lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kukkapuut ja pionit estradilla

Kukkivat pienet puut ja pensaat ovat puutarhassa tietynlainen perusrunko, joka tuo vihreyttä, vehmautta ja silmänruokaa kukkien muodossa. Alppiruusujen kukinta oli todella näyttävää, mistä iloitsin ihan hurjasti.

Alppiruusuristeytys 'Haaga' x 'Feuerschein' on Osmo Jussilan kautta saatu
Olli Wuokon tekemä risteytys.

Rhodojen aika alkaa olla ohitse, mutta seuraavat primadonnat tarjoavat jo parastaan. On syreenien aika. Niissä tavallinen pihasyreeni (Syringa vulgaris) on ensimmäinen laji kukassa. Tuoksu on ihana! Seuraavaksi näyttää ehtivän erilaiset risteymät ja unkarinsyreenit.

Metsäpuutarhan varjossa jalosyreeni 'Annabelle' (Syringa hyacinthiflora)
kukkii suurin ja lumoavasti tuoksuvin kukkatertuin.

Pihasyreenin kirjavalehtinen muoto Syringa vulgaris Aucubaefolia on yksi
valontuojista sekin. Pitää siirtää se vähän parempaan paikkaan.

Istuttamalla useampia syreenilajikkeita päästään muutamien viikkojen kukinta-aikaan. Syreenillä on aina paikkansa puutarhassa! Kukkien värejä ja muotoja piisaa. Yhden syreenin olen leikannut rungolliseksi.

Viimeinen kukkiva syreeni on likusterisyreeni (S. reticulata). Tämä on kirjava-
lehtinen lajike 'Golden Eclipse'. Ihan hullun täynnä nuppuja pieni puu!

Lumipalloheisi lähes täydessä kukassa. Kostea kevät piti kaikki inhat
kirvat loitolla tästä pensaasta. Muistopuu tämäkin kun olen saanut sen
äitini äidin siskolta - armoitettu eteläpohjalainen puutarhahullu hänkin.


Vielä haluan esitellä ruusuorapihlajan, joka oli viime vuoden äitienpäivälahja Maestrolta. Se sai koko tontin parhaan ja suojaisimman paikan porraspielen alppiruusujen viereltä. Siitä otettiin iso pihlaja muutama vuosi sitten pois, joten areena oli vapaa jollekin tosi hienolle pikkupuulle. Nappivalinta oli ruusuorapihlaja Paul's Scarlet (Crataegus x media)

Ensimmäiset näytekukat. Isona tämä on todella huikea kukkapuu!

Kukat on kuin pieniä ruusuja! Toivottavasti meillä on yhteistä tulevaisuutta
perin väärällä vyöhykkeellä. Suositus näille on vyöhykkeet I-II.

Loikataan pionimaan anteja tutkimaan. Luonnonlajit ovat oikeastaan jo kukkineet, mutta amerikanpeijoonit, eli quad hybridit aloittavat. Niiden kukan koko on huikea!

Pionispesialisti Ahti Vallin siemenkasvatuksista on tämä kaunotarkin peräisin.
Amerikanpionit kasvavat hyvin ilman tukea, ja kukinta on kiinanpioneita vähän aikaisempi.

'Olga'sta olikin nuppukuva pari postausta sitten. Kukat ovat vieressä rehottavaa
quad-hybridiä paljon pienemmät, mutta kauniin puhtaan valkeat.

Pionien kukinta tulee olemaan ikimuistoinen - paras aikoihin, jos vain sateet ja myrskyt eivät turmele kukintoja. Minullahan ihan valtava osa pioneista kuoli 2015/2016 talven äkkivääriin pakkasiin paljaaseen ja syysateiden märäksi liottamaan maahan. Meinasin nakata pionihanskani lopullisesti tiskiin, sillä yhden kasvin hankintahinta on kuitenkin 15 eurosta ylöspäin. Minulta kuoli kymmeniä pioneita, joten mieli oli perin mustana näiltä osin.

Takana 'Olga' ja edessä amerikanpeijooni.

Sinä kesänä osuin käymään Satakunnassa intohimoisen pioniharrastaja Ahti Vallin luona, jonka mielestä ei ole syytä luovuttaa pioniharrastusta moisen vastoinkäymisen edessä. Lähdin sieltä melkoisen monta juurakkoa matkatavaroissa. Nämäkin amerikanpionit ovat kaikki sieltä peräisin, samoin Olga ja useita kiinanpioneita. Nyt ne kukoistavat ihan uskomattomalla tavalla! Onneksi kävi lopulta näin, että tein ison uuden pionimaan jokirantaan puulajipuiston perukalle täyteen aurinkoon ja tuulilta vähän suojaan. On ilo katsoa nuppujen paljoutta!

Muoks: Linkki pionienhankintareissuun.

Viimeiset sipulikukat on pallolaukat pionimaassa. Tykkään näistä palluroista!

Muualla puutarhassa on tarjolla kitkemistä, kattamista ja kastelua. Kuvat kertokoot sen tuhat sanaa:

Kivipuutarha on riehaantunut kasvuun. Kiviä tuskin näkee kasvien levitessä hurjasti.

Muotoja, värejä ja kukkia kivipuutarhassa.

Maariankämmekkä leviää jo ihan omaan tahtiinsa kivipuutarhassa. Nämä oli
alunperin rescuetaimia kultakaivoksen rakentamisen alta pelastettuina.

Ruusumaa on piukassa nuppuja. Tulee loistava kukinta! Nuo punaiset puskat
on japaninhappomarjoja 'Orange Rocket'.

Loppukevennyksenä taas Rieko ja pallo. Tai siis mitä pallosta on jäljellä...

Turkki on pörheänä, kun ollaan just tultu merenrannan uintireissulta.

Olipa kerran pallo. Kuoret on silti vielä rakas retuutettava!

Rieko on mahdottoman hyvä ja nopea palloilija. Kuvasta päätellen pitää tarttua
saksiin - turkki on päässyt vähän kasvamaan :D

Lisää kuulumisia ja kuvia taas kun kerkee kuvia ottamaan, käsittelemään ja kirjoittamaan. Iloa ja valoa viikkoosi kukkean kesän keskellä!

20 kommenttia:

  1. Ruusuorapihlaja on jo listalla, nyt kun drummondii on ruksattu !

    Oi kuinka ihanaa, sinullahan on aivan koko ihana kukintakausi vielä pitkälti edessä, me ollaan reilu viikko vähintäään etumatkalla, lumipalloheisi lopetti juhannuksen jälkeisellä viikolla, valkoiset syreenit jaksoivat juhannukseen.

    Minulta ovat nuo amerikan peijoonit menneet ihan ohi, mistäs tuommoisia ihanuuksia saa?

    Rapsutukset Riekolle ja terkut kaikille!

    Peeäääs: pitää kysyä, oletko leikkonut esim. Ilosta kukkineet pois, tekeekö uusia kukkia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajilista kun käy vaativammaksi, niin niistä suojaisista ja hyvistä paikoista alkaa tulla pulaa. Ruusuorapihlaja on kyllä sellainen namu, että kannattaa katsastaa paikkaa jo valmiiksi. Meillä on takana helpon talven virheetön menestyminen, mutta takeita ei ole tulevista talvista. Toivon silti parasta!

      Amerikanpioni on nelinkertainen hydridi, (P.lactiflora x P.mlokosewitchii) x (P.wittmanniana x P.peregrina) Nuo omani ovat A. Vallin omia siemenkasvatuksia, ja jatkosta ns. hylättyjä. Silti tosi hienoja. En tiedä mistä niitä saa, mutta ehkä google neuvoo. Jos ei löydy, niin jaetaan näistä minun puskista. Laittelen kuvia, kunhan alkavat tosissaan kukkia.

      Peeäässään vastaan, että en ole leikannut Ilon kukkineita kukkia pois. Silti kukkia piisaa hyvästi toista kuukautta, ja yksittäisiä jälkikukkia vielä syksylläkin. Ilo on kanadalaisen 'John Davis' ja R. x malyi 'Kempeleen Kaunotar välinen risteymä. Pidän siitä kovin, mutta tilaa sille pitää varata pari metriä. Ilosta on iloa tosi paljon! Osuva nimi kerrassaan!

      Poista
  2. Ihanat pionit. Olen vakaasti päättänyt lisätä pioneja puutarhaan. Ovat kestäviä, kauniita ja helppohoitosia. Tappotalvi vei minulla pari pionia mutta suurin osa säästyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta kuoli peräti 16 pionia, ja vain kymmenkunta jäi henkiin. Oli ilo ja onni, että innostuin vielä väsäämään ihan uuden alueen suurin piirtein pelkästään pioneille. Lisänä on kevätkukkijoita ja punahattuja sekä sinipallo-ohdaketta syksyn iloksi. Muutamalla lajilla saa kuitenkin koko kesän kukintaa. Ja pionien loistoa ei vain voi vastustaa!

      Poista
  3. Thanks for sharing these wonderful photos
    Have a nice Sunday
    Maria

    VastaaPoista
  4. Kaunista kukintoo on siulla siellä! Tuota likusterinsyreenii tilasin ja istutin tuohon mehtäalalle. Kirkonkylällä Rääkkylässä päiväkodin aijan vieressä on mahtavankokonen likusteri ja upeassa kukassa paraikoo. Pioneissa tul miullekkin menetyksiä sillon tappotalavena. Hienoja nuo amerikkalaiset pionit. Lapsuuvesta muistan tuon maariankämmekän, onko kostii tuo kasvupaikka? Hieno väri happomarjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotahan kunhan sen kukkakuvia saan blogiin. Se on huikea! Leveäksihän nuo kasvavat, mutta ehdottomasti jos tilaa on niin tuommoinen pihaan!

      Maariankämmekät ovat suokasveja, eli kostea paikka on tarpeen. Kivipuutarhan alanko on just sellainen, niin se on päättänyt lisääntyä vähän sinne ja tänne. Ei haittaa ollenkaan. Kukat on joka kasvissa ihan yksilöllisesti raidoitettuja.

      Poista
  5. Tappotalvi jäi kyllä elävästi mieleen, vaikka pioneja en menettänytkään. Muita kasveja kyllä. Moisia talvia ei sentään kovin usein ole, joten hienoa, että rohkenit aloittaa pionikasvatuksen uudelleen.
    Näköjään ruusuorapihlaja menestyy ylempänäkin. Omasta postatessani moni kysyi sen kestävyyttä, jonka mainitaan olevan I-II -vyöhykkeet. Tietysti istutuspaikallakin on merkitystä, mutta ilmeisesti sitä kannattaa kokeilla suositusvyöhykkeiden ulkopuolellakin.

    Näin taas huomaa, miten monivyöhykkeinen maa Suomi on. Täällä etelässä syreenit ovat lopettaneet kukintansa aikaa sitten ja teidän nurkilla niistä pääsee yhä nauttimaan.

    Rieko on mainio pörrökoira. Tyttäreni entinen hevonen teki pallojen kanssa samanlaista jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että sain tuhdin kimmokkeen istuttaa pioneita uusiksi. Nyt korjataan sen liikun satoa suuren ilon kautta.

      Minä olen vuosia ollut ns. vyöhykkeen venyttäjä, eli olen kokeillut arkoina pidettyjä kasveja ihan määrätietoisesti. Vyöhykesuositukset annetaan varovaisuuden periaatteella, ja kun kokemuksia pohjoisempaa ei ole, on suositukset varovaisia. Minä olen testannut monia sortteja täällä autenttisessa V-vyöhykkeen kurjuudessa. Monta vainajaa on tullut, mutta monet ovat myös pärjänneet läpi monenlaisten talvien.

      Pörrökoira tarvitsee saksia, kun kesäkuosi on päässyt vähän ryöpsähtämään. Ja pallot on käyttötavaraa. Monesti kovin lyhytikäisiä.

      Poista
  6. Ruusuorapihlaja on kirjoitettu muistiin. Pitäisi meillä mennä konstauluitta.
    Vau, sait paljon apuja pionien kanssa👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysikasvuisen ruusuorapihlajan kukinta näkyy ainakin naapuriin asti. Virossa niitä ihalin, ja viimein sain oman kokeiltavaksi väärällä vyöhykkeellä. Toivon parasta, ja olen onnellinen ensikukinnasta.

      Poista
  7. Onpa upeasti kukkiva lumipalloheisi ja kauniit pionit
    Riekolla on niin sanotusti pallo hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että Riekolla on ns. pallo usein ihan hukassa :D

      Poista
  8. Ruusuorapihlaja on upean näköinen! Hienoa, että selvisi ensimmäisestä talvestaan. Eikös se ole monen kasvin kohdalla niin, että mitä useammasta talvesta kasvi alkuun selviää, sitä todennäköisemmin se selviää myös hankalampien talvien yli? Eli vasta istutetun arkajalan kannalta on hyvä, jos ensimmäiset talvet sattuvat olemaan keskivertoa lempeämmät kasveille. Lumipalloheisi on mahtavan näköinen! Amerikanpionissa on oikein kaunis väri, oikea hempukka! Riekon pallorieha näyttää Karon palloleikeiltä isommassa koossa. Palloressukka on kyllä vähän kärsineemmän näköinen kuin Karon vuosia vanha tennispallo :D Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kokemuksen mukaan puuvartiset juurtuvat kolme ensimmäistä vuotta. Sitten alkaa kasvu ylöspäin. Eli kun kolmannesta talvesta selviää, niin jatko on varmempaa.

      Viikko on jälleen alkanut vauhdikkaasti töissä. Ei ole kahta samanlaista työpäivää.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Amerikan peijoonit on ihan hörselöitä. Nuo omani on sellaisia jalostuksesta poistettuja, mutta mielestäni aivan ihania!

      Poista
  10. Lössähtäneet pallot on ihan parasta, ei uunituoreilla mitään tee! T: lapinkoirapojat Lumes & Mesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta ja kommentista blogiini, Aliel! Puhki purettu pallo on ihan paras Riekonkin mielestä. Terkut lapinkoirapojillesi!

      Poista