lauantai 4. marraskuuta 2017

Minun puuni

Sain tämän ihanan haasteen Leila Kastellilta ja Kivipellon Sailalta. Todella mieluinen haaste, sillä olen niin kovasti puihin päin kallellaan. Voisi puhua ihan rakkaussuhteesta. Kaikkineen tällä tontilla on reilut 400 elossa olevaa, minun istuttamaa puuta tai pensasta. Erinäisiä kokeiluja on kuollutkin.

Yksi rakkauksistani on amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea). Tämä sai
myrskytuulissa 2015 pahasti siipeensä, mutta versoi sitten tyvestä uudestaan.
Odotan taas kasvua isoksi puuksi. Eksotiikkaa pohjoiseen! Kestää kyllä talvet.

Ymmärrettävästi vaikeuksia on valita niistä yksi. En tätä kirjoittaessa tiedä vielä itsekään, mikä niistä olisi se merkittävin. Ehkä se kehkeytyy tässä kirjoitusta tehdessä.

Toinen vehmas ja eksoottinen on piikkiaralia (Aralia elata), jonka lehtien koko
on ihan huikea! Tämä tuo viidakkotunnelman - tosin hyvin piikkisen.


Aloin rakentamaan arboretumia 2010, kun hevosten lähdön jälkeen laitumet huusivat tyhjyyttään. Siitä se idea lähti...! Ja lähti tietenkin heti kerrasta lapasesta. Mopo keulien istuttelin yhtä jos toistakin. Alue ristittiin kuitenkin ensin Arbetorumiksi hieman kirjaimia viilaten. Puulajipuisto kun ei synny ihan muutamissa vuosissa. Innostuin myös kasvattamaan siemenestä puuvartisia. Siinä isona innostajana oli klorofylli.comin puuvartisten siemenketjukirjeet. Harrastus sai uuden ulottuvuuden kotikasvatuksesta. Ja onhan se jotenkin erityistä, kun on ihan siemenestä itse kasvatettu puu.

Arbetorumin runsautta. Takana hopeakuusi, kukassa likusterisyreeni
'Golden Eclipse', vierellään hopeavaahtera (Acer saccharum) ja edessä
päivänliljaa, pioneita ja enkeliperhoangervoja. Kuunliljan lehdetkin
kurottelevat kuvaan mukaan.


Lähtökohtaisesti olen todella altistunut pihlajien ja vaahteroiden lajikkeisiin. Näistä kahdesta suvusta löytyy lopulta se valinta. Pihlajia on alun kolmattakymmentä. Vaahteroita on parikymmentä erilaista. Niiden hienous on lehdissä ja syysväreissä. Pihlajat vielä extraavat upean kukinnan ja marjat syksyä värittämään.

Harvemmin nähty Taatanpihlaja eli Sorbus x thuringiaca
'Fastigiata' kukassa kesäkuussa.


Mielestäni ihan hienoin pihlaja on Sorbus commixta 'Dodong' eli Tuurenpihlaja. Olen aina sanonut, että jos minulla olisi vain pieni piha, johon sopii yksi puu - niin valinta olisi Tuurenpihlaja. Ehdottomasti. Tämä puu on "pohjolan palmu". Se versoo pirun aikaisin huolimatta kylmistä keväistä. Sen silmut aukeavat todella kauniina tarjoillen kukkanuppunsa näkyviin jo varhain. Eikä palellut pakkasiin. Ihan huikea huomattava se on räikeän syysvärinsäkin puolesta!

Kaikki lupaukset ovat edessä - versominen, kukinta, ruska ja marjat!
'Dodong' on upein pihlaja kokonaisarviosssa. Toki muitakin tooosi hienoja on, josta kuvalla esittelen vielä yhden, eli Sorbus aria 'Magnifica'n

Sorbus aria 'Magnifica' loistaa hopeisin lehdin. Tuntisitko
pihlajaksi? Virosta tämän toin, ja hyvin on viihtynyt.
Mutta vielä yksi ihan jäätävä ihanuus on sulohelmipihlaja (Sorbus prattii), jonka lehtien äärellä olen ihan myyty. Katsopas:

Niin söpön karvaiset silmut puhkeavat hiirenkorviksi! Liikkistä!

Heti hurjan monilehdykkäiset lehdet. Hieno!
Rakkauteni pihlajiin on vankkaa. Mutta nyt tulee the Puun valinta. Se menee kuitenkin vaahterolle - suurien tunteiden Acer platanoides 'Drummondii'lle

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' on vienyt sydämeni jo aikoja sitten.

Tämä puu on hurjan merkityksellinen minulle. Sen hankin PääPuutarhurin ystävällisellä avustuksella 2010. Tätä lajia ei ollut saatavissa pohjoisesta noina vuosina. Se on metsävaahteran kirjavalehtinen lajike. Ihan yhtä kestävä, kuin tavallinen metsävaahterakin. Erona on paljon lievempi kasvuvoima. Tavallinen metsävaaherahan on mitä kasvuvoimaisin ekoina vuosikymmeninään. Tämä on hillitympi.

'Drummondii'n istutin kuolleen issikani haudalle. Siksikin se on niin voimakas muistopuu. Meillä istutetaaan merkkitapahtumiin aina puu tai pensas. Niitä on jo paljon - jokainen ladattu täyteen jotain merkittävää. Niistä jokainen on tärkeä, vaikka niitä ei nyt esitelläkään.

Kuva on vuodelta 2014. Puu on nyt rutkasti isompi. Mutta valontuoja - huomaatkos?
Tuo kirjometsävaahera on Valon Tuoja. Se valaisee paikkansa ihan suvereenisti. Vaaleat lehdet toistavat ja keskittävät valon. Valo on toivoa, joten tämä vaahtera on Toivon puu.

Lehtien puhkeaminen toukokuussa on perin vaaleaa. Keijukaisten vaahtera tämä on.

Ja kappas hassua sentään - Raahen kaupunkiin tekemissäni istutuksissa tänä vuonna kaksi 'Drummondii'ta sujahti yhteen puistoon. Edellisessä postauksessa mainitsemani Kari Juva veistospuiston suunnitelmissa on kaksi 'Drummondii'ta. Tuokoon ne valoa ja iloa kaikille ohi kulkeville!

Kiitän saamastani hienosta haasteesta, ja välitän sen edelleen Hirnakalle, Cherille ja Maatiaiskanasen elämää -blogeille. Jos joku muukin tuntee asian omakseen, niin voi poimia tästä mukaansa!

24 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja niin monta upeaa puuta:) Vaahtera on hyvä valinta ja tuo kirjometsävaahteran lehti on kyllä niin kaunis! Mukavaa päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ennen kaikkea PUUtarhuri, joten mitä namuisin haaste oli tämä. Kirjometsävaahteran soisi yleistyvän pihoissa ja puistoissa. Se todella kääntää katseet.

      Poista
  2. Kertakaikkisen ihana postaus! Haaste menikin oikealle henkilölle. Vaahtera on hyvä valinta. - Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, sunnuntai onkin ollut mitä mukavin! Vaahteraa usein manataan sen runsaan lehtisadon tippuessa maahan. Mutta se nyt vain sattuu olemaan lehtipuiden luonto.

      Poista
  3. Iski kyllä pikkuinen kateuden piikki katellessani ja lukiessani puuvalikoimastasi. Ollappa isompi tontti, niin ehdottomasti oma arboretum olisi jo pitkällä. Vaan mitäpä murehtimaan sellaista, mitä ei ole eikä tule. Niinpä ihastelen sinun ja monien muiden hienouksia.
    Tuo Drummondii on kyllä hieno. Mutta niin on kaikki muutkin esittelemäsi puut. Magnifican lehdet kerrassaan kauniit ja piikkiaralian viidakkomainen olemus, vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isossa tontissa on puolensa. Tila ei rajoita harrastusta. Vaan jossain tulee hoidollinen raja - mitä ehtii, kerkiää ja jaksaa hoitaa. Onneksi puut pärjäävät tosi paljon vähemmällä hoidolla, kuin vaikkapa perenna- tai ruusumaa.

      Poista
  4. Voi hurja miten hieno puukokoelma siellä onkaan. Olen aina ollut innostunut puista, mutta kovin vähän olen niitä istuttanut. Kiitos haasteesta, täytyypä hieman tutkia puusuhdettani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mielenkiinnolla kertomustasi puusuhteistasi!

      Poista
  5. Titan puuvalikoima on omaa luokkaansa. Niin hienot ja arvasinpas valinnan oikein, drummondiille ja sulohelmipihlajalle on täälläkin paikka katsottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirnakalle helppo rasti päätellä lopputulos. Sen verran useasti olemme Arbetorumia kiertäneet yhdessä. Moneen metkuun olen saanut olla osallisena, kun Karjalan kunnaille on viemisiä ratkottu vaikkapa Särkän perennataimistolla :)

      Poista
    2. Sinulle olen paljosta velkaa, myös tartuttamastasi havu- ja puukuumeesta esimerkiksi. Tänään niitä vimmatusti suojattiin, kaikki keinot on sallittuja kun kasveja varjellaan talttahampailta. Loikkivat jo ryökäleet ihan liian liki. Tuurenpihlajaakin oli käyty katsomassa, nyt on moninkertaiset suojaukset.

      Poista
    3. Vastattu. Sehän olikin ihan huikean kiva haaste, kiitos.

      Poista
  6. Tätä oli niin mielenkiintoista lukea, että päätin omassa blogissanikin miettiä, mitä puut minulle merkitsevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota Risa mukaan tämä haaste - ilolla odotan omia tuumailujasi!

      Poista
  7. Sinulla onkin hieno kokoelma kauniita puita, joista jokainen ansaitsi tulla mainituksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen.... heh - niitä on reilut 400 erilaista kaikkineen. Tämä oli vähän kuin missikilpailun loppufinaali. Monta tosi hienoa jäi vaille esittelyä, jotta postauksen pituus pysyisi edes jotenkin kohtuullisena. Kaikki kuitenkin ovat rakkaita ja ihan itse istutettuja.

      Poista
  8. Nyt olen ihan sanaton! Arvasin, että olen nähnyt vain raapaisun puukokoelmastasi...joskus tulen teille tutkimaan niin ruusut kuin puutkin, jos sallit! Sitten kun....

    Tuo 'Drummondii' meni hankintalistalleni, niin vaahterat kuin pihlajat ovat ihania!

    Ihanaa, kun vastasit haasteeseeni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Saila - olet vallan toivottu vieras täällä! Drummondii on aidosti hankkimisen väärti. Hieno!

      Poista
  9. O-ou! Mikä valikooma, ottaen huamiohon viälä pohojaasen sijaannin! Monta hianua puuta mahtuu tuallaasehe määrähän. Ihana Valon Tuaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen semmoinen vyöhykkeen venyttäjä, jolla on uteliaisuutta kokeilla ihan vääriäkin lajeja. Toki puutarhani on hyvin suojaisella ja edukkaalla paikalla. Ei ihan raainta vitosvyöhykettä.

      Poista
  10. Upea postaus ja että niin paljon olet puita itse istuttanut. Minä ihastuin tähän kirjavaan vaahteraan. Mistäköhän niitä saa ja kuinka korkeaksi se oikeasti kasvaa ja missä ajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Drummondiin luvataan kasvavan 5-8 metriä korkeaksi. Istutin sen 2010 parimetrisenä piiskana. Seitsemässä vuodessa se on kasvanut noin neljään metriin, ja leveyttä on saman verran. Se on selkeästi peruslajiaan hitaampi. Taimistojen tarjontaa etsi googlella lähintä osumaa. Kyllä sitä on tarjolla. Oman tilansa se kyllä vaatii - ihan pikkupuusta se ei käy.

      Poista
  11. Sulla on ihan mahtavia puita!
    Joo, mä rakastuin tuohon ´Drummondiin`, niin kuin arvelitkin. :)
    Tai oikeastaa olen kuolannut sitä aiemminkin, mutta sä sait mun haaveilemaan siitä ihan tosissaan. Tuo valovoimaisuus on todella upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osu ja uppos - arvasin kyllä :)Osta ihmeessä itellesi taimi - se sopisi aivan oivallisesti Vaateramäelle. Jos vihreitä versoja ilmestyy, niin leikkaa ne pois syksyllä. Aina välillä se tuottaa perulajiin taantuneen verson.

      Poista