Kevättä ilmassa, hitto vieköön!

Helmikuun puoliväli on ohitettu, ja tunnistan elämän merkkejä talviunisessa itsessäni. Olisko  Föhn-tuulen tuomat lämmöt ja energiat herättelemässä kevääseen?

Joki suli. Suloinen veden lirinä piristää pihan äänimaailmaa.

Lumet rysähtelivät peltikatolta, joki päästi ohuen jääkantensa alavirtaan, ja pikkutirpat harjoittelivat varovasti keväisiä laulujaan. Ilmassa oli aavistus meren tuoksua. Lienee tuulen mukanaan tuomaa. Ulkona aisti muutoksen. Pysähtynyt talvi alkoi muuntua virtaavaksi kevääksi. Ihan vain aavistus, mutta tarpeeksi selvä ero.

Joka päivä rahtusen enemmän valoa.

Päivä pitenee kiihtyvää tahtia, vaikka hiljalleen vaatimattomat seitsemän minuuttia päivässä. Mutta viikossa se onkin jo tunnin verran lisää valoisaa aikaa. Vauhti kiihtyy koko ajan, joten reilun kuukauden päästä ollaan jo tasoissa yön ja päivän välillä.

Lumikellot on kevään ihmeitä, joita odotan kovasti.

Nyt alkaa aika, jossa saa pidellä kiinni hatustaan vauhdin lisääntyessä. Sen tuntee omassa energiamäärässään, joka nousee valon määrän myötä. Ei tämä vanha kone kiihdy nollasta sataan kovinkaan nopeaa, mutta alkaa vähitellen päästä vauhtiin - ainakin ajatuksissa.

Minusta on aina yhtä merkillistä, kuinka paljon vuodenajat vaikuttavatkaan elämään. Oma vuoteni menee suurin piirtein siten, että marraskuusta helmikuun loppuun vietän talviunta. Mikään ei oikein kiinnosta ja unta tarvitsee paljon. Ideat on vähissä ja elämää raahustetaan päivästä toiseen ilman suuria odotuksia. Syön mielellään ja paljon, joten lihon päätyen vihaamaan vatsaläskejäni. Silti en viitsi tehdä asialle mitään.

Kaikki pysähtyy ja jäätyy.

Helmikuusta eteenpäin elämä virtaa jälleen talvikohmeuden jälkeen. Hiljalleen ja kiihtyvää vauhtia ideat alkavat pulppuilla ja suorastaan patoutua kevätvirran lailla. Unta tarvitsee vähemmän ja aktiivisuustaso nousee - paino puolestaan laskee suurin piirtein tekemättä mitään. Kärsimättömyys lisääntyy, koska pihalle ei pääse tekemään lumen vuoksi paljon mitään. Sijaistoimintoina rakentelen, remontoin ja ideoin.

Ryhmäruusujen maakin syntyi talvisen unelmaideoinnin jälkeen. Yhden talven
yli selvisi monta ryhmistä, kuten kuvan 'Dolomiti'. Jatkoa odotan jännässä!

Kausi repeä heti kun hanget sulavat. Kulotan, haravoin ja aloitan kevään projekteja. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä, sillä tehtävääkin on tosi paljon. Elämä siirtyy ulos puuhaamaan. Ruokaakin laittelen mieluiten pihagrillissä, koska samalla voi vaikka kitkeä lähiympäristöä. Puutarhassani on vallalla hetken illuusio siitä, että tänä vuonna kaikki pysyy ojennuksessa ja hallinnasssa. Aktiivikautena paino laskee koko ajan. Kesä- ja talvikauden painoero on noin kahdeksan kiloa.

Kuka syömään ehtii, kun on niin paljon ihailtavaa puutarhassa?!
Kuvassa punainen sinivuokko.

Kesän kuluessa kukat kukkivat ja kukoistavat, kitken ja kastelen, sekä korjaan lopulta satoa. Vähitellen alkaa taas homma karkaamaan lapasesta - yhden nurkan kitkettyä toiset ehtivät jälleen rehottaa. Aika ei riitäkään kaiken työstämiseen. Joidenkin kohteiden osalta luovutan, koska ei vain kerkeä - luonto ehtii voimallisesti edelleni. Itselleni tärkeät kohteet pysyvät kuitenkin kuosissa, mutta reuna-alueiden suhteen on pakko luovuttaa jälleen kerran. "Ensi vuonna uudella tarmolla" päätän joka vuosi.

Loppukesän runsaus pursuaa kukkien lisäksi myös rikoissa ikävä kyllä.

Syyskesästä aika kuluu sadonkorjuuseen, mutta silloin myös saan usein jotain pieniä unelmaprojekteja tehtyä loppuun. Viime kesänä se oli pensasruusujen istutuksia, enkä tulevalle kaudelle ole vielä rakentanut suunnitelmia. Paljon on täysin loppuun vietyjä projekteja tekemättä, joten niistä nyt ensin voisi valita toteutettavat.

Viimeinkin viime kesänä istutin puutarhaani 'Ritausma' ruusun!

Syys-lokakuun aikan tulee viimeinen tehopiikki, jossa puristetaan loput projetit kasaan - koska talvi painaa päälle. Kausi paketoidaan lokakuussa valkosipulien ja kevätkukkijoiden istutuksella. Sitten iskee talvikooma, jota kestää helmikuun loppuun. Sitten aloitetaan vuodenkierto jälleen uudestaan.

Sato varastoidaan maakellariin pitkän talven iloksi ja hyöydyksi.

Siinähän se taas heilahti yksi vuosi elämästä :) Sujuuko sinunkin vuotesi yhtä ennakoitavasti samaa latua?