Uuden ruusumaan tilannepäivitys

En jaksa ahtaa kahden ruusumaan kuulumisia samaan postaukseen, joten aloitetaan tuoreimmasta tapauksesta. Tantaun ja Kordesin ruusuista tehtiin talven pimeinä iltoina yhteistyössä RuusuKummin kanssa istutussuunnitelmaa. Taimet tulivat keväällä, ja niitä on hoidettu kasvihuoneen hoivassa kunnes saivat antaa tilansa tomaateille. Siitä pitäen ne ovat olleet avomaalla purkissaan.

'Matador'in hehkulle on vaikea hakea vertaa. Syvää samettia on kukkansa -
tähän(kin) ihastuin ihan täysillä!

Yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, sillä kaikesta tehohoidosta huolimatta kaksi 'Pomponella' ruusua kuihtui. Koitin elvyttää runsaalla kosteudella, varjolla ja lopulta pussi purkin päällä pitämässä korkeaa ilman kosteutta. Silti ne eivät alun lupaavista silmuista huolimatta jaksaneet, vaan kuivuivat. Pieni menetys kokonaisuuden rinnalla, ja kolme samaa sorttia lähti kyllä elvytystoimissa kasvamaan.

'Dolomiti' on kaksivärinen ja tosi nätti

Kesä viipyi ja kevät piti kylmyydellään ennätysmäisessä otteessa. Hommat viivästyivät, mikä harmitti mutta ei ollut vakavaa. Ensimmäiset ruusut ehtivät kukkaan purkeissaan, joita olin huolella kastellut ja lannoittanutkin. Lopulta kaikki osat saatiin rakenneltua, eli haettua kuorma hevosen lantaa, korjattua jyrsin ja työstettyä kasvualusta. Istutus oli yhtä juhlaa!

Kaikkien romujen kanssa - saako esitellä Ruusumaa II

Kuva on huono, mutta ei nyt ole parempaa. Tämä on lähtöpiste joka kehittyy. Käytävien osuus näyttää järkyttävän suurelle, mutta siinä on optinen harha. Levitin katetta reilusti penkkiä ylöspäin. Käytävät oikeasti ei ole kovinkaan leveät. Tuo keskikäytävä on oikean kulkuväylän kokoinen ja nuo neliöiden hoitokäytävät on vain kapeat välmät.

Kovin panostus on kasvualustassa. Siinä pitää olla syvyyttä 60 senttiä, mikä on ihan hurjan paljon. Ruusut istutetaan jalostuskohta noin 15 sentin syvyyteen. Tästä johtuen hyvin kasvaneista taimista jäi näkyviin suurin piirtein latvatupsu. Tein jälleen kompromissia istutussyvyyden kanssa, sillä osa taimista ei ollut kasvanut 15 senttiä korkeammiksi. Jätin ne kuopalle ja lisään multaa niiden kasvettua.

Yhdeksän neliötä hehkuvan punaisia ruusuja. No välikäytävä vie vähän pinta-alaa.

Koostin kasvualustan multavasta perusmaasta, hevosen lantakompostista, turpeesta ja lisäsin multakasan multaa sekä tuhkaa. Katteeksi kokeilen Mustaa multaaa säkistä, sillä en uskaltanut liikalannoituksen takia kattaa lantakompostilla. Viisainta sorvata perusmaahan peruslannoitus ja antaa taimien juurtua. Toisena vuonna voi buustata terhakkaammalla lannoituksella, mistä lisää juttua seuraavassa postauksessa. Ekan vuoden tärkeä juttu on riittävä kastelu. Kastelen samalla intensiteetillä kuin tomaatteja. Ne eivät kuivahda ensinkään, mutta eivät kärsi liikakastelustakaan.

Toiset yhdeksän neliötä purppuraisia ruusuja

Pari kärhöäkin pääsi ruusumaahan. Tarkoitus on lisätä sinne myös perennoja sisustamaan ruusujen eloa ja tuomaan väriä myös alkukesään. Koeruusujen maa on tehty vailla visuaalista ajattelua pelkästään tutkimaan niiden menestymistä V-vyöhykkeellä. Siitä on nyt paljon opittu mm. hoitokäytävien suunnittelussa sekä ruusujen sommittelussa. Koen edistyneeni hyvässä opissa.

Purppuraisten ruusujen penkkiä koristaa viinikärhö 'Venosa Violacea',
jonka menetin tappotalveen 2015/2016. Uusintapainos tuli Westphalilta.

Kärhöpenkkien uudistaminen alkoi istuttamalla ruusumaahan muutamia lajikkeita. Kärhöseinää varten onkin taimet koossa, kunhan saan aikaiseksi istuttaa ne syvälle kunnostettuun maahan.

Samaan telineeseen edellisen kanssa sujahti uusi tuttavuus 'Night Veil'

Kärhöt ja ruusut ovat mielestäni upea yhdistelmä. Ne viihtyvät samoissa oloissa ja kärhöt eivät vie ruusujen elintilaa, vaan kiipeävät omiin korkeuksiinsa. Molemmissa on runsasta valikoimaa sommitella värejä yhteen.

Kunhan tämä syksyltä tuntuva kylmä kausi hellittää otteensa, niin postaan ekan ruusumaan kuulumiset. Tämä +10 astetta ajoittaisessa tihkusateessa ei tunnu ensinkään heinäkuiselta. Heinäpoutia odotellessa! Nykyisessä trendissä kesän lämpösumma ei kovin korkealla pääse nousemaan.

Helteisten kesäpäivien antia

Tämä keskikesä on vain hienoa aikaa! Aurinko paistaa ja tuuli vilvoittaa juuri sopivasti. Puutarhassa kukinta vain kiihtyy. Valokuvien kanssa on vähän hankalaa, sillä juuri tuo hillitön auringonpaiste hankaloittaa kuvaamista.

Tänä vuonna kukkivat puut tulevat runsaudellaan esille maisemasta. Kirsikat kukkivat aivan valtoimenaan,  samoin omenat. Koristeomenasortteja on täällä kaksi. Punakukkainen, riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu on kukkinut paremmin kuin koskaan:

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer'

Tämä tekee kukistaan pieniä, tulenpunaisia omenoita. Ne koristavat Neuvoksen syksyä, mutta ovat kelvottomia hyötykäyttöön.

Neuvoksen kukkarunsautta, jonka auringonpaiste latistaa.
Kukkiessaan se on päätä kääntävä näky.

Marjaomenapuu on yksi meidän muistopuita. Se istutettiin kihajaispäivämme muistopuuksi 17.7.1998 eli pian 20 vuotta se on saanut kasvaa. 

Marjaomenapuulla on runsas kukinta oikeastaan joka vuosi.

2000-luvun alussa erittäin pahana myyrävuotena se melkein kuoli jyrsijöiden tuhotöihin, mutta sain sen pelastettua. Siitä pitäen leveyttä on kasvanut ja kukkarunsautta riittänyt.

Paha kuvata kovassa auringon paisteessa, mutta puun koko olemus näkyy
tässä. Samoin autoremontin romut...

Rhodojen vuosi on merkittävän hieno. Portaan vierellä kasvavat 'Haaga' ja 'Mikkeli' pistävät parastaan. En muista vuosiin tämmöistä runsautta kukinnassa. Rhodot ovat lähellä sydäntäni, joten onnistunut ja runsas kukinta ihastuttaa.

Porraspielessä rhodot 'Haaga' ja 'Mikkeli'

Rhodot on menestymisensä äärirajoilla V-vyöhykkeen rantamailla. Siksi tämmöinen täydellinen onnistuminen hykerryttää. Se kun vaatii hyvän nuppujen muodostumisen edellisenä kesänä ja niiden onnistuneen talvehtimisen. Nyt osui kaikki vaadittavat osaset paikoilleen!

'Haaga' on reilut 16 vuotta kasvanut paikassaan.

Saimme 'Haaga'n Maestron tädiltä, joten muistokasvista tässäkin on kyse. Antajansa on jo edesmennyt, mutta tämän myötä rhodoharrastus lähti vauhtiin.

'Mikkeli'n latvakorkeus on noin kahden metrin tietämillä.
Istutusvuosi on sama kuin 'Haaga'lla. Ja istutin alkujaan ne liian liki toisiaan.

Sitten haluan esitellä hienon kotimaisen jalosteen, jota ei vielä saa yleisesti taimitarhoilta:

'Kristian's Pink'  tulee joskus yleisesti saataville.
Sen on jalostanut ja rekisteröinyt lajikkeeksi Kristian Theqvist.

Kristian Theqvist on pitkän linjan rhodomies, jonka antaumuksellisen jalostustyön helmiä täällä on talvenkeston kokeilussa useampiakin. Tämä lajike on saatu rekisteröityä, ja se on ehdottomasti erittäin kestävä lajike!

'Kristian's Pink' lähikuvassa. Kukassa on aavistus lilaa.

Myös muita mielenkiintoisia risteymiä on täällä. Osmo Jussilalta sain viime kesänä tämmöisen:

'Haaga x Feuerschein' kukkii Haagaa paljon punaisemmin kukin.  Monissa
risteymissä käytetään toista emoa tuomaan esim. kestävyyttä ja toisesta
toivotaan jotain muuta omininaisuutta.

Rhodojen risteytys on pitkäjänteistä puuhaa. Tämäkin nuori rhodo on saanut alkunsa 2004 ja nyt on kukintaiässä. Risteytyksestä kukkivaksi voi helposti mennä se 10 vuotta. Todella pitkäjänteistä työtä!

Aureum x Goldschantz - lähes keltakukkainen rhodo.

Toissa talvi pahoinpiteli vakavasti alppiruusuja, joten onnistuneesta toipumisesta olen hurjan iloinen. Muutama alppiruusu kuoli, mutta lisää olen istuttanut.

Ehkäpä jo seuraavassa postauksessa päästään uuteen ja vanhaan ruusumaahan sekä niiden kuulumisiin! Lopuksi puutarha-apulainen Rieko:

Olen mitä ehtivin apulainen puutarhassa!

Hurrikaani Rieko ja ruusumaa kakkonen

Otetaan ensin pakolliset pentukuvat. Riekon eilinen päivä oli niin rankka, että päivä kului melkosestaan nukkuessa. Penikasta oli vähän veto pois, mutta unessa sulatetaan kokemuksia - niin varmaan koiravauvallakin.

Rauhallinen poseeraaminen onnnistuu joskus. Harvoin.

Illasta olikin sitten ihan järjettömän paljon energiaa, jota juostiin pihanurmella heti pitkän aikaa:

Hurrikaani tulee!

Kamera saa olla pentua kuvatessa sarjatulella. On se nopee!

Australianpaimenkoira on touhukas kaveri

Yhteiselo on alkanut suotuisissa merkeissä ja äkkiähän tämä pentuaika menee ohi. Siksi pitääkin valokuvata hartaasti muistojen vuoksi. Kiusaan teitä kuvilla ja tarinoilla.

Sitten se luvattu ruusumaa kakkosen päivitys. Kevät oli pitkän ja kylmä täällä Pohjanmaalla. Kaikki on 2-3 viikkoa myöhässä - myös minun ruusumaani. Sain kuitenkin apua kärräyshommissa:

Viaton ohikulkija tarjosi apua... ja joutui paskakuskiksi.

Sitten hajosi jyrsin, jota Maestro kunnosti taas toimivaksi. Aikansa siinäkin meni, kun osia piti vaihtaa. Lopulta pääsin jyrsimään. Eli perusmultamaahan lisättiin hevosen lantaa, tuhkaa ja jyrsittiin sekaisin.

Kasasta lisää multaa, jotta kasvualustaksi saadaan 60 senttiä.

Taas rakennetaan hartaasti kasvualustaa, sillä kaikki alkaa mullasta. Syvälle sekoitin hyvästi hevonpaskakompostia, päälle lisäsin multaa kasasta. Mittasin kasvualustan syvyyden tikulla ja mitalla.

Taimipasianssia

Lopulta välikäytävät on lapioitu, päällysmultaan sekoitettu turvetta ja istutus voi alkaa. Se on sangen työlästä, kun istutuskuopat on niin juuttaan syviä. Mutta pehmeään maahan on helppo kaivella. Joka kuopan pohjamaahan sekoitin vielä hevonpaskaa, laitoin vähän multaa väliin ja istuttelin taimet.

Topakoita ruusunalkuja pääsemässä juurtumaan maahan

Taimipurkki poikineen upposi syvälle multiin. Nupullahan nuo jo ovat, osa kukkiikin. Katteeksi ajattelin kokeilla mustaa multaa säkistä. Valmiista maasta ei ole kuvia, kun kamerasta loppui akku. Tulevaisuus näyttää kuitenkin sangen ruusuiselle!

Hurrikaani talossa!

Autossa istumista 1200 kilometriä kahdessa päivässä on urakka. Se on takana ja hyvänä syynähän oli pieni hurrikaani:

Australianpaimenkoira Goldenoldies Enjoy The Silence kahdeksan viikkoa.
Silmänsä ovat oikeasti ruskeat, mutta salama askaroi omiaan.

Tänään koitti kuopuksen todella pitkään odottama päivä, eli haimme Lopelta erinomaisen terhakan harrastuskoiran alun. Pentueen The Matami, joka päsmäröi myös ruokakupilla. Sen huomasi vyötärön ympäryksestä. Sanottakoon että pentupyöreyttä oli himpun enempi kuin sisaruksillaan. Pyöreyttä on hyvä ollakin, sillä täällä elo sujuu melko tavalla ulkona askaroidessa ja vapaana liikkuessa.

Tämä kuva on tiivistettyä onnea ja unelman toteutumista.
Penikka merkkasi heti Kuopuksen ihmisekseen.

Kissat ovat pyörähtäneet näköetäisyydellä pöyristyen näkemästään. Jokainen on tuijottanut hetken ja sitten reagoinut tapojensa mukaan poistuen nopeasti muualle. Nyt ne ovat tietoisia asiasta - talossa on TAAS joku ylimääräinen henkilökunnassa. Ja tarkistusten jälkeen se näyttäisi jäävän. Siinäpä kissoilla pohdintaa taas toviksi aikaa.

Työnimenä on Rieko, jonka taustalla on hurrikaanin nimi. Pieneltä hurrikaanilta tämä tuntuu, mutta lähempi tutustuminen antaa osviittaa onko nimi koiraa myöten.

Minäkö hurrikaani :D

"Rieko" on osoittanut jo hyvää tilanneälyä kissojen kanssa. Matkustaminenkin sujui alun pienen itkun jälkeen kuin vanhalta tekijältä. Pysähdyimme tunnin välein vähän jaloittelemaan, juomaan ja pissille. Autoon ei tullut yhtään pissiä. Tästä se pitkä kumppanuus alkaa!

Puutarhakuulumisa seuraavalla kertaa - ruusutkin jo pöhistelevät ja uusi ruusumaa vaatii päivitystä tänne. Minä vietän huomisen mammalomaa ja kuopus on vastuussa työpäivän aikaisista kasvatustoimista.

* Lisäys*
Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Pentu nukkui hyvin ja herättiin kerran pissille. Tämä veijari osaa jo pyytää itse ulos hädän hetkellä!

Kiivaan keskikesän tuokiot - hauskaa Juhannusta!

Kesä repesi kerrasta, vaikka nytkin on villasukkakelit juhannusaatossa. Luonnossa tapahtuu kaikki niin hurjan nopeasti. Pikavilkaisu kuluneen ajan highlighteihin:

Toveri Siili on ollut ilonamme iltaisin. Kiva veijari!

Siilin tuhinat kuuluvat iltaiseen äänimaisemaan. Se asustaa talomme alla. Erään iltayönä nähtiin kuitenkin seuraavaa:

Menossa siilien pitkäveteiset lemmenpuuhat.

Jopa löytyi paikalle sulhanenkin. Morsio oli vastahakoinen. Homma jatkui varmaan hamaaan aamuun asti, joten toivotaan sulhon sinnikkyyden poikivan siilivauvoja iloksemme.

Suuri onni ja riemu koitti tämän lastin myötä:

Lavallinen palanutta, turvekuivikkeista hevosen lantaa!

Voi onnea - jokunen kuutio hyvää paskaa! Tämä teki onnelliseksi. Toiset naiset vaativat koruja, kalliita lahjoja ja matkoja - minä onnellistuin pitkäksi aikaa kuormalla ehtaa paskaa.

Siinäpä sitä - koko vuoden tarvis kerta kippauksella.

Uusi ruusumaa sai höystönsä, entiseen lannoitus tuli samaa rataa ja moneen muuhunkin kohteeseen on levitetty lantakerros. Käytän sitä katteena, joka lannoittaa ja pitää maan kuohkeana.

Nyt vietetään kuitenkin Juhannusta, grilli jo lämpiää ja herkkuja on moneen lähtöön. Ihan hiljaa vain kotona hissutellen ollaan koko sakki, mutta huomenna Subaru starttaa etelän turneelle. Seuraava päivitys varmaankin sisältää vauvakuvia. Eli hauvakuvia.

Pihlaja 'Magnifica'

Hauskaa Juhannusta itse kullekin täällä piipahtajalle!

Minä lupaan

Lupauksia on ilmassa. Tässä tänään kuulemani lupaukset kuvina:

Minä lupaan hehkua kirkkaana kuin aurinko - narsissi

Me lupaamme tuoda väriä elämään - tulppaanit

Minä lupaa kukkia ihan pian - syreeni 'Holger'

Lupaan ehtiä ensimmäisenä kukkaan - Rhodo Aureum x Goldschtz

Lupaan olla hengissä - seitsensormiaralia
(Kalopanax septemlobus)

Lupaamme olla räväkä pari - 
kirjovaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

Lupaan olla herkkä ja kaunis - esikko

Olen lupaus tulevaisuudesta - ruusu 'Purple Rain'

Olemme lupaus kesästä!

Hauskaa viikon jatkoa  ja nauti kesän auringosta, lämmöstä ja ihanuudesta!

Kotkojen kesäaika ja arvoitus

Nyt tuli helteet Pohjanmaalle. Aivan kääntyi uudet tuulet, ja eilenillasta alkoi tosissaan lämpiämään. Siirsimme kotkot kesäaikaan, eli kannoimme parven yksitellen talvikanalasta Kesäkukkenheimiin.

Taksipalvelussa asiakkaat Kukkenheimiin

Tyttöjen kanssa pyydystettiin talvikanalan lokoisista oloista kanat yksitellen, ja kannettiin Kukkenheimin puolelle. Perinteisesti kanat vastustavat kiivaasti sylikyytiä, joten metakka oli mitä melkoisin, kun yritimme rauhoitella laumaa ja saada sieltä yksi kerrallaan kiinni. Heti kun kana on kiinni ja siivet taitettu sievästi vartaloa vasten, kana rauhoittuu räpistelemästä. Homma oli niin päätöntä, kuin vain kanalassa voi olla - joten naurettiin ihan katketaksemme! Kuopus sai kanasta naamalleen, ja minun syliin lensi ihan vahingossa Elvis-kukko paetessaan esikoisen kiinniottoa. Oli ylläri kukolle jos minullekin. Elvis huusi perinteisesti kuin syötävä koko kantomatkan.

Tipi the Bird oli helppo poimia syliin. Tässä tarkastellaan tuttua kesäkanalan
orsistoa tikapuineen.

Yksi kana pääsi pihalle karkuunkin, joten sitä piti jahdata aikansa. Kikattava kuopus jallitti kanarouvan lopulta uudelleen syliinsä. Lopulta kaikki olivat kesäkanalassa.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, niin kukko Nox ja kanaset eivät menneet
orsille kuin vasta puolen yön maissa. Oli vissiin liian jännää!

Ulko-ovikin tuli testattua - toimii kuten viime kesänäkin.

Maestro päätti vielä vähän tuunata Kukkenheimia kattamalla siitä lopunkin katon pellillä. Osa kattoa oli verkkoa ja osa peltiä. Viime kesän sateissa maapohja tahtoi liettyä, vaikka hiekkamaata onkin alla. Liika sadetta vain tuli jatkuvalla syötöllä. Siispä laajempi, sateenpitävä katto syntyy pikapuolin.

Onnellisia kanoja!

Lopulta heitetään arvoitus, joka nostaa tummanpuhuvaa olemustaan kukkapenkissäni. Tiedätkö mikä kasvi tämän on?

Koko on pieni, kukkansa kaunis!

Mukavaa kesäviikkoa - nyt voi kesäkukatkin pistää lopultakin ulos!