoja!

Viikonloppu tuli ja meni melkoisen vauhdikkaasti. Hyvää alkavaa viikkoa, kelit näyttäisi vähän kuivemmille ja lämpötilat sopivilta askaroida puutarhassa!

Tarja - tervetuloa lukijaksi!

Vedenpaisumus ja muut vitsaukset

Esterillä jäi hana auki. Vettä on pudotellut enempi ja vähempi koko ajan, niin että nyt tulvii. Pieni jokemme ei mahdu enää uomaansa, eikä maakaan enempääsä ime vaikka hiekkamaata onkin. Aamulla kivipuutarhan alangon sorakäytävällä oli vesiaihe:

Edellisen päivän kaatosadekuurot lakoonnuttivat tanakat liljatkin, ne peilaavat nyt kuvajaistaan veden pinnasta

Joki virtaa vauhdilla, eikä mahdu uomaansa. Erinäiset osat puutarhaa kelluu vedenpaisumuksen kynsissä. Onneksi hätävarjelun liioitteluna ojitin hyvin ruusumaan. Se tulikin tarpeeseen! Maa viettää sopivasti, että vesi virtaa luontojaan kauemmas istutuksista. Ojitus olikin kaukaa viisasta eikä suinkaan turhaa työtä.

Nurmen leikkuuta ei tarvihte vielä harkita vähään aikaan, vaikka tarpeeseen se olisikin:

Loppua tälle märkyydelle ei näy. Jostain luin, että voimakas El Nino jätti jäähyväisenä sadekesän pohjolaan. Kiitos nyt vaan tästä hyvästä... Aurinkoa kaipaisivat ruusut ja pionit - sekä monet muutkin puutarhuri mukaan lukien. Vesiheinät hykertelevät - on kasvurauhaa. Ja kyllä ne kasvaakin!

Muina vitsauksina mainittakoon jälleen hiehot. Viime yönä ne keksivät, että sähkö ei kierrä aidassa ja tulivat joukolla aidoista läpi. Onneksi satuin kattomaan just pirtin akkunasta nähden hiehorynnäkön. Kärpännopeasti hyppäsin saappaisiin ja takkiin tempaisten pullapussin kainaloon. Saimme ne ennen lauman hajaantumista kiinni ja ahdistettua/houkuteltua takaisin aituukseen. Minä jäi vitsan kanssa vahtiin ja Maestro lähti kartoittamaan mistä sähköt on poikki. Siinä se alkuyö menikin, mutta nyt on jälleen rauha maassa.

No niin. Tästä ei puutu enää kuin heinäsirkkaparvet tai äkkipakkanen.

Loppuun aspiriina vetisyyden ärsyynnyttämille katselijoille - Ruusu 'Aspirin'

Valkoiseksi kukaksi ihmeesti kestää vettä niskaansa pilkuttumatta tai mätänemättä!

Odotellaan kuivempia kelejä ja hurjimmissa toiveissa auringon pilkahduksia myös! Olisi vaihtelua elämään :D Tervetuloa lukijaksi Minna!

Reissun antia ja isompia tuholaisia ruusumaassa

Huikea festarireissu on heitetty Seinäjoen Provinssirockiin. Antina oli myös menomatkalla pysähdys Blomqvistin taimistolla Lepplaxissa. Kamera jäi sitten matkasta, joten kuvia ei sieltä ole. Jos Pohjanmaan suunnalla vaeltaa, niin tuonne kannattaa pysähtyä toviksi. Ruusujen ja hedelmäpuiden valikoima oli erityisen laaja, mutta myös puita, puskia ja perennoja oli tarjolla. Siisti ja mukava paikka! Matkalaisille on tarjolla siellä pullakahvit talon tarjoamana. Kiva virkistystuokio ajomatkan jälkeen.

Pohjoisen Ruusut -kirjan ostin opiskeltavaksi. Sain siihen Leif Blomqvistin omistuskirjoituksenkin!

Kotoisalla ruusurintamalla iski yllättävä tuholaisarmeija ruusumaahan:

Siitä se meni. Astui ohi ekalla kerralla. Toinen tuholaisaalto tappoi Quadran ja vahingoitti Morden Belleä. Blomqvistilta ostin uuden Quadran ja toivon MB:n elpyvän. Asialla oli aidasta karkuun päässyt hieholauma. Perjantai-aamu kului laitumen korjaamiseen ja hiehojen paimentamiseen takaisin. Hyvin ne kyllä viihtyivät meidän pihalla ja kolme jäi vielä karkulaiseksikin. Yöllä löydettiin yksi tuolta metsästä ja kävelytettiin se aitaukseen takaisin. Viimeinen karkulainen oli painellut mereen uimaan. Sen löytämiseksi piti jo masinoida isompaakin joukkoa. Lopulta viimeinenkin hieho oli saatettu asianmukaisesti aitaukseen.

Täpärästi jäi ruusu juuri askelten väliin! Voihan sorkkaeläin sentään!


Sadetta on piisannut vähän joka päivälle. Nytkin piti tulla sisälle, kun vettä nakkelee yhäti kiihtyvää tahtia. Saisi olla niitä aurinkoisia päiviä, mattopyykillekin olisi kiva päästä.

'Luise Bugnet' oli kukkinut ohi reissuni aikana. Seuraava avautuja on 'Aspirin' - Tantaun ruusuja on tämä. Kirvakin hiippaili kuvaan. Ei niitä paljoa ole ollut, ihan yksittäisiä harhailijoita vain.

Tämä on tulotien varren pesasruusujen rivistöstä. Veikkaan sen olevan 'Ruskela', mutta saa väittää vastaankin. Rugosamaiset lehdet tällä kuitenkin on.

Tämän arvelen olevan 'Papula'. Melkoinen juurivesojen tekijä! Kaunis ja vallaton.

Onkohan tämä liian vaalea ollakseen 'Olkkala'? Sillä on kauniit, isot kukat kuitenkin. Lehdet ovat ranskanruusumaiset.

Lähipäivinä on tarjolla sateen lotinaa enempi ja vähempi. Ruusut ja pionit ovat juuri puhkeamassa kukkaan, joten kuivemmat kelit olisi enempi tarpeeseen. Näinköhän tästä tuli toinen sadekesä peräkkäin?

Iloa ja Valoa elämääsi - pidä varpaat kuivina kesäsateiden keskellä!

Täällä villiintyy pohjalaisetkin - Särkän Perannataimisto

Pohjalaiset on hyvin pidättyväistä ja sangen hiljaistakin heimoa. Harva asia saa meitä kiihtymään tai peräti tolaltaan. Vierailu Särkän Perennataimistolla saa hiljaisen kuoren rapisemaan alta aikayksikön, ja täällä nähdään kuinka harrastajat villiintyvät tarjonnan edessä :D

Tämäkin nätti iiris tulee lähivuosina myyntiin

Särkän Perennataimisto on pitkien perinteiden ja periaatteiden taimisto. Jari Särkkä on yli kolme vuosikymmentä tarjonnut kestäviä laatutaimia. Myynnissä on yli 1000 eri sorttia ja näytepuutarhassa testataan yhä uusien lajikkeiden kestävyyttä ennen myyntiin tuloa. Pieniä eriä erikoiskasveja on tarjolla harrastajien tarpeisiin.

Tehdäänpä kierros. Sijainti on valtatie 8:n varrella, Järvelänjärven rannalla Raahen eteläpuolella. Parkkipaikkoja on riittävästi ja bussillakin pääsee vaivatta pihaan.

Taimisto on muutakin kuin perennamyymälä. Tarjolla on runsas valikoima puita, pensaita, köynnöksiä ja hyötykasvejakin.

 Yleisilme on siisti ja avara, kasvit ovat hyvin ja selkeästi esillä

Taimistolle kannattaa varata aikaa, välillä voi istuksia levähtämäänkin.

Pitkät perennapöydät tarjoavat paljon vaihtoehtoja. Runsautta ja valinnanvaraa on aivan julmetusti.

Kasveille on omat kuvalliset tietokorttinsa. Näin pääsee kärylle oudommastakin plantusta sen kasvupaikkavaatimukset ja lopullinen kokokin muiden tietojen ohella. Nämä on loistavia!

Runsaan tarjonnan keskellä navigointi onnistuu erilaisten opastekylttien ohjauksellakin. Toki avulias ja ammattitaitoinen henkilökunta auttaa aina mielellään.

Tässä voisi olla ns. aviomiesparkki :P

Näytepuutarha on laaja ja kavit on nimetty selkein nimikyltein. Tätä puutarhaa on ihana käydä katsomassa pitkin kesää, kun eri kukat kukoistavat vuorollaan. On ilo asua vain muutaman kilometrin päässä täältä. Osasyyllinen tähän harrastuksen laajuuteen on vakava, viikottainen altistuminen Särkän ihanuuksille.

"PääPuutarhuri" Jari Särkkä tutkii erikoiskasvien emotaimien osastoa. Tämä on taimiston takana, yleisön silmiltä piilossa. Ne Varsinaiset Herkut ovat täällä...

Tänään Särkällä vietettiin perennapäivää kahvitarjoilujen ja tarjousten merkeissä. Kuvat on tältä päivältä - ensi viikolla näytepuutarhassa kukoistaa taas uudet lajit.

Kannattaa kauempaakin tulla viettämään puutarharetkipäivää Raaheen!

Huomenna lähdemme Esikoisen kanssa ajamaan kohti Seinäjokea. Ajamme Blomqvistin taimiston ohi... ehkä ei ohi kuitenkaan! Saatanpas postata jossain vaiheessa sieltä ruusuisia otoksia. Sekin on oikein mielenkiintoinen ja hyvä taimisto Kokkolan eteläpuolella Lepplaxissa.

Reissun vuoksi tämä blogi vaikenee pariksi päivää. Let's Rock!