Välipäivitys - ristus mikä krapula!

Ei tiennyt pieni koira, mitä päivä mukanaan tuokaan. Emäntä oli varannut ajan eläinlääkärille luustokuvia varten. Piti ottaa läpivalaisu lonkista, kyynärpäistä ja koko selästä. Ja sitä varten piti rauhoittaa koirapieni pysymään paikallaan röntgenissä.

Ai tän nimi on Dagen Efter? Karsea krapula ja sijainti penkin alla.

Miksi moinen vaiva ja raha? Koirahan on täysin terve, energinen ja nuori. No Rieko sattuu olemaan sellainen sporttimalli, joka liikkuu ja liikuttaa emäntäänsä melko kyytiä. Rotuna australianpaimenkoira on oikeastaan hyvinkin terve, mutta perinnöllisiä luustovikojakin löytyy jossain määrin. Siispä tarkastetaan ennen isompia rasituksia. Jos jotain luustollista heikkoutta löytyy, niin pystyy rasitusmäärän pitämään sopivalla tasolla. Jos taas ei löydy, niin sitten voi antaa palaa menemään vain.

 Ilme kertoo kyllä oleellisen. Viltti on lämmikkeeksi, kun rauhoitus
saattaa vaikuttaa lämmönsäätelyynkin.

Kuvaus on tavallaan myös kiitos kasvattajalle, joka haluaa kasvattaa terveitä sekä rodunomaisia ausseja. Ilman tietoa ja palautetta sekin olisi vaikeampaa. Toki koirien jalostus on haasteellinen laji kaikin tavoin, mutta jos edes muutaman röntgenkuvan verran saa taas faktaa tuossa monimutkaisessa lajissa. Koira itsessäänhän on ihan huippu tyyppi, mutta kasvattajalla on enemmänkin pitkäaikaisia tavoitteita. Tämä oli minun korteni siihen kekoon.

On vähän väsähtänyt olo..

Ilta on mennytkin toipuessa rauhoittamisen jälkivaikutuksista. Huomenna tuo hurtta on taas oma energinen itsensä. Ja varmasti nälkäinen! Aamuruoan ehti antaa, kun paastovaatimus on vähintään 8 tuntia ennnen toimenpiteitä. Iltaruokaa Rieko ei ole ollut vaillakaan, eikä ruokaa saa antaa ennen kuin koira on kokonaan herännyt.

Vielä pienet tirsat....

Jos ketä tahansa meistä röntgenillä tutkitaan, niin tuskin kovin montaa priimaa seasta löytyy. Oli kuvien anti mitä tahansa, niin Rieko on ehdottomasti ihan huippu koira. Kahden vuoden merkkipaalun kohdalla se rauhoittui enempi aikuisuuteen. Kumppanina se on mahdottoman erinomainen. Personal Trainer ja Ystävä.

Seuraavassa postauksessa palataan taas tutuille jutuille ruusuista ja muista syyskesän kukkijoista! Täällä nautitaan krapula loppuun hyvän asian puolesta.

Syyskukkijoiden runsautta osa 1, perennat

Kesä ei ole vielä kokonaan ohi, sillä puutarhassa on syyskukkijoiden vuoro. Ja voi veljet ja siskot - niitähän riitää! Minusta tuntuu, että puutarhani on komeimmillaan juuri elo-syyskuussa!

Sateen pieksemät isot perennat kaatuilevat. Nauhusten hienot soihdut valaisevat
pimeneviä iltoja, ukonhatut kaatuilevat polulle, ja vastaan kurottaa punalatvat.

Jättikarhunputki (Angelica gigas) pilkottaa edellisen kuvankin taustalta.
Syyskukkijat innostavat pörriäiset vielä ankaraan meden keruuseen.

Pitkä kuivuus katkesi melko runsaisiin sateisiin. Nyt tuntuu, että joka päivä vain sataa :D Korkeat perennat lamoavat sateen piiskatessa, mutta pitää muistaa ensi kesänä rakennella huomaamattomia tukia isoimpien ympärille. Jostain syystä lupaan itselleni joka vuosi tuon saman homman, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

Ukonhatut (Aconitum) ovat luottokukkijoita. Niitäkin on hurjan montaa lajiketta.
Etualalla Komealuppio (Sanguisorba hakusanensis)

Jaloangervot (Astibe) on laajan väriskaalan syyskukkija. Kuvassa lajike
'Amethyst' ja kuunliljan kukkia. Takana pensaskärhön ohi mennyttä kukintaa.

Jostain syystä hyljeksin pitikään jaloangervoja puutarhassani, mutta olen tullut tosiin aatoksiin. Kyllä jalisten tosi monilla värisävyillä on vain paikkansa syksyisen puutarhan ilona. Jalikset on hyvin kestäviä, eikä niihin ole tullut tauteja tai tuholaisia. Kukinta on varma, eikä se suutu sateista.

Jaloangervo 'Brautschleier'  ja takana aukeaa leimujen kukkia.

Edellinen kuva on aasinsilta, josta päästään kätevästi syysleimujen tarjoamaan runsaaseen antiin. Syysleimut ovat "perussettiä" syksyisissä puutarhoissa.

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'.

Leimut kukkivat luotettavasti, pitkään ja tanakasti tukematta. Joskus niiden lehdille tulee härmää, mutta meillä se ei ole ollut kiusana. Härmä on erityisesti kuivien kesien riesa.

Takana kiiltoleimu 'Mäntsälä' ja edessä 'Jules Sandeau'.

Korkeat leimut ovat parhaimmillaan isohkoina ryhminä. Niiden sävyjä voi hienosti rimmailla sointumaan keskenään, ja valita vähän eri aikaan kukkivia lajikkeita jatkamaan runsasta kukintaa. Syysleimuja ei vain voi ohittaa mitenkään istutettaessa syyskesän kukkijoita!

Syysleimu 'Bright Eyes' on suosikkini. Se vasa aloittelee, ja nuppujen määrä on huikea.
Takana lopettelee kiiltoleimu 'Alpha'.

Alppipiikkiputket (Ernyngium alpinum) ja Harmaamalvikki (Lavatera thurinciaga)
sointuvat kivasti yhteen. Tosin malvikin pitää painaa päänsä piikkiputkien syliin.

Monet syyskukkijat ovat todellisia perhos- ja öittiäismagneetteja. Alkukesän surina ei ole tauonnut puutarhassani, sillä mehiläiset, kimalaiset ja ampiaiset ovat ahkerina edelleen keräämässä mettä.

Sinipallo-ohdakkeessa (Echinops bannaticus) on ruuhkaa!

Kukinnot heiluvat melkein kahdessa metrissä.

Surkukseni perhosia on tänä vuonna sangen vähän. Kesäkuussa jätin yhden nokkoskasvuston niittämättä, kun siinä oli nokkosperhosen toukkia. Silti perhosia on tosi vähän liikkeellä. Toisaalta on ollut sateista, eikä perhokset halua kauniiden siipien kärsivän sateessa. Ehkä ne tulevat, kun alkaa taas aurinko paistaa! Pöytä on joka tapauksessa katettuna!

Punahatut on perhosten lempparikukkia.

Puulilja 'Purple Prince' viihtyy ryhmäruusujen maassa. On ne suuria!

Mielestäni vauhti vain kiihtyy ja kukinnat loistavat tosi pitkään näin alkusyksystä. Kaikkea kivaa on vielä aukeamassa, eikä hallatkaan hätyyttele. Nyt meri antaa kaiken parhaansa lämmittämällä tätä rannikkoseutua, jolloin syyskukkijat pääsevät oikeuksiinsa. Samalla aremmat puuvartiset kiittävät, kun voivat tuleentua rauhassa talvenkestäviksi.

Väriminttuja (Monarda) ei voida ohittaa syksyn komeimpia perennoja esitellessä.
Kanadanruusujen maassa kasvaessaan se tosin on turhankin hyvin viihtyvä.

Näissäkin on useita lajikkeita valita asti. Kokonsa ja väriensä puolesta nämä
näkyvät vähintäänkin naapuriin asti.

Lopuksi vielä muutama kuva kukkapareista, jotka kukoistavat vierekkäin syyspäivien iloisina kumppaneina:

Takana Tarhapiisku (Solidago canadensis) ja edessä Virginiantädykkö (Veronicastrum virginicum'Album')
Molemmat ovat varmoja, vaatimattomia ja terveitä luottokukkijoita.

Virginiantädykkö (Vernicastrum virginicum 'Fascination') ja kuunliljojen kukkia.
Seassa pilkistää Jaloangervo 'Amethyst'. Lilaa, pinkkiä ja vaaleaa sinistä.

Vanha kunnon saippuakukka (Saponaria officinalis) ja sininen täydykkö.

Ei tässä oikeasti ollut kuin osa kukkivia perennoja, mutta postauksen pituus alkaa lähestyä kriittistä rajaa. Olipa aikaa, kun tässä tihkusateisessa sunnuntaissa pientä flunssanpoikasta tappaessa ei viitsi alkaa mihinkään mittavaan ponnistukseen. Tai noh - kokeilin nostaa vähän talvivalkosipulia, mutta niiden peseminen siivoon kuntoon ei ollut fiksu valinta.

Viime vuonna oli isompia sipuleita, mutta kyllä nämäkin kelpaavat...

Seuraavassa postauksessa toivottavasti syyskukkijat jatkuvat osalla kaksi - ruusut, kärhöt ja hortensiat. Minä alan taikomaan valkosipulilla ja chilillä höystettyä keittoa, jotta sielukin lämpiää. Eiköhän se flunssakin lähde!

Iloa ja valoa viikkoosi! Ei kesä vielä ole kokoon taputeltu :D

Reissu takana ja Lepaan puutarhamessut valloitettu!

Koskaan oikeastaan tässä blogissa ei ole puhuttu kesäkukista, koska minulla niitä ei oikeastaan ole kotona ollenkaan. Korjataan tilanne kerralla tämän pienen matkaraportin myötä. Töissä merenrantakaupungissa puolestaan askaroin koko kesän kesäkukkien parissa - toki myös perennojen, puiden, pensaiden ja kaiken muukin puistojen hoitoon liittyvien asioiden kanssa.

Kokkolan Länsipuistossa Tyrsky-patsas on hieno!

Torstaina auton keula kääntyi täältä kaukaa pohjoisesta kohti etelää. Matkalla katsastimme Kokkolan kaupungin puistoja ja viheralueita. Teki vaikutuksen - tosi kukkaisaa ja siistiä! On pakko palata vielä joskus tutkimaan tarkemmin, koska aikataulun ja pitkän matka vuoksi tutustuminen jäi kovin pinnalliseksi. Mutta hatunnosto Kokkolan vihertöille ja niiden tekijöille!

Kokkolan runsaita ja reheviä istutuksia. Reunus on persiljaa!

Seuraava etappi olikin Seinäjoki, jossa pikaisesti katsastimme keskustan vain. Torialue kävelykatuineen oli juuri ollut remontissa, ja istutukset uusia. Näkymä oli sangen kivinen ja tylsä - anteeksi seinäjokiset! Kyllä se siitä vihertyy, kun puutkin kasvavat mittaa.

Seinäjoen uudet istutukset torilla

Tehdyn työn jäljestä päättelimme, että kaupunginpuutarhuri on mies :D. Netistä jälkenpäin tarkistin, ja kyllä - sekä kaupunginpuutarhuri että vihertyöpäällikkö ovat miehiä. Jotenkin sen vain näkee, kun katsoo tehtyjä ratkaisuja. Linjat ovat suoria, rakenteet tarkoituksenmukaisia sekä mahdollisimman helppohoitoisia ja ratkaisut ovat selkeitä. Silleen hyvin miehekästä, suorastaan sotilaallista.

Lepaalla kesäkukkaistutuksia ruukuissa.

Yövyimme Valkeakoskella, koska Hämeenlinnassa oli keskiajan festivaalit ja kaikki hotellit jo aikoja sitten täyteen buukattuja. Reissumme pääkohde oli Lepaan vihermessut ammattilaisille. Upeissa puitteissa oli niin täsmämessut meille alalla töissä oleville.

Huiskulan osaston livekatalogi kesäkukista.

En ole ennen Lepaalle osunut lähtemään, joten kaikki oli uutta ja elämyksellistä. Toki paljon näki tuttuja ja yhteistyökumppaneita - mutta tarjonta ylitti kaikki odotukset! Aika paljon keskityimme näihin kesäkukkajuttuihin, mutta konepuoltakin katsastettiin jonkin verran.

Näistä istutuksista näkee hyvin kasvutavan ja kasvin lopullisen koon.

Parin kuukauden päästä jo kovasti suunnitellaan seuraavaa kesää ja sen istutuksia. Tilaukset tehdään hyvissä ajoin marras-joulukuulla, ja pienet taimet saapuvat jatkokasvatukseen kevättalven aikana. Siitä meidän kasvatusvuotemme lähtee.

Scheteligin huikeasta pelargonivalikomasta pieni osa.

Scheteligin osastolta tämäkin. Värejä oli joka makuun.

Messupäivän jatkoksi käytiin katsomassa Hämeenlinnan kaupungin istutuksia, mutta kovin ohuen pintaraapaisun teimme ihan keskustassa. Taisi pääasia olla hyvän ruokapaikan löytäminen pitkän messupäivän ja lukemattomien käveltyjen kilometrien jälkeen.

Daaliat sopivat hyvin isoihin istutuksiinkin. Reunalla tummalehtinen bataatti.

Palasimme Valkeakoskelle yöpymään, ja seuraavana päivänä aloitimme paluumatkan poiketen Tampereella Hatanpään arboretumissa. Siitä kuvat ovat kännykässä, jota en ole jaksanut vielä purkaa koneelle. Oli upea ruusupuutarha ja kaikki muukin oli niin elämyksellistä - joten palasimme alahuuli väpättäen halki satojen kilometrien takaisin tänne kituliaaseen pohjolaan. Mutta tuli nähtyä kaikkea tosi hienoa ja tavoiteltavaa. Todellisuus vähän lätkii naamalle täällä omalla työmaalla, mutta pienin askelin voi koittaa saada parannuksia aikaan.

Iloa ja valoa viikkoosi!

Sataa kissoja ja koiria

Otsikon teksti on suora käännös englantilaisesta sanonnasta "I'ts raining cats and dogs". Se tarkoittaa kaatosadetta, mutta myös tässä potauksessa aasinsiltaa. Ensin se sade - tuo odotettu luonnonilmiö on pidättänyt esiintymistään oikeastaan Juhannuksesta lähtien. Vaan eilen aukeni taivaat ihan kirjaimellisesti. Sataa lotuutti melkoista kyytiä 25 mm ja lisäksi tihkua päälle.

Kauan odotettu ja niin tervetullut sade tuli viimein tännekin! Mikä ihana näky!
Sateen tasainen rummutus peltikatolla kuulosti upealle musiikille.

Ilma raikastui hurjasti ja maa kastui edes jotenkin. Rutikuiva maa ei pysty imemään rankkasateita, mutta vesi vieriin aina alaspäin. Tänään on tihkusateillut hiljoksiin taukoja pidellen. Töissä hyödynsin odotetun sateen levittelemällä säkkitolkulla syyslannotetta valittuihin kohteisiin. Työ jäi kesken, mutta onhan se päivä huomennakin.

Vesilammikotkin voivat olla ihania pitkän kuivuuden jälkeen!

Koirallakin sataa omalla tavallaan - tässäpä tämä aasinsilta sitten. Riekolla alkoi juoksu, jota odotin jo kuukausi sitten. Näkyy juoksujen väli olevan kuitenkin semmoiset 8 kuukautta. Mitäpä tuota turhan tiheään moista vaivaa....
'

Poseeraus.

Vähän säälien katson energistä kumppaniani, joka on nyt aika vetämätön tapaus. Pohdinkin voiko koira olla kipeä juoksun alkuviikolla? Ruoka maistuu ja vatsa toimii, mutta muuten tuo tättähäärä enimmäkseen huilailee. Lenkille lähtee kyllä mielellään, mutta pitkästi sitä ei huvita. Aivan kuin olisi väsynyt ja kipeä. Kissoillekin tulee ärhenneltyä ihan suotta.

Ei tämä sairas ole, mutta ei kyllä ihan oma itsensäkään. 

Tietenkin nyt kun itsellä on reissu edessä, niin Maestro saa huoltaa koiran rättisulkeisineen. Ja koira on syytä pitää vain flexin jatkona. Kaikkeen aviomiehen pitääkin taipua :D Tää on pakko hyvittää vielä jollain...

Iloa ja sateen ropinaa viikkoosi!

Ne luvatut sateet...

Sadetta luvattiin ihan ukkospuuskia myöten, mutta todellisuus on edelleen rutisevan kuivaa. Muutama näytepisara lennätettiin pilven laidalta, että muistaisimme millaista on vesisateella. Ei mittariin kertynyt edes puolta milliä.

Kellertävän ruskea on kauden trendiväri, jota täpläleimu 'Alpha' ja harmaamalvikki
korostavat. Kauempana purppuraheisiangervo 'Diabolo' komppaa sävyillään.

Toinen painevesiautomaattimme alkaa olla liian paljon jokivettä pumpannut, joten se vetelee viimeisiään vähäisellä paineella. Uusiohankinta on tiedossa siis. Toinen pumppu jaksaa pumpata vettä joesta ansiokkaasti. Tarpeeseen tulee!

Pohjanmaalla purot on joki-nimellä. Vesi käy vähiin, mutta vielä iloinen solina
kuuluu. Tämä on meidän elämän virta, joka pitää kasvit hengissä.

Päivät kuluvat työmaalla kasveja kastellen, joten iltaiset kastelurutiinit kotona tuntuvat ylitöiltä. Ja tylsältä - toki huutavan tarpeellistahan se on. Molemmissa suunnissa on taimia, joiden olisi tarkoitus päätyä istutetuiksi, mutta tähän rutisevaan kuivuuteen ei kannata alkaa istutustöihin. On tosi paljon helpompaaa kastella puut ja pensaat purkkeihinsa, kuin yrittää hoitaa niitä maahan istutettuna eri puolille kaupunkia. Siis odottelen sateita.

On meillä vehmasta ja rehevääkin, koska vettä saadaan kuitenkin
joesta. Vanhat ja tiiviit kasvustot kestävät myös poutakausia.

Nauhukset on elokuun soihtuja pimenevissä illoisssa.

Tulevalla viikolla on kesän high-light, kun pääsen kollegan kanssa kääntämään firman auton keulan etelään ihan työreissuna. Pääkohde on Lepaan ammattilaisten puutarhamessut, mutta satojen kilometrien matkalla on yhtä sun toista mielenkiintoista viherrakentamisen kohdetta katsastettavana.

'Ritausma' on ylenpalttinen kukkiensa määrässä. Tuoksuvaa kauneutta!

Tampereella ja Hämeenlinnassa ajateltiin rauhassa tutustua kaupunkien viherrakentamiseen ja kesäkukkaistutuksiin. Hatanpään Arboretum on ihan must, ja ehdotelkaa ihmeessä hyviä kohteita niillä nurkilla. Yövymme Valkeakoskella pari yötä, joten sielläkin pälyillään varmasti ympärillemme.

Jokin liljan luonnonlaji, jonka lehdet on varjoliljamaiset. En muista mikä...

Puutarhassa on taas kukkijoiden vallan vaihdos. Liljat ovat nyt primadonnina, mutta mukaan tulevat hurjaa vauhtia syysleimutkin. Iso osa liljojani kuoli tappotalveen 2015/16, mutta uinuvia kynsiä jäi näköjään eloon. Nyt ne taas kukkivat!

Tämän tumman kaunottaren nimi on päässyt unohtumaan, kun se oli monta
vuotta hävöksissä.

'Lollypop' kukkii edellisen vieressä muutaman varren voimin myöskin.

Kuningaslilja (Lilium Regale) on uudempaa istutusta. Neljästä sipulista on
kasvanut jo ihan komea ja tuoksuva tupas.

Muita liljoja on myös aukeamassa. Puuliljat ovat järkyttävän suuria. Pian aukeaa hurjan kookkaat torvet! Onneksi meillä ei  ole vuosiin näkynyt liljakukkoja, ja aiemmatkin olivat yksittäisiä satunnaiskulkijoita. Näiden loisteesta nauttii!

Ruusumaasta tarinaa seuraavalla kertaa...

Työviikko on edessä. Lomaa en ole pystynyt pitämään, kun ei minulle ole tuuraajaa. Siispä parin päivän työreissu saa käydä lomasta. Pitelen lomia sitten syksymmällä, kun toivottavasti on jo sateita helpottamassa kasvien elämää.

Iloa, valoa etc!

Onko pakko sanoa, että heippa kesä?

Eilen aamulla himppua ennen kuutta (edelleen ihan epäinhimillinen aika!) vilkaisu lämpömittariin kertoi, että lähellä hallaa on menty. Mittarissa oli +2,9, ja aurinko oli noussut. Tänään pottumaan antia muonahuollon aineeksi nostessa huomasin, että ylimmät latvalehdet olivat ottaneet hittiä kylmästä. Voi mahoton - elokuun alkupäivinä melkein hallaa!

Syyskukkijat vasta aloittevat. Japaninhappomarjat (Berberis thunbergii) ei tarvi kukkia
ensinkään, sillä lehdet koko kesän kukat. Takana väriminttu (Monarda) ja aina kaiken
kontrastina ihana kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii')

Muut kasvit eivät olleet ottaneet osumaa kylmästä, mutta enpä muista milloin viimeksi olisi elokuun alussa ollut kylmiä öitä! Olen niin orientoitunut siihen, että meri pitää meidät lämpimänä pitkälle syksyyn. No tämä kesä on ollut ihan omanlaisensa.

En pidä keltaisesta... mutta vihma 'Cyni' (Cytisus nigricans 'Cyni') on
suloinen pimenevissä illoissa loistavissa kynttilänliekkimäisissä kukissaan.

Yli 50 vuotta vanhan muistini mukaan (suurin osa dataa on jo moneen kertaan ylikirjoitettu kovalevylläni) kesissä on ollut hurjasti eroja. Joskus on sarjoissa kuumia tai kylmiä kesiä, sama on sateissa. Niitä joko on tai sitten ei. Sitten on siunattu sarja sekalaisia kesiä, jossa on poutaa ja sadetta sekaisin. Välillä on ukkos- ja myrskykesiä - toisinaan taas ne jäävät lähes puuttumaan.

Vaikka on kylmää ja kuivaa, niin on kuitenkin vehmasta. Kiitän jokea vedestään.

Nyt on neljä peräkkäistä kesää tosi eri kaliiberia keskenään. 2016 oli sadekesä. 2017 oli kylmä ja kuiva.  2018 oli ennennäkemätön kuiva hellekesä. 2019 samaan tapaan vuoden 2017 kanssa on ollut kylmä ja kuiva. Ja ilmeisimmin sangen lyhyt. Ei tarvi puhua ilmaston lämpenemisestä Pohjanmaalla. Sadetta saadaan vain talvella näköjään.

Ranskanruusu 'Merveille' on hetken kaunis! Viimeiset kukat tältä erää.

Kesä on kulunut letkuja raahatessa ja kastelua asemoidessa. T-paitakelit on olleet harvassa, poislukien se yksi helteinen viikko. Siis tervetuloa syksy - illat jo pimenevät ja ensimmäiset tähdet ovat syttyneet öiselle taivaalle. Jos saisi sadetta, niin töissä voisin istuttaa lukuisat ruusun- ja puun taimet viimein maahan. Ei ole ollut järkeä istuttaa vielä juurikaan mitään, kun kuivuus on niin totaalista. Tulee siis kiire syksy!

Alppipiikkiputki (Eryngium alpinum) metallinhohto on ainulaatuista.

Huomenna töissä on taas kunnon kastelujumppaa. Kiipeän kymmeniä (melkein sata) kertaa traktorin kopista ulos kastelukärryn päälle - ja takaisin. Keinokastelulla on rajansa mihin se pystyy porokuivassa maassa. Kotona sama toistuu sadettimien asemoinnilla, mikä on huomattavan kevyttä päivän töihin verrattuna.

Tassuterapeutti Rieko pitää sieramet pinnalla muun elämän sietämättömän
"keveyden" kanssa. On tää niin hauskan hönö! Aina niin vilpitön - paitsi kerjätessään.
Minulta kerjätessä tää istuu selin muka muualle katsellen... tiukasti jalan vieressä.

Tunnustetaan tämä elokuu syyskuukaudeksi, ja jatketaan elämää silti positiivisin ajatuksin. Syksyssä on aina puolensa, vaikka mustikoita ja puolukoita ei metsästä löydykään. Viinimarjat kypsyttävät marjojaan joka tapauksessa runsain määrin. Aina on jotain, mihin ajatus tarttuu.

Iloa ja Valoa!