sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kesän rynnäkkö, kelejä ja kanoja

Nyt puhuvat kuvat, sillä kesä kiirehtää niin hirmuista kyytiä, ettei perässä tahdo pysyä. Lämpöä, aurinkoa ja kosteutta on runsaasti kaikkia, joten kasveille on tullut mahdoton hoppu. Pikkukesä ennen Juhannusta on aina hirmuista laukkaa, varsinkin kun kelit osuvat kohdilleen.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) on alkukesän upeita kuningattaria. Taustalla kukki rotkolemmikki
(Brunnera macropylla 'Jack Frost'), jonka hienoin arvo on kuitenkin lehdissä.

Pikkukesässä on kiitolaukan makua, sillä nyt punkevat kukkaan raivoisasti kaikki kevät- ja keskikesän kukkijat. Nuppujen määrä salpaa hengen jokaisen penkin äärellä. Myös puuvartiset lataavat järkyttävän massiivista kukintaa ihan jokainen.

Kärhö myös lamoaa, jos ei pääse kiipeämään. 'Rosy'O'Grady' vaeltelee omaan tahtiinsa
pitkäpalon kaverina. Pitäisi viimein siirtää tämä paikkaan, jossa olisi kiipeämiseen tukea.
Kevään ja alkukesän aikana puutarhurit ovat kiireisiä. Rikkaruohotkin ovat ottaneet todella onnistuneen lähdön kauteen. Ihan järkyttävä vauhti on niilläkin. Ei tahdo perässä pysyä. Nurmi kasvaa raivokkaasti, eikä puolimetrinen voikukka ole mikään harvinaisuus.

Kivipuutarhassa etualan sinivaleunikot on nupulla, käytävän takana kullerot kukkivat
lännenkonnanmarjan säestämänä. Moni pienempi ei kuvassa näykään, mutta paljon siellä on!
Kärhönperhana kiipeää aina 'Puli' euroopanlehtikuuseen, mutta kukkikoon nyt
siellä. Ehkä tänä vuonna viimein saan sen siirrettyä pois oikeaan kiipimispaikkaan.

Lemmikit ovat saaneet luvan kanssa vallata kivipuutarhaa. Sinisen, valkoisen ja pinkin sävyissä
tuo suloisuus valtaa alaa vapaasti. Se katoaa kukoistuksen jälkeen, joten saa pitää vapautensa.

Joen yli menevän sillan luona omenapuut kukkivat, akilejat ja kultatyräkit myös.
Lehtiperennoja nousee somistamaan rehevää maisemaa.

Sama paikka toiseen suuntaan. Rehevyys on hurjaa!

Tässä valtavassa kasvun vauhdissa ei vain tahdo pysyä perässä. Nurmen leikkuu on kahdella päältä ajettavalla päivän urakka. Sitten levitetään kerättyä silppua katteeksi. Ruusumaan olen kattanut, samoin hyötymaan ison valkosipulimäärän. Samalla tulee lannoitus ja rikkaruohojen tukahdutus. Kastelun tarpeesta ei ole tarvinnut murhetta kantaa, sillä sadetta ja ukkospuuskia on ollut. Maa on taas tankattu täyteen vettä.

Virosta aikoinaan ostettu tuntematon kolmilehti. Kovasti näyttää Trillium erectum 'Alba'lta
mutta tämä kukkii paljon myöhemmin kuin peruslaji. Mutta kaunis tämä on!

Koko puskasta kuva. Pitää joskus joutessaan postata näistä kolmilehdistä juttu.

Punakolmilehden (Trillium erectum) kukat kestävät edelleen, mutta pian nämä lopettavat.

Perin varjoinen paraatipenkki kukoistaa edelleen sipulikukilla. Edessä Profeetankukka (Arnebia pulchra) on
keltaisuudestaan huolimatta todella viehättävä kevään kukkija.

Marjaomenapuu (Malus baccata) on 21 vuotta paikalla viihtynyt. Se ostettiin kihlajaistemme
merkkipuuksi. Leveyttä on hurjasti - samoin kukkarunsautta ihan järkyttävän paljon.

Omenankukat ovat viehättäviä! Hetken ne kestävät, mutta kyllä nyt kukissa piisaa! Kuva on 'Kenttämies'
lajikkeesta, joka on ikivanhaa kantaa. Onnksi näitä on pelastettu lisäykseen. Omenat ovat tosi hyviä!

Kaikki puuvartiset ovat saaneet viime kesän helteistä valtavasti evästä tehdä kukkanuppuja. Nyt realisoituu viime vuoden lämpösumma ihan huikeana kukintana tasan jokaisen lajin kohdalla. Pidetään hatusta kiinni, ja mennään lujaa kukkimisen aallonharjoilla.

Kirsikka 'Latvian Matala' on ollut täynnä kukkia. Upea pensas!

Viikonlopun ihan paras asia oli Toveri Hirnakan rantautuminen tiluksille. Niin odotettu vierailu kerran vuoteen. Mukana oli pari maatiaiskanasta, jotka ujutettiin suoraa pahvilaatikkoreissun jälkeen muiden kanojen sekaan.

Lennosta ristityt: Honey ja Pilkku.

Nämä nuorikot asetautuivat ensin tarkkailemaan parven eloa ulkotarhan katto-orren päältä. Ensimmäinen otos ulkoilmaa ja uutta parvea oli viisainta silmätä turvallisesti korkealta orrelta.

Olipa niin elpaannuttavan ihanaa istua rauhassa vaihtamaan nokakkain vuoden kuulumisia. Ilta kului vauhdilla, ja seuraavana päivänä tehtiin hyvin nukutun yön jälkeen turistikierros Merenrantakaupungissa. Siellä on tarjolla paljon elämyksiä, joista ehdittiin poimia vanhan kaupungin kierros, Pakkahuoneen museo, merenrantanäkymät, jäätelöt torinrannassa ja puistokierros. Lopun kruunasi harras visiitti Särkän perennataimistolla.

Hirnakka sai omansa viimein - Kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii') Tämä suloinen valontuojavaahtera
on niin suositeltava myös vyöhykkeellä V. Hyvin tämä on kasvanut ja talvehtinut noin 10 vuotta.

Minusta tämä on vain ihan upein vaahtera. Hyvä, kaunis ja kestävä. Näitä
olen istuttanut merenrantakaupunkiin pariin puistoon muutamia yksilöitä.

Nurmi on leikattu Maestron toimesta, ja potutkin saatiin maahan viimeinkin. Hyötymaa alkaa olla suurin piirtein valmis kasvuun. Vielä mansikat ja sipulit pitää tuupata maahan. Tämä alkukesä menee suurin piirtein hölkkkätahtiin. Alkuviikko tarjoaa töissä taas lisää kesäkukkien istutusta. Toiveissa ei ole enää pakkasta! Minä koitan saada kaupunginkin kukoistamaan kukkia!

Ruusumaa on leikattu, lannoitettu, katettu ja narsissien kukittama.
Kuva on otettu tänä aamuna juuri ennen ukonilmaa.

Iloa ja hymyä viikkoosi! Koitetaan pysyä kesän vauhdissa mukana, vaikka se hurjaa kyytiä onkin!

16 kommenttia:

  1. Vauhtia riittää kasvurintamalla. Tuo kirjometsävaahtera on hieno, pitääkin katsella mistä sellaisen saisi, pihaan mahtuu kyllä vielä muutama puu. Sain ensimmäisen kolmilehteni tänä vuonna, punakolmilehden, toivottavasti viihtyy paikassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuota vaahteraa ihan joka taimistolla ole, mutta ota ihmeessä mukaan jos kohdalle osuu! Kolmilehdet tykkäävät tuoreesta maasta ja puolivarjon valo-olosuhteista. Viihtyessään siitä tulee tosi muhkea puska, mutta se vie vuosia.

      Poista
  2. Vauhtia tosiaan riittää puutarhassa! Pelkään, että kun näin vauhdilla etenee, koko hauskuus on pian ohi. Kitkeä saa rikkaruohoja niin paljon kuin vaan jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä iloa riittää vielä loppukesäksikin, huoli pois! Mutta alkukesän hurja vauhti on kyllä ällistyttävää. Melkein väsyy jo siihen, kun katsoo humalan kasvavan 10 senttiä päivässä! Kaikki käy niin turkasen äkkiä, että tämmöinen hitaampi tuntee jäävänsä suorastaan kesän jalkoihin :D

      Poista
  3. Hurjaa kyytiä on! Samaa minäkin pelkään Vilman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä kymmenien vuosien kokemuksella menee ihan hetkessä ohi. Kesä on kiivas ja intensiivinen, joten syksyn saapuminen on toisaalta helpotus. Eihän kukaan jaksa pitää yllä hurjaa vauhtia, kun jo sen seuraamiseen tahtoo väsyä :D Mutta ällistyttää tämä mahdoton vauhti kasvimaailmassa!

      Poista
  4. Joka vuosi tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä tämä kasvun hurja tahti. Upea tuo vaahtera ja miten suloisia nuo lemmikit kivipuutarhassa:) Ihanaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannus päättää pikkukesän, joka on sitä hurjinta kasvun aikaa. Isokesässä alkaa jo siintymisen merkkejä olemaan. Ikäkö se tekee tämän kiireen karttelun, kun ei tahdissa enää pysy?

      Lemmikit ovat niin suloisia, että saavat vapauden pursuta käytävillä ja kivien koloissa. Ja ihan missä vain haluavat. Ne kuihtuvat pikaisesti siementen kypsymisen jälkeen pois, joten kukkikoot lempeitä sävyjään!

      Poista
  5. Lemmikkimattosi on niin suloinen, samoin annan niiden täälläkin levitä.

    Drummondii kököttää vielä Torpan nurkalla, lopullinen istumispaikka on suuri ja tärkeä valinta, vain paras kelpaa!

    Pikkuisen ahistaa, kun ei millään malta pysähtyä kasvun kohinaa ihastelemaan. Aamulla huomasin kaukaa Tuurenpihlajan kukkivan, kun vain muistaisin mennä lähemmäs katsomaan ennenkuin sekin on jo ohi.

    Kivaa viikkoa sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annahan aikaa oikean paikan löytymiseen, jokin paikka joka tarvitsee valon pilkahduksen ja katseen kääntäjän. Tilaahan teillä on.

      Tuuressa on hurjan paljon suuria nupputerttuja täällä. Tulee kaikkien aikojen kukinta silläkin!

      Poista
  6. Ihanan reheviä, kukkivia näkymiä. Komea marjaomenapuu! Kivipuutarha on kiinnostavan näköinen, tekisitkö joskus siitä juttua? Täällä saavat myös lemmikit vaeltaa. On mukavaa, kun suht nuorella pihalla edes joku kohta näyttää hetken aikaa ja varsinkin alkukesällä yltäkylläisen runsaasti kukkivalta ja lemmikit eivät totisesti säästele kukissa. Minusta on vain mukavaa, kun alkukesä rymistää hirmuista vauhtia. Se tietää sitä, että kärhöt ehtivät hyvin kukkia meilläkin :) Meillä nurmikko on saanut kasvaa leikkaamatta jo 1,5 viikkoa, kun ei isäntä halunnut helteillä leikkuuhommiin (ja minähän en siis ruohonleikkuriin koske!). Tänään saa luvan leikata polvenkorkuisen leinikki- ja voikukkapellon. Kukkapenkit ja kasvimaat kaipaavatkin jo kipeästi katetta. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klikkaa tunnisteista kivipuutarha-linkkiä, niin saat jo kirjoitettua juttua kivenpyörittäjän maasta.

      Minun isokukkaiset kärhöt eivät vielä kurkista maasta. Alkaa jo huolettamaan, että missä ne ovat?! Heinän kasvuvauhti on ihan älytön! Kerran viikossa on ajettava leikkurilla mahtikierros leikkureilla. Kyllä nurmipinnat onkin työläitä!

      Poista
    2. Ei kun uutta juttua! Täällä on vaativa lukija ja vanhoja postauksia on jo käyty kurkkimassa ;) Kyllähän nuo alueet yleensä muuttuvat joka vuosi pikkuisen, niin on kiva nähdä, mitä siellä tapahtuu. Missähän kärhösi lymyilevät? Toivottavasti vain miettivät eivätkä ole suuttuneet jostain.

      Poista
    3. Otetaan vinkki vakavasti ja siirretään suoritusjonoon :D

      Poista
  7. Mahtavaa! Nautitaan nyt ihan läkähdyksiin asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä lähkähtyy ja pakahtuu kaikkeen hurjaan vauhtiin!

      Poista