keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Ryhmäruusujen maan heräämys ja kevään parhaat puut

Talvi yllättää pääkaupunkiseudulla joka vuosi, mutta nyt pääsi kevät yllättämään Pohjanmaalla. Tästä toki selvitään ihan nohevasti, mutta kovasti teettää työtä pysyä vauhdissa mukana! Muutama otos kevään parhaista puista - näitä toki riittää lisempääkin.

Usein kehumani kirjometsävaahtera 'Drummondii' kevään alussa.
Tämä on Valon Tuoja. Täysin kestävä V-vyöhykkeelläkin.
Kasvit ovat talvehtineet erittäin hyvin, ja toukokuun lämmöt innostivat julmettuun kasvuun. Kuivuudesta tuli seuraava rajoitin, mutta keinokastelulla voi parsia jotain kantteja. Joka paikkaan ei sadettimet ehdi ja yllä, joten on pakko tärkeysjärjestellä kastelua. Nyt on tosi kuivaa. Viimeksi satoi 4.5.2018, eli vanhanaikaiseen tapaan toukokuu oli kuiva. Toivon vanhanaikaista kesää poutakausineen ja lämpöjen keralla. Näitä halvatun kylmiä ja kurjia sadekesiä on katsottu nyt kolme peräkkäin.

Toinen "Osta heti pois jos näet" kasvi on saksanpihlajan hopealehtinen versio
'Magnifica' tai 'Lutenscens'. Todella hieno kesän hopeisena pysyvä lajike.

Sitten se minua itseä rankimmin hytisyttävin osio postausta - ryhmäruusujen maan talvehtiminen! Ryhmäruusut istutin viime kurjan kesän hyytävinä alkuhetkinä. Tantaulta ja Kordesilta tuli Ruusukummin kanssa yhteistyönä hiottu setti. Suurin kiitoksin hänen kokemustensa jaosta - nyt korjataan innostuksen satoa!

Tämä 'Baronesse' on talvehtinut jo kaksi talvea! Vahvat versot nousevat!
Olen ryhmäruusujen maan suojannut vain tyvimultauksella, kun talvi oli niin lempeä. Maa lumen alla ei jäätynyt ollenkaan. Kevään saatossa levittelin tyvimultauksia vain laajemmalle, ja kastelin maan hyväksi. Nyt sieltä pukkaa versoja ylös ihan tosissaan!

'Piano'n vahva verso puskee punaisena maasta.
Olen ihan otettu ja syvästi ilossa piehtaroiva - nämä talvehtivat! Ja tulevat kukkimaan viime vuotista tukevammin versoin. Ensimmäinen tiukka talvi on voitettu!!! Tulevaisuuteen en lataa yhtään mitään toiveita. Tämä yksi talvi voitettuna on parasta mitä voisi kuvitella - enemmän kuin missään toiveissa!

Pienestä ruusunkin versot pinnistävät kasvuun. Jokaista silmua tervendin
suurella ilolla - kasvuvoima kun on mitä huikein!
Pohdin hirveän kiivaasti kevättalvella, että tilaisinko vähän lisää ryhmäruusuja Saksasta. En tohtinut, sillä näiden menestymien on ihan äärirajoilla. Päädyin katsomaan miten viime kesän istutukset selviävät. Edelleen noin yhdeksän neliön tila hyvin suojaisaa ja aurinkoista tilaa on vapaana istutuksiin. Ehkä ensi keväänä tilaan lisää ryhmäruusujen lajikkeita. Katsotaan mitä tämä kesä tarjoaa antina. Mutta taas olen yhtä rohkeaa unelmaa rikkaampana! Talven koittaessa taas  pohdin talvetuskonsteja kunkin vuoden tuomiin haasteisiin vastaten.

Kirsikat kukkivat! Ihan valtava kukkarunsaus - ja pölyttäjiäkin piisaa. Satoa voi saada taas!

Kulunut talvi ei ole tuonut mitään isompia tuhoja. Myyrät pistivät poskeensa pari ei-niin-tärkeää kuusamaa. Ei kummoisiakaan menetyksiä siis. Tästä on ilo jatkaa kohti syvenevää kesää, joka näyttää paljon paremmalle kuin aiemmat sysikylmät ja susisurkean sateiset kesät. Hymyillen mennään päivä kerrallaan - iloa ja valoa loppuviikkoosi!!!



13 kommenttia:

  1. No on terhakan näköösiä ruusunalakuja. Kyllä niistä passaa orottaa kunnon kukkaloistua. Talavi oli kasviille pitkästä aikaa suatuusa. Mukavaa vaihtelua, ettei aina tartte itkiä ja surkutella menetyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukavaa vaihtelua! Kylmät ja kosteat kesät eivät ole olleet tarhurille jos kasveillekaan suotuisia. Viime kesänä kuitenkin ne kasvit, jotka onnistuivat pinnistämään kukkaan kukkivatkin pitkään. Ruusut mätänivät puolestaan sateisiin. Harmitti. Nyt on odotukset lämpiminä, mutta kaikkihan on lopulta kiinni säistä. Toivoa sopii aurinkoa!

      Poista
  2. Vaahtera on upea ja hyvin on ruususi talvehtineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 'Drummondii' on koko kesän sykähdyttävän hieno! Ruusut ovat olleet iloinen yllätys. Nyt huolehdin kastelua - lannoitus on alkuunsa jo annettu. Odottaminen tässä tapauksessa on kivaa - toivon kukkia!

      Poista
  3. Onneksi talvi oli suotuisa ja saatiin jo kesän lämpöä enemmän kuin monena vuonna yhteensä, vaikka tämän viikon hyytävät kylmyys ja myrskyt tekivät selväksi, ettei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan. Vanhanaikaista kesää minäkin odottelen kovin!

    Iloinen asia, että ruususi noin pontevasti maasta nousevat, ajatellen että kaukaa ne sinne teille pohjoiseen ovat matkustaneet, mutta hoito on ollut hellivää ja asiantuntevaa, siis ei ihme. Tuo 'Drummondii' on herkku ja hankintalistalla, tarkkana täytyy olla josko tuon pihlajaherkunkin löytäisin. Särkän reissu kyllä kuumottelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särkällä on 'Drummondii'ta, mutta tuon hopealehtisen saksanpihlajan löytyminen on ihan tuurissaan. Omani hain Virosta. Tervetuloa käymään täälläkin, jos Särkälle asti päädytte. Olemme ihan vain muutaman kilometrin päässä toisistamme.

      Kylmää täällä on öisin vieläkin, vaikka myrskytuulet ovatkin jo rauhoittuneet. Hallaa ei onneksi ole ollut, mutta pohjoisen kantin tuuli hyytää ikävästi edelleen. Viikonloppuna lupaavat lämpenevää, mikä kiitoksella otetaan vastaan!

      Poista
  4. Ruusujen vankat versot kertovat niiden selvinneen talvesta hyvin. Jokunen tappio puutarhassa on miltei itsestäänselvyys, mutta niiden yli pääsee helposti tällaisten onnistumisten avulla.
    Lämpimämpää on luvassa ja sadetta toiveissa. Hyvällä mallilla kaikki kuitenkin. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tosi jännää nähdä, miten ruusut pukkaavat nuppuja kesän mittaa! Syyspuolen kesä on kanadanruusujen ja ryhmisten aikaa. Jännällä odotan!

      Sadetta tuli tänään tihkuna, mutta jonkin verran se kasteli kuitenkin. Ei huikeita, mutta kaikki tuli tarpeeseen.

      Poista
  5. Onpa kaunis vaahtera!
    Onpa tuolla aeimmassa postauksessa komeita talvivalkosipuleita. Minä vasta harjoittelen. Ekan talven jälkeen ei noussut kuin muutama. Nyt toisella yrityksellä lähtivät kasvuun :D Kasvilavassa yritän kasvattaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjometsävaahera on yksi minun syviä rakkauksiani puutarhassa. Se niin tuo valon luokseen. Asiaa korostaa punapähkinän syvä punaisuus siinä vieressä.

      Toivotan hyvää satoa valkosipuleillesi. Mielestäni niille on ihan vain pari niksiä menestykseen - eli runsaasti lannoitusta (meillä hevonpaskakompostia), kattaminen ja kastelu. Kattaminen vähentää kastelunkin tarvista. Mutta on ne niiiin mahtavan makuisia, että ihan pakko on niitä viljellä. Meillä valkosipuli on yhtälailla ruokaa, maustetta ja lääkettä.

      Poista
  6. Tein kuten neuvoit, leikkasin maata myöten talven mustuttaman ruusun. Ja nyt se puskee polvenkorkuista kasvua jossa taitaa olla jokunen nuppu. Kiitos siitä, se on hieno vaalean pinkki engelsmanni <3 Olisin nyhtänyt ylös juurineen, onneksi kysyin sinulta <3

    Kohta nähdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti olla hetken kärsivällinen :D Useimmat lehtipuut ja -pensaat vesovat uudet versot, jos entisille käy kehnosti. Aina kannattaa yrittää.

      Odotan kovasti taas elävin silmin näkemistä!

      Poista
  7. Ihanaa, että ruususi selvisivät talvesta! Se on iso palkinto puutarhurille kun rakkaat kasvit lähtevät kasvuun :) Ihania erikoisuuksia nuo puut! Ihailin juuri tuollaista kirjavalehtistä vaahteraa tuttuni pihassa ja tokihan sellainen täytyy itsellekkin jossain vaiheessa hommata :)

    VastaaPoista