Ihanan illuusion nautinto!

Elämme kesäkuun 10. päivän iltaa. Olen puuhannut koko viikonlopun puutarhassani tuntien suurta iloa ja onnea. Hyötymaa on istutettu - vain mansikan taimet puuttuvat. Ja nekin on vartissa haettavissa Särkän perennataimistolta.

Kaikki katettuna kasvussa. Lähinnä taloa odottaa mansikkamaa paljaana istutustaan.

Nyt on puna- ja keltasipulit muovin alla juurtumassa, ja yrtit sekä salaatit kylvetty. Hyötymaan on kitketty, katettu ja kasteltu. Käytäväkankaat on levitetty taas suojaamaan rikkojen invaasiolta. Tilanne näyttää olevan hienosti hallinnassa. Se on illuusio eli havaintoharha.

Kivipuutarhan alangossa on suuria perennoja. Silta menee yli joen kohti merta.

Kivipuutarhassa vietin tunteja kitkien, haraten ja kattaen pussimullalla. Istutin tulevaisuuden toivoja, eli mm. Swertian kahta muunnosta: S. perennis ja S. perfoliata. Toiselle on suomenkielinen nimikin, eli se on viirutähtiö. Nämä ovat katkeroiden sukuhaaraan kuuluvia harvinaisuuksia. Tuo S. perfoliata minulla olikin aiemmin, mutta se kuului tappotalven 2015/2016 menetyksiin. Yksi kerrallaan metsästän aarteitani takaisin. Aika hupaisaa on se, että tuosta minun kasvista keräsin siemeniä Särkälle, josta sain siis nyt takaisin taimena aarteeni!

Viirutähtiö eli Swertia perfoliata kuvattu elokuussa 2013. Tämän lapsosia nyt istutin!

Isossa puutarhassa näyttää kaikki olevan iloisesti kasvussa, eikä rikkat pääse juhlimaan. Aina laajassa puutarhassa on jokin paikka rempallaan, mutta juuri nyt silmä lepää siistissä, kukkivassa puutarhassa. Tämä on illusio, jonka tiedän olevan hetkellinen havaintoharha. Hetkessä rikat roihahtavat, jolloin sotatilassa voi joutua kuittaamaan tilapäisiä tappioita.

Kitketty, katettu ja kukkiva. Käytävät on vielä kunnostamatta, mutta vielä
olen tilanteen herrana. Illuusio romuttuu noin neljässä viikossa :)

Siistiä järjestystä on kivaa katsoa. Tässä vaiheessa alkukesää kiveysten kivetkin
näkyvät. Loppukesästä kasvusto ryöppyää ylitse.

Kastelun tarve on jatkuvaa. Onneksi on kaksi isoa pumppua, jotka vetävät jokivettä letkuja myöten ahkerasti. Ruusumaille on nyt ihan oma painevesiautomaatti, joka huolehtii ruusuista, kasvihuoneesta ja tarvittaessa koko Arbetorumista. Toinen pumppu on hyötymaalle ja koristepuutarhaan. Hyvin riittävät, vaikka kuivaa kestäisi pitempäänkin. Onni on oma joki ja tekniikka vesihuoltoon!

Kanadanruusujen koemaa kasvaa upeasti. Ruusuja on hellitty ihan omalla kastelu-
systeemillä. Vaikka tulisi kuivakin kesä, niin kukinta ei näivety kuivuuteen.

Olen nauranut koko viikonlopun tälle illuusiolle, että lähes hehtaarin puutarhan rikat saisi pysymään kurissa. Viime pirullisena kesänä ei jaksanut kontata kylmässä vesisateessa, jolloin vesiheinät ja muut ei-niin-rantut rikkaruohot juhlivat perusteellisesti. Nyt niiden siemensato itää iloisesti.

Paraatipenkin lantakate lannoittaa ja peittää maan.

Mutta tässä hauskassa harhakuvassa on mukavaa elää. Rikkaruohot on siitä viheliäisiä, että alkuunsa ne näyttävät kovin vaatimattomille. Heti kun niille kääntää selän, niin johan niistä sikiää oikeita monstereita! Ajattelin tänäkin vuonna olla tarkkana tarttumaan haraan. Tiedän jääväni häviölle jossain vaiheessa. Niin vain käy ihan joka vuosi!

Paraatipenkissä valkosia narsisseja ja profeetankukkaa. Sekin hieno erikoisuus.

Nyt on viikonloppu nautittu alusta loppuun. Vielä aion käynnistää grillin, heittää siihen maukkaat pihvit ja lisukkeet paistumaan. Jäi vähän iltaan syöminen, kuten aina kun on tähdellisempääkin puuhattavaa.

Meillä on vasta nyt omenankukkien aika! Kyllä  käy juuttanmoinen pörinä puissa. Näistä on iloa mettiäisille!

Iloa viikkosi! Säät on mitä sattuu, mutta plussan puolella mennään!