maanantai 20. marraskuuta 2017

Terminen talvi on alkanut - pohdintaa talvenkestävyydestä.

Kyllä näyttäisi termisen talven otteen pitävän täällä rannikollakin. Lämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle vuorokauden ympäri. Tervetuloa talvi - kiva kun toit lumihunnun mukanasi! Loppuviikosta pieni myräkkä nostaa hetkeksi lämpötiloja plussan puolelle, mutta tilanne palaa pakkaselle. Olkoon nyt siis talvi.

Luminen maisema Arbetorumin laidalta. Koiran takana pystyoksainen hopeavaahtera
(Acer saccharinum), jonka luvataan menestyvän vyöhykkeillä I-III.

Kasvien talvehtimisessa loiva syksy ja hitaasti kylmenevä maa on optimaalista. Kasvithan alkavat valmistautua meidän oloissamme talveen päivien lyhetessä ja ilmojen kylmetessä. Ensimmäiset pakkaset viimeistelevät talveentumisen. Meren rannan pitkänlempeä hiljainen kylmeneminen sopii oikein hyvin aroille puuvartisille, jotka ehtivät tuleentua talvenkestäviksi väärästä vyöhykkeestä huolimatta.

Amerikanjalopähkinä (Juglnas cinerea) pärjäilee
vyöhykkeillä I-III


Ryhmä- ja kanadanruusut eivät näytä erityisesti valmistuvan talveen. Syksyisin ne jäävät vihreiksi ja nuppuja jää paljon versojen päähän pois leikattaviksi. Niiden kasvurytmissä kesämme on siis liian lyhyt. Niin minustakin. Tästä huolimatta osa lajikkeista näyttää tekevän uudet silmut, joten jonkinlaista talveen havahtumista on nähtävillä. Verson pituuskasvu pysähtyy ruusuilla täällä kuitenkin elo-syyskuun taitteessa, ja siitä alkaa kasvin karaistumien talvenkestoon.

Kesä loppuu kanadalaisilla aina kesken.

Juuristo on monen kasvin kylmänaroin osa. Siksi ruusuja suojataan tyvimullituksella ja erilaisilla katteilla. Syvällä talvehtivat juuret ovat parhaassa turvassa kylmän vaikutuksilta. Ainakaan ryhmäruusuilla versot eivät säily, ja ne leikataankin keväällä matalalta pois. Aika paljon meni kanadanruusuillakin versoja tänä keväänä, mutta oma veikkaukseni oli liian aikaisin poistettujen talvisuojausten aiheuttama versojen "palaminen" auringossa. Juuret eivät kuitenkaan ottaneet tarpeksi vettä versojen jo haiduttaessa. Eli versot kuivuivat. Kiittelin itseäni kaksin käsin kättelemällä malttamattomuudesta.

Askarointia talvisuojauksessa en pidä työläänä. Se on viimeisiä
harrastuksia puutarhanhoidossa. Sitten kausi on lopullisesti ohi.


Talveentumiseen kasvilla kuuluu monenlaisia biokemiallisia muutoksia, jossa mm. tärkkelys muunnetaan helppoliukoisiksi sokereiksi, aminohappokoostumus muuttuu ja vettä haihtuu kasvista pois. Kasvien soluja suojaa eräänlainen jäänestoaine, jonka turvin kasvin solukko säilyy särkymättä kylmissä oloissa. Kun kelit hiljalleen kylmenevät, niin tuo prosessi sujuu hyvin. Syksyn 2015 äkkipakkaset märkään ja paljaaseen maahan tappoi paljon kasveja. Se oli liian paljon ja liian äkkiä. Kasvien solukko särkyi äkkipakkasiin, ja tuho oli tappava.

Piikkiaralia (Aralia elata) on kestänyt pahojakin talvia.
Kasvuvyöhykkeiksi mainitaan I-II

Aiemmin puhuttiin ilmaston lämpenemisestä, sitten termi vaihdettiin ilmaston muutokseksi. Se ennusti lämpösumman kasvua, ja varhaisempia keväitä. Niitä ei ole vielä näkynyt, vaan takana on kolme susisurkeaa - kylmää ja märkää kesää. Sellaisia on toki ennenkin nähty, joten ei mitään uutta auringon alla sen suhteen.

Viinikärhö 'Mikelite'. Kaikki isokukkaiset kärhöt kuolivat talveen 2015/2016

Useimmat meillä aroiksi luonnehditut kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa viihtyäkseen. Ruusut auringonpalvojina ilman muuta kuuluvat tähän porukkaan. Isokukkaisten kärhöjen kanssa minulla on ruusuja pitempi yhteinen historia, jossa tutuksi tuli muutama asia. Jos kesä oli kylmä, niin seuraavana vuonna versoja oli vähemmän ja myös kukinta niukempi. Jos kesä oli lämmin, niin hankalankin talven jälkeen nousi vahvoja versoja kukkien runsaasti. Eli kulunut kasvukausi antoi hyvät tai huonot edellytykset seuraavan kesän kukintaan.


'Viola'n nuput elokuisessa ilta-auringossa silloin muinoin.

Tämä syystalvi toi mukanaan ihan kunnollisen lumipeitteen. Sitä on noin 15 senttiä melko kuohkeasti. Lumen laadulla on oma merkityksensä - nuoskalumi ei suojaa yhtä paljon kuin kuohkea pakkaslumi. Minulla edelleen odottaa talvisuojaturpeet säkeissään ruusumaiden vierellä. Jos tämä määrä  lunta pysyy, niin niitä ei tarvita. Mutta jos olosuhteet muuttuvat, niin ne on äkkiä lapioitavissa penkkien päälle. Lumi itsessään on paras kate ja suoja. Sen saatavuus täällä rannikolla syystalvesta on vain epävarmaa. Nyt kävi tuuri.

Lumi suojaa - ja raskauttaa puita. Puutarhassa on piisannut ravisteluja oksilta.


Sään seuraaminen on antoisaa. Tykkään käydä ilmatieteenlaitoksen sivuilla katsomassa jäätilannetta. Merenrannan asukille sillä on iso merkitys säässä ja ilmastossa. Toinen mielenkiintoinen sen paikallissään lisäksi on pitkän ennusteen seuranta. Aamuhan alkaa ikkunasta ulos kattomalla ja lämpömittaria vilkaisemalla.

Näihin aatoksiin ja tunnelmiin! Mukavaa viikon jatkumoa :)

12 kommenttia:

  1. Kiitos, sinulla on tuota opiskeltua teoriatietoa!! Minäkin kärräsin heikompien ruusujen juurille lunta lisää. Isommat pensaat kun jäävät lunta paitsi, kun on vielä lehtiä suojaamassa juuria lumisateelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidän ilmasto tuottaa siihen sopeutuneita kasveja. Sitten jotkun maanikot istuttavat eteläisiä lajeja ihan uteliaisuuttaan. Se on yksi hulluuden laji. Silloin talveentumisen anatomia on hyvä ottaa selville, jotta voisi auttaa arkoja kasveja selviämään haasteista.

      Lehdet on hyvä suoja, samoin mikä tahansa maanpinnan kate. Hiljalleen kylmenevä maa on kasveille paras, ja sitähän olemme saaneet kompensaationa kurjasta kesästä.

      Poista
  2. Mulla on suojahavut vielä metsässä, onneksi ne voi kipaista sieltä aika nopsaan.

    Kiitos mielenkiintoisesta tietopläjäyksestä, tuli uutta tietoa.

    Minua ihan vähän huvitti tuo sinun juglans, mulla on kerrankin joku karahka isompi ja vantterampi kuin sulla. Täällä kolmosella se kyllä oikeasti kasvaa. Pähkinöitä odotellessa...

    Nyt ollaan pakkasella täälläkin, autot lipsuttelevat tuossa tiellä (pitkä loiva mutka) ja minä meinasin kellahtaa selälleni kun koiran kanssa tulin kävelyltä. Lunta vain puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metässä ne havut minullakin on vielä. Mutta pari nykäisyä Husqvarnasta, niin nuoria kuusia kaatuu oksittavaksi. Niitä meillä piisaa.

      Sun Juglans on mun siemenkasvatustaimi. Tuo mun oma on reilut 1,5 metriä, mutta se kasvaa jo toista kertaa tuota mittaa. Se kun kaatui tyveä myöten muutama vuosi sitten myrskytuulilla. Lähti onneksi uudestaan versomaan, tällä kertaa useampiversoisena.

      Ja liukasta täälläkin. Lumipolanne ei ole erityisen pitävää nastarenkaankaan alla. Pelloilla lenkkeillessä joutuu jo vähän kahlaamaan hangessa. Metsissä on lumi jäänyt enimmäkseen oksille, joten siellä alla on helppo kulkea.

      Voimia viikkoosi!

      Poista
  3. Nippanappa pakkaasella (-0.7) ja lunta eiku nimeksi. Vitsi, oliski jo enemmä lunta. Seuraan säätä iha himona, monta kertaa päiväs. Teillähän on tosiaan jo talavi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sään seuraaminen on puutarhanhoidon liitännäisharrastus ihan luontojaan. Ja luontoihmiset yleensä hurahtaa myös puutarhanhoitoon. Toivotaan teille kans lumen valkeutta!

      Jossain mekin ollaan etulinjassa eteläisiin harrastajiin nähden - talvi tulee tänne ensin. Vaihtaisin sen kyllä lennosta varhaisiin keväisiin :D

      Poista
  4. Kyllä vaan, elämme säätilojen mukaan ja olenkin todennut, että säästä puhuminen on suomalaisten small talkia. Teillä on lunta! Niin kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on noin 15 senttiä ja luvassa on myräkän mukana saman verran lisää perjantaina. Silloin viimeistään muutkin saavat valkean maan ainakin hetkeksi.

      Poista
  5. Teillä on jo kaunis lumikerros. Meillekin tuli lunta viime yönä, joten kauniilta näyttää nyt. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi virkistää kivasti myös mieltä. Lumikerros lisää valoisuutta ihan ihmeesti. Marraskuun pimeät onkin sangen uuvuttavaa aikaa. Lumi auttaa siihen kummasti.

      Poista
  6. Jopas teillä onkin lunta oikein mahdottoman paljon! Joko olet sukset kaivanut esiin! Taitaa Rieko olla innoissaan metsälenkeistä. Meillä on vasta kevyt kesi, enempää en haluaisikaan, paitsi kukkamaille sellaista suojaavaa lunta tietenkin, muualle ei kiitos.

    Tuo ruusumaan analyysisi vietteli, vaikka toivon etten ruusuihin hurahdakaan kovin, täytynee se Ruotsin tuliainen ('Skeda'rosen)käydä vielä tyvisuojaamassa uudelleen - en tiedä kuinka herkkis se onkaan, vaikka joillakin taimistolla sille luvataan huomattavaakin kestävyyttä, sitä toivon!

    Ihania talvikuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukset on samassa varastossa, kuin ööö... ainakin 10 vuotta. Itse asiassa pohdin niiden uudelleen käynnistämistä. Epäilen kuitenkin paimenkoiran jahtaavan suksenkärkiä epätoivoisen raivokkaasti. Ehkä asia tulee kokeiltavaksi kuitenkin talven mittaa. Hyvää kuntoiluahan se olisi.

      Poista