Haasteena tämä vai tuo?

Kivipellon Saila  heitti Tämä vai tuo-haasteen, johon hymyssä suin vastailen kera tuoreiden puutarhakuvien. Sailan vastaukset löytyvät täältä. Kuvat ovat eiliseltä päivää puutarhastani.

Sinivaleunikko 'Alba' on todella viehättävä!

Suihku aamulla vai illalla? 
Ei missään nimessä aamulla! Ajatuskin puistattaa aamu-unista ihmistä! Mikä tahansa vuorokaudenaika sopii, mutta ei vasta herättyä aamulla. Not!

Amerikanpionin eli quad hybridin siementaimen kukinta. Siementaimi ei ole
mitään lajiketta. Sain tämän yhdeltä todella vannoutuneelta pioniharrastajalta.

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?
Kaupungit viehättävät vain vierailukohteina, mutta oikea elämä on maalaisympäristössä. Pidän rauhasta ja tilasta ympärilläni ihan yli kaiken. Luonto on minulle todella tärkeä ja läheinen elementti. Vielä tämän kesän somistelen kaupungin ydintä kasvein. Tosi mielekästä sekin työ.

Aukeamassa tämäkin lumoava 'Coral Charm'

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Kirkkaat. Elämässä pitää olla väriä, ja värillä ON väliä. Värikaudet vaihtelevat, mutta niinhän elämäkin. Neutraalit on haaleita, eivätkä oikeastaan herätä tunteita. Minä olen vahvojen tunteiden ja mielipiteiden ihminen.

Outo vai typerä?
Ehdottomasti outo. Typeryyteen tulee aina jollain tavalla sorruttua, mutta outous on aina tietoista toimintaa, josta yleensä nauttii pilke silmäkulmassa.

Kaunokurjenmiekka 'Black Form' on hurjan tummaa samettia. Sade
ehti pyyhkiä väriä tummilta terälehdilta vähän. Mutta on tää tosi hieno!

Kevät vai syksy?
Aivan vissisti kevät. Silloin ihminen herää henkiin hiljaisen talven jäljiltä.  Syksy on pieni kuolema - talvi iso sellainen.

Minttu vai kaneli?
Kaneli. Siitä tulee lapsuus mieleen, kun söi kanelipullia ja riispuuroon riputteli sokerin lisäksi kanelia. Sokeri suli makeaksi vedeksi puuron päälle. Eli minttuun ei ole tunnesidettä - kaneliin on.

Tavallisen kaunokurjenmiekan hienosti tötterölle
käärityt nuput on taideteoksia nekin!

Suunniteltu vai extempore?
Extempore sujuu luonnostaan, vaikka vuosia on saanut kaikki liikkunsa suunnitella etukäteen huolella mm. eläinten huollon takia.

Leffa kotona vai teatterissa?
Kotona. Hiton harvoin katon telkkaria tosin. Joskus harvoin talvella. Teatteriin pitää erikseen lähteä, joten se on aivan liian vaivalloista.

'Luise Bugnet'in nuput aukeavat nopeaa tahtia. Yksi kukka ei kestää kauaankaan.

Espresso vai latte?
No ei just kumpikaan. Kahvia on pakko saada riittävä määrä päivässä, mihin vanhanaikainen pannukahvi on se paras vaihtoehto.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Vastaan mielelläni, koska olen niin viisas että tiedän kaikesta kaiken :D. Ei kun oikeasti kysymyksillä pääsee pitkälle ja oppii aina uutta. Kysymykset avaavat siltoja ihmisten välille.

Halit vai pusut?
Halit rakkaille - ei niitäkään kaikille kulkijoille.

'Ilo' aloittaa pensaan juurelta kukinnan. Latvatkin ovat ihan piukassa nuppuja.
Tulee aivan huikea kukinta!

Tulinen vai mieto ruoka?
Tulinen. Tosin kohtuudella, sillä syödessä hikoilu ei ole niin kivaa. Lautasliinalla pyyhin mieluiten suutani, kuin otsaani.

Nahka vai pitsi?
Nahka. Pitsi tulee sitten mummona, mutta nyt vielä päheesti nahka. Tosin alan olla niin vanha nahka itsekin, että pian pitää alkaa harjoittamaan sujuvaa itsekritiikkiä tuonkin suhteen. Nahkatakkini niitit on onneksi sangen maltillisia...
  

'JP Connell'in keltainen nuppu muuttuu valkoiseksi kukaksi. Hieno tämäkin!

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Alipukeutuminen sopii. Vihaan yleensäkin hepeneitä, ja viihdyn oikein hyvin virttyneissä ja mukavissa vermeissä, joissa ei tarvitse varoa tai miettiä mitään. Tärkättynä pönöttämistä vihaan avoimesti.

Kokemus vai mukavuus?
Kokemus. Mukavuus kuulostaa tylsältä.

Tv-sarjat vai elokuvat?

Varmaan elokuvat. Oikeasti en kuluta kumpiakaan, joten vastaus perustuu lähinnä olettamukseen.

 

Heuchera 'Hans' on rutkasti toista metriä korkea. Ruusumaassa on poweria,
rikatkin ihan jäätävää monsteriluokkaa!

Rock- vai country- musiikki?
Rock ihan heavynä! Vanhempi ja uudempi raskas metalli on niin mun juttuni. Nuoriso on raahannut minua vuosien saatossa eri festareille, joille olen suostunut kuskiksi jos on kunnon rytinää tarjolla. Ehkä paras elämys oli Rammsteinin livekeikan näkeminen melkein eturivistä.

Punaviini vai valkoviini?
Helppo valinta - valkoviini kylmänä. Punaviini maistuu migreenille.

Yksin vai yhdessä työskentely?
Molemmat sujuvat oikein hyvin, joten valinta on vaikea. Yhdessä saa aikaan enemmän, ja on kivempaa juttuseuran keralla puuhata.

Rieko the Gardener rakastaa taimipurkkeja. Vauhdilla.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Uiminen. Makoilu on aivan liian tylsää! Minulle vesi on kuitenkin useinmiten liian kylmää, joten en ole uinut vuosiin. Rannoilla vaeltelu on kyllä ihan mun juttuni.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?
Ravintolaruoka on luksusta. Hyvän ruuan keralla valkoviiniäkin, kiitos!

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Perunasalaatti. Minulla on ruisleivän lisäksi aito peruna-addiktio. Perunasalaatti sopii muuten oivallisesti ruisleivän päällysteeksi.

Maalaisplinsessa rytykuosissa kunnon riehumisen jälkeen.

Parilliset vai eriparisukat?
En voi ymmärtää eriparisukkien käyttöä. Parilliset pitää olla tietenkin. Olen tässä hyvin konservatiivinen.

Tanssiminen vai laulaminen?
Öööö - mulla on kaksi vasenta jalkaa, enkä anna kenenkään viedä. Lauluääni muistuttaa fasaanin vastaavaa. Mutta valitsen laulamisen yksin autossa. Silloin ei ole ympäristöhaittaa. 

Puhelin vai netti?
Netti joo. En ole löytänyt älypuhelimen kanssa mitään symbiottista suhdetta. Soitan, tekstaan ja wapitan. Luurin pienet "näppäimet" on liian pienet. Tulee sikana huteja.

Kissa ja pussi tai laatikko. Tai mikä tahansa uusi juttu. Ei vain voi vastustaa!

Tämä haaste oli hilpeää kirjoitaa. Ota koppi ja vastaa itsekin meille muille huviksi lukea! Kuitenkin mietit lukiessasi, miten omalta kohdalta vastaisit :) Naputtele se vain näppäimistöllesi ja paina julkaise- nappia!

Ja jihuu sentään - perjantai sekä viikonlopun aloitus on edessä. Makea hetki viikossa :)

* muoks* huomasin kahden kysymyksen tipahtaneen listalta pois, joten lisäsin sinne vielä  pari vastausta.

      

           

Tiput lentävät ja jotain sinistä

Olemme Maestron kanssa saapuneet hetkeen, jonka saapumista osasin odottaa, mutta jostain syystä en uskonut sen koittavan - koska vuodet menevät niin hiljalleen. Tiput on lentäneet pesästä, eli kuopuskin on muuttanut omaan yksiöön Merenrantakaupunkiin.

Yllättävän pienet tipusetkin osaavat lentää.

Oman asunnon vuokraaminen oli sovittu jo ennen onnettomuutta, joten himppasen kuumotteli päästää kovalla tukikauluksella varustettu, vammaa kärsivä potilas omiin hoiviinsa.  Kuopus on hyvinkin päättäväistä sorttia, eikä tämä etäisyys ole kuin reilut 10 kilometriä. Eli käytännössä 15 minuuttia. Ja takaisin aina pääsee. Vammakaan ei rajoita niin paljoa, mutta tukikaulus varmasti on tukala.

Punarinnan tipunen. Ponteva kuin mikä!

Jos kerran kokee, että siivet kantaa - niin pitää päästää lentämään. Ehkä ajattelen asioita jotenkin toisin, mutta olen ylpeä jälkikasvustani. Siitä, että haluaa lähteä testaamaan siipisulkien kestävyyttä. Itse asiassa en tunne haikeutta, mikä itseäkin yllättää.  Olen iloinen ja ylpeä.  Molemmat tirppani ovat lähteneet pesästään, koska elämä kutsuu. Näinhän se olla pitääkin. Ja huoltaa ne lintuemot edelleen pesästä lähteneitä poikasiaan :)

Camassia quamash eli sinitähtihyasintti aloittelee kukintaa.

Olen yllättänyt itseni myös toisella tapaa. Viime syksynä tilasin Eurobulbilta tulppaanien ja muiden tavisten lisäksi myös himpan häävimpiä kukkijoita - kuten Camssioita eli tähtihyasintteja. Yllä se pienempi versio Camassia quamash, jonka sinisyys ja tähtimäiset kukinnot ovat tosi kauniita!

Edessä arovuokkoa ja takana isotähtihyasinttia (Camassia leichtilnii).
Kuva on otettu hankalassa ilta-auringossa, joten värit eivät ihan natsaa.

Sitten tämä isompi versio, johon Hirnakka ihastui Särkän perennataimistolla. Siellä ei valitettavasti ollut myynnissä näitä sangen sinisarjamaisia hienouksia - vain näytepuutarhassa kiusaamassa asiakkaita. En sitten muistanut mitenkään, että täällä on penkissä kymmenen! Ne paljastivat itsensä vasta kukkimalla. Arovuokkojen viimeiset kukinnot antavat hyvin isänmaallisen viitekehyksen.

Sinivaleunikot tuovat lisää sinistä sävyä puutarhaan. Lajike on 'Lingholm',
ja viimein se suostui talvehtimaan täällä. Kerran aiemminkin olen tätä yrittänyt.
Primadonnat ovat kranttuja. Tämä on se kaikkein sinisin sinivaleunikko.

Hurjan paljon tapahtuu puutarhassa koko ajan. Ihaillen odotan pionin nuppujen aukeamista. Se on aina yhtä juhlaa, jos säät eivät runtele suuria toivoja.

Lopuksi Rieko the Puutarhakoira Tornionlaaksonruusun edessä.
Täystuhosta on kuoriutumassa melko kelvolllinen puutarhakaveri.

Ihan hiljaiseksi talomme ei mene, koska Rieko the Riesa sentään tuo elämää taloon. Kissat kesälomailevat, ja saattavat olla useampia päiviä reissuillansa. Yritämme pitää lukua, kuka on nähty milloinkin. Nälissään ei tällä myyräpaljoudella tarvitse olla.

Iloa loppuviikon kujeisiisi, sekä keveitä askelia!

Ruusuja ja rohtoja

Pensasruusut aloittelevat aivan yhtä aikaa kukintaansa. On ollut ihanat kelit pitkään - aurinkoa, lämpöä ja jokunen tosi toivottu sadekin. Pitkästä aikaa ruusujen kukinta pääsee oikein loistoonsa ilman piiskaavia vesisateita. On tätä odotettukin!

Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan. Se on ollut ryöppyävän runsas.

Tornionlaaksonruusu ehtii toisena. Viime vuonna kukat mätänivät nuppuihinsa.

Vanha kunnon Hansaruusu otti pronssimitalin aikaisuudessa. Aina niin helppo ja luotettava.

Ristinummen valtavat kukinnot ovat kauniina reilun kahden metrin korkeudessa.

'Ilo' on kolmatta kasvukautta ja ihan valtavan täynnä nuppuja!

Juhannusruusun ensimmäiset kukat aukesivat tänään.

'Katri Vala' aloittaa pitkää kestävää kukintaansa myös. Kukat ovat isoja!

Tälle kaunottarelle pitää keksiä vielä nimi... :)

'Luise Bugnet'in dramaattiset nuput aukeavat myös.

'Tove Jansson' tarjoaa räväkämpää punaa!

Vasta istutettu 'Wasagaming' avaa myös ensimmäistä nuppuaan!

Yllättäjä kanadanruusujen koemassa: 'Maidan's Blush' ehti ensin kukkaan!

Aiempina keväinä 'JP Connell' on ehtinyt ensin. Nyt nuppuillaan.

'Henry Kelsey' on ihan piukassa nuppuja. Tästä tulee hurjan upea ihan justiinsa!

Tämä kesä on siis ruusujen voittokulkua viimeinkin! Kaksi viimeistä sadekesää on olleet murheellisia ruusulle ja monelle muullekin. Nyt annetaan roppakaupalla iloa ja onnistumista.

Ilman aasinsiltoja otsikon "rohtoja" osioon. Omassa merenrantakaupungissa on ollut kunnon festivaalitunnelmaa monta päivää. Apteekkimuseot on harvassa, mutta täältä löytyy yksi lähes alkuperäisessä kunnossaan. Museo on kaksi kertaa vuodessa auki, joten nauttikaa kuvista:

Vanhassa kaupungissa Vanha Apteekki, joka sulki ovensa 1998. Näissä tiloissa
apteekki aloitti 1924. Huikea museo!!!

Vanhat lasipullot etiketteineen ovat tosi hienoja!

Kalusteet ovat alkuperäiset. Vanhimmat esineet ovat 1700-luvulta.

Kassakone herättää kunnioitusta!

Tymäköitä rohtoja. Mustat etiketit tarkoittivat myrkyllisiä aineita.

Suorastaan murhaavan kokoinen mortteli.

Saimme valtavan hyvän ja asiantuntevan opastuksen museon kesätyöntekijältä. Useasti olen apteekissa vieraillut, jopa silloin kun se vielä oli apteekkikäytössä. Opastuksen avulla opin kovin paljon ihan uutta. Unohdin ottaa kuvat lääkevaraston ja lääkkeiden tekoon tarkoitetun huoneiden kalustuksesta. Siellä oli vaikka ja mitä jännää!

Onnea, jos jaksoit selata loppuun asti! Nyt nenä kohti työviikkoa - lomalaisille toivotan leppoisia lomapäiviä. Säitä ei voi moittia yhtään! Iloa, valoa etc.