Otsikoissa

Ei sitä saa töitä tehdä salassa sitten millään. Ei tarvitse kuin kaivurin kanssa vähän kuokkia kaupungin puistossa, niin johan paikallislehti pinkaisee paikalle. Tässä lehtijuttu siitä, kuinka kotikaupunkiani hiljaa ja vaivihkaa muutetaan ruusuiseksi Raaheksi * Klik *

'Ritausma' on tosi hyvä julkisissakin istutuksissa. Kukinta-aika on pitkä ja runsas,
ja hoidon tarve vähäinen. Kerran viikossa putsaan kukkineet terälehdet pois. Ei muuta.

Kolme vuotta olen askaroinut päivätöinäni Merenrantakaupungin istutuksia. Vielä on monta ruusulajia istuttamatta, mutta 15 lajiketta ja 150 kappaletta on tuupattu nyt noin alkuunsa istutuksiin. Kanadanruusuista laitoin 'Henry Kelsey'tä kymmenen yksilön osion isoon ruusuaidanteeseen, jossa kukkii 'Iitin Tiltu' ranskanruusu sekä 'Sointu' puistoruusu.

'Henry Kelsey' on runsaskukkainen ja tosi pitkään kukkiva. Toivottavasti pärjäävät!

Jossain vaiheessa toivon voivani pitää vuosilomia edes vähemmäksi. Lomia on pitämättä vielä edelliseltäkin vuodelta, ja tänä vuonna olen pitänyt vasta neljä lomapäivää. Minulla ei ole tuuraajaa, joten pitää rakentaa asioita siten, että voisin pitää lomaa itsekin sulan maan aikana joskus tulevaisuudessa.

'Sointu' kukkii pienin, mutta runsaslukuisin kukin pitkään.

Nyt juostaan kilpaa talven kanssa. Kesä kuluu kesäkukkien ja ylläpidon kanssa, ja syksyt käytetään uusien asioiden rakenteluun. Vielä on rutkasti istuttamattomia puita, mutta ajattelin ehtiä ja keretä. Meri pitää olosuhteet lämpiminä, ja hyvässä lykyssä ei ole kiirekään. Talvi tulee joskus joulun tietämillä.

Suviruusu Poppius on vanha perinneruusu.

Toisaalta työ on nyt merkinnyt jotain muuta ajattelemista. Kuoleman äärellä kulkiessa uuden elämän istutus on oikeastaan sangen terapeuttista. Kaadanhan minä lahoja puitakin, kun ne ovat aikansa kasvaneet ja kukoistaneet. Ja samalla istutan uusia taimia varttumaan elonkaartaan. Sellaista on elämän kierto puutarhurinkin näkövinkkelistä.

Antoisaa viikonloppua kaikille kulkijoille!

PeeÄääs: ilman Facebook-tunnuksia luettavissa oleva juttu Merenrantakaupungin FB-sivuilta * klik *

Hetki hiljaisuutta

Blogi pääsi kuolemaan käsiin, kun arjen haasteet ottivat kuristusotetta. Äitini vakava sairaus on vaiheessa, jossa mennään lujaa alamäkeä. Eikä toivoa ole muusta kuin siitä, ettei pitkään tarvitsisi kipuja kärsiä. Sellaista elämä on - mikä syntyy, se kuoleekin. Tässä kuitenkin syy siihen, etten ole jaksanut blogia päivittää. Olen halunnut viettää äitini rinnalla aikaa vaiheessa, jossa tiimalasin hiekka valuu vääjäämättä kohti loppuaan.

'Piano' ruusu ilahduttaa. Kaksi kolmesta on selvinnyt kaksi talvea.

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin niihin syksyn kukkijoihin. En ole jaksanut ja ehtinyt hoitaa puutarhaani, mutta silti se on kukkinut runsaana. Leimut ovat loistaneet ihan hurjasti, samoin ruusut. Kärhötkin ovat jaksaneet vesisateista huolimatta.

'Purple Rain' maanpeiteruusu on selvinnyt erinomaisesti talvetkin.

'Sweet Haze' kukkii hurjan runsaana ja kiitollisena.

Ryhmäruusuissa tuli paljon katoa viime talvena, joten jäljelle jääneet ilahduttavat sitäkin enemmän. Kanadanruusut ovat vahvasti kukassa, ja niitä pidänkin sangen kestävinä. Uskalsin istuttaa ensimmäiset 'Henry Kelseyt' myös kaupunkikuvaa koristamaan.

'Hansaland' ruusu on suuren mielenkiintoni kohteena nimenomaan julkisiin isttuksiin.
Tämä testikappale pärjää tosi kivasti 'Ilo' ruusun sitä vähän puristaessa sivustasta pihallani.

Syysleimut ovat todella loistaneet pihallani. Niitä on kolme pitkää penkkiä useita lajikkeita ja jokaista viisi kappaletta. Eli on oikea massaistutus. Leimut ovat niitä ihan must- kasveja syyspuutarhaan. Härmäkään ei ole lehtiä vaivannut, vaan kukinta on ollut erittäin onnistunutta. Leimut ovat myös kestäviä leikkokukkia, joista olen tehnyt useampia kimppuja viemisiksi. Tuoksukin niissä on viehättävän hempeä.

Leimuja - etualalla 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'

Muita syyskukkia tulee nyt tyylillä "kuva kertoo enempi kuin tuhat sanaa".

Vaatimaton röyhytatar viihtyy vaikka pensaiden juurella. 

Punahatut on hakittu tänne yrteiksi, mutta kyllä niillä on kaunis kukinta!

Syyskimikki. Kaunis ja haisee pahalle.

Kärhötkin ovat nuoresta iästään ja kylmästä kesästä huolimatta päässeet kukkaan. Ruusut ja kärhöt ovat kummatkin lämpimän kesän ja auringon ystäviä. Nyt ei ollut oikein kumpaakaan, joten iloitsen kaikista kukista suuresti - ne on puserrettu vastoinkäymisten keskellä.

Lempikärhöni on tavallinen 'Hagley Hybrid'. Tämän kaverina on 'Niobe',
mutta se on jo lopettanut kukintansa. 

'Köningskind'

'Purpur Königskind'

Muista kärhöistä minulla ei olekaan kuvia. Nämäkin kuvat on otettu 25.8. En ole ulkoiluttanut kameraakaan sen koommin. Satoa olen sen sijaan korjannut. Valkosipuleista tuli kunnon sato. Niiden nosto, putsaus ja kuivaus on käynyt työstä. Nytkin nosto jäi vähän turhan myöhään.

Valkosipulit onnistuvat aina!

Perunatkin olen saanut nostettua, ja maassa on enää porkkanat ja persiljaa. Viiniköynnös kasvihuoneessa antoi todella runsaan ja maukkaan sadon. Omenoita on ihan pirhanan paljon, ja monelta osin kylmä kesä on kuitenkin tuottanut onnistumisia.

Camelot-köynnösruusu kukoistaa ihanasti!

Jonkinlainen maineteko on kirjoittaa Facebookiin ilman, että on sitä ikänään käyttänyt tai omaa edes käyttäjätunnuksia. Näin vain pääsi käymään, kun käsky kävi kirjoittaa otsikolla Puutarhurin kesä 2019. Ja minähän näpyttelin nopean tekstin kuvineen. Käy kattomassa täältä. Lukemiseen ei tarvita FB tunnuksia, ja siihen esille lävähtävään ponnahdusikkunaan voi vastata "Ei nyt", ja saa jatkaa lukemista. Ihmettelen tekstin saamia peukutuksia, sillä teksti ei ole parasta kirjallista tuotantoani :D Kiva kuitenkin näin, ja iloa tuli paljon kommenteista!

Kirjoittelen taas jossain vaiheessa jotain. Nyt menen ihan päivä ja hetki kerrallaan.