sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kukkenheimin kuulumisia ja Rosen ripset

Olipa aivan ihana intensiiviviikonloppu! Hirnakka päräytti pihaan perjantaina. Mukana oli kolme kiuruvetistä maatiaiskanaa, jotka sujautettiin Kukkenheimiin tekemään tuttavuutta muun kotkolauman kanssa.

Orsilla oli nuorikoille turvaa, sillä kanaparveen sujuttautuminen vaatii
nokkimajärjestyksen uudelleen asemointia. Kauniita kanasia!
Kukko oli todella innoissaan uusista nuorista rouvista, mutta olivat mokomat kovin ujoja. Vanha kanakaarti puolestaan oli odotetun nuivaa. Nokkaa oli tarjolla joka käänteessä. Onneksi on iso tarha, jossa löytyy väistämisen paikkoja runsaasti.

Kolmen nuorikon rohkelikko lähti ekana muiden kanojen seuraan. Tosin
viisaasti valitsi tarhassa orrelta seurata tilanteita.
Hirveää oli wanhain rouwain purpatus ensimmäisenä iltana. Orsille menoon kuluikin moninkertainen aika. Mutta viimein laskeutui rauha Kukkenheimiinkin. Me Hirnakan kanssa ehdimme grillata herkullisen iltapalan, jonka huuhdoimme alas muutamalla lasilla viiniä. Elämän parhautta ystävän kanssa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia kaikessa rauhassa!

Tämä vaalein tulokas on se kaikkein ujoin.
Minulla oli takana työpäivä, ja Hirnakalla melkoinen taivallus Joenkaupungista Raaheen. Puolen yön maissa olimme molemmat ihan kypsiä unten maille. Lauantaina lähdimme iloiselle turneelle Särkän Perennataimistolle, josta löysimme molemmat mukavia istutettavia. Hirnakka lähti koukkaamaan Kainuun pit-stopin kautta Karjalaan, ja minä palasin kotipesään vastaanottamaan koko nuoriso-osaston kumppaneineen. Pidettiin kunnon grillijuhlat, johon saatiin mummokin mukaan. Siinä ilta kului hyvinkin pitkälle.

Viimeiset myöhäiset tulppaanit hehkuvat. Tämä on 'Candy Club'
jonka yksi kukkavarsi on kuvassa. Kukat tulevat rypppäinä aluksi valkoisina.
Puutarhassa en ehtinyt kovinkaan paljon ryönäämään. Onneksi kastelun voi asemoida kuhunkin paikkaan, ja antaa vain rallattaa. Kuivuus on ankaraa. Luvassa on sadetta, mutta uskon vasta kun näen. Niin luvattoman monta kertaa sataa merellä ja maalla, mutta tämä rantakaistale vain jää ilman kostuketta.

'Candy Club' kukinnan edistyessä muuttuu punaiseksi. Kuvassa on yksi maahan
kaatunut kukkavarsi. Kaikki kukat on siis yhdessä kukkavarressa. Paras tulppaani!
Intensiivinen viikonloppu oli ihanan voimaannuttava. Oli tosi ihanaa nähdä Hirnakkaa, ja oman pesyeen yhteen saaminen on aina yhtä juhlaa. Pahnueen pohjimmainenkin lähtee heinäkuun alussa kotoa muuttaen Raahesta vuokraamaansa yksiöön. Wau - kaikki ipanat on saatettu siiville ja lentoon! Minä ja Maestro jäädään kahdestaan. Tai no toki henkilökuntaan kuuluu 10 kanaa, kukko, koira ja kuusi kissaa. Mutta lapsista viimeinekin aloittaa omat siiveniskut ja nosukiidon maailmalle. Jokin pykälä on saatettu loppuun. Tai noh... kyllähän tätä huolehtimista vain piisaa lopuksi elämää.

Sinivaleunikon lajike 'Lingholm'in sanotaan olevan se kaikkein kaunein.
Aiemminkin olen tätä yrittänyt, mutta nyt se talvehti. Jännää!

Loppukevennyksenä Rosen tuunaamisen saattaminen maaliin viimeinkin. Puutarhurin pirssi:

Rose ja ripset. Oh my...!

Hilpeä, naurettava ja omituinen. Ihan hassu! Saattaa olla että huomenna töihin ajaessa 100km/h kuuluu pari kertaa vain "vips", ja ripset ovat tiessään. Mutta sentään pari kuvaa jää muistoksi. Kiinasta tilaten ripset tulivat postissa vain 3,5 euron hinnalla. Menetys ei ole siis suuri.

Nauramatta tuota ei vain katso!

Iloa ja valoa viikkoosi! Pikkukesä alkaa loppua ja Isokesä alkaa. Juhannusta odotellaan, ja sateita tosiaankin toivotaan jo. Joka tapauksessa hymyä suupieliisi!

26 kommenttia:

  1. Rose on kuin karkki, ihana piristys ja kaikki pian tuntevat autosi ja iloisen kuljettajan!

    Nuo ystävien tapaamiset ovat niin ykkösjuttu! Voimaannuttavia ja lataavia! Varmasti teillä oli paljon kaikkea puhuttavaa ja jaettavaa, tuskin naurulta vältyitte :D. Särkällä varmaan kului tovi jos toinenkin, aarreparatiisi, jonne halajan ja joskus tulenkin. Ja uudet neidot kanalassa, kukko oli varmaan tosi innoissaan. Vanhat kanat aina marmattavat, sellaista se elämä vain on :D.

    Perheen kanssa on aina mukavaa - ihan parasta - olla yhdessä ja tosi hienoa, että äitisikin pääsi mukaan, varmasti häntä ilahdutti nähdä jälkikasvun olevan matkalla maailmalle ja siipien kantavan, sitä me kaikki vanhemmat toivomme ja siitä olemme iäti iloisia! Joskus tosi maailma potkii päähän enemmän tai vähemmän, silloin meitä vanhempia taas hetki tarvitaan! Ollaan onnellisia elämästä ja ihanasta perheestä - aina se ei ole itsestäänselvyys!

    Iloa ja valoa Juhannusviikkoosi! Meillä sataa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi, Saila! Hauskaa oli kyllä nähdä taas Hirnakka. Etäisyyden vuoksi emme usein elävin silmin tavatakaan. Siksi sitä riemullisempaa aina kohdalle osuessa.

      Ja viimeisen lapsen lähtö ei tunnu yhtään haikealle - hassua kyllä. Iloinen olen, että oma elämä ja niiden toteuttaminen tuntuu hänestä hyvälle ja tässä hetkessä tärkeälle. Nyt riittääkin tarpeiden kasaamista, että oma elämä pääsee mukavaan alkuun. Perhe on kovin, kovin tärkeä!

      Juhannusviikkoa eletään - sadetta toivon kovasti, mutta tämän päivän saalis oli vain vaivaiset 2,5 mm. Enempi tarvitaan.

      Poista
  2. Kiva postaus, kiitos tästä. Varmasti oli mukava tavata Hirnakkaa, luin juuri hänen postauksensa. Omien lasten muuttaminen pois kotoa on aina iso kokemus, tuntuu että se viimeisen lähteminen on kaikkein haastavinta. Elämässä alkaa ihan uusi vaihe. Ihanasti tuunattu puutarhurin auto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisesti odotan tätä "kaksi vanhaa varista" elämänvaihetta. Toki koira, kissat ja kanat tuottavat härdeliä edelleenkin. Eikä lapset kaukana ole. Luulen äidin ruokapatojen kiinnostavan edelleenkin :)

      Rose saa ihmisten huulille hymyn, ellei peräti naurun :)

      Poista
  3. Olipa ihana, hyvänmielen postaus!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Iloisena olen koko viikonlopun annista - ystävät ja läheiset ovat tärkeitä, enkä itse ehdi/jaksa/pysty lähteä heitä aina tapaamaan. Onneksi jokainen tietää minun ja meidän olevan täällä. Ovet on aina auki.

      Poista
  4. Mainio pirssi :-D
    Ja onpa ujo blodi siellä kanalassa, toivottavasti yhteiselo alkaa sujua ja kukkokaan ei liikaa ahdistele ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukko on tosi herrasmies. Kovasti kosiskelee, mutta ei väkisellä yritä. Koittaa saada nuorikot viihtymään, ja tarjoaa turvaa vanhoilta kääkiltä. Kukolla on aina paikkansa parvessa, ja tosi tärkeä sellainen.

      Poista
  5. Voi, miten kiva oli kuulla Kukkenheimin kuulumisia pitkästä aikaa! Onnea uusien tulokkaiden johdosta! Ihania ovat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkenheimissa on kaikki onnellisesti. Nuoret juoksevat pari pyrähdystä kauemmas vanhojen nokkasuilta. Siitä se järjestys muotoutuu. Ketään ei jahdata henkihieveriin, mutta vanhat näyttävät nuoremmille paikkansa. Onneksi tarha on suuri, ja siellä on paljon tilaa väistää kärttyisää vanhaa kotkoa.

      Poista
  6. Paljon mahtui yhteen viikonloppuun! Hyvää vointia uusille ja vanhoille kanasille🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan intensiivistä iloittelua oli koko viikonloppu. Kanatarhaan on nyt laskeutunut rauha, kun järjestys on nujakoitu selväksi. Nuoret kanaset on nöyriä, joten jokainen vanha kana on saanut päteä roolinsa selväksi.

      Poista
  7. Nokkimisjärjestys ei siis ole mikään urbaani legenda, vaan kanalasta ihmisten kopioima toimintamalli.
    Mukavia kuulumisia kaikki; ystävien vierailut puutarhakaupoilla ja grilliruoalla maustettuna ovat ihan ykköslaatua. Rose kaikkine ripsineen tulee kääntämään päitä. Varaudu takapuskurissa hellyyttä osoittaviin audikuskeihin.

    Lapset kyllä muuttavat omilleen, mutta kuminauha ei katkea milloinkaan. Jossain vaiheessa tapaavat vielä monistautua ja palata ainakin tilapäisesti kotimaisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkimisjärjestys ihmisillä on puistattavaa. Olen työurani tehnyt aina asiantuntijaorganisaatiossa, jossa tavoite on tärkein. Siihen puserretaan jokaisen tekijän osaamisesta parhaat palat, että tavoitteeseen päästään. Kanoilla ja monilla työpaikoilla ei ole näin. Nähty on nyt tämäkin.

      Ihmiset nauravat Rosen nähtyään, mikä olikin just se tarkoitus - tuoda iloa. Toivottavasti Audit ja Bemarit ei pussaa puskuria kuitenkaan. Tuolla ei pääse alta karkuun.

      Ja jännää on nähdä lasten lento maailmalle. Aina on tarjolla tuki ja neuvot. Varmaan joskus vaikka ei kysyttäsikään. Tuo monistautuminen on varmaan jokin plusoptio joskus. Sitä pitää aatella ja harkita ihan erikseen. Outo ajatus!

      Poista
  8. Minä luotin sääennusteeseen ja jätin tänään kastelut väliin. Huomenna sitten kannan ja sadeta tämänkin päivän edestä jos sadetta ei tule.
    Viimeisen lapsen lähtö taitaa olla uhka ja mahdollisuus, yhden lailla siitä alkaa uusi elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pitkällisen kuivuuden jälkeisen sateen odottelu on piinallista! Jätin itsekin tänään kastelematta, ja toivon hiljaista vesisadetta tunteja kestävänä.

      Uudenlainen elämä on tosiaan edessä. Ilolla sitä tervehdin. Tuntuu uskomattomalta, että näin äkkiä pääsi tähän saakka - lasten kotoa lähtöön viimeistä myöten! Muistan niin elävästi sen hetken, kun nuorinkin oli noin kaksi vuotta. Silloin tuntui, ettei nämä koskaan kasva isoiksi. No ihan hups vain, kun aika olikin vierähtänyt kotoa muuton aikaan. Ihmeellistä!

      Poista
  9. Paljon kivoja tapahtumia voikin mahtua viikonloppuun.
    Pahnan pohjimmaisen lähtö kotoa on aina haikeaa, mutta kuuluu olennaisena osana elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan tiedä onko se haikeaa, mutta muuttaa elämän arkirutiineja kyllä. Oikeastaan tunnen ylpeyttä, että lapsi haluaa oman elämän.

      Poista
  10. Toivottavasti saatte sadetta. Täällä satelee nyt joten on hyvä aika blogikierrokselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadetta tuli 10 mm! Voi onnea koko luonnon puolesta!

      Poista
  11. Onnea matkaan ja pitkää munausuraa karjalan keltakinttukanasille ! Hupaisat yksittäissulat paksussa ahterissaan tepastelleet pulskat rouvat olivat kieltämättä vähän närkästyneitä kun nuoret neidot lehahtivat maisemiin. Pulina oli hetkittäin kovaäänistä. Kukkoreppana yritti kai jotain välihuutoja tehdä mutta yleiseen hälinään nekin yritykset katosivat. Onneksi nyt on rauha maassa ja joku roti kanalassa.

    Vielä kerran kiitokset vieraanvaraisuudesta ja kaikesta ! Toivottavasti nähdään pian. Viimeistään ensi keväänä haen sen varaamani sinisarjan korvikkeen. Varasin niitä kolme, koska ryhmä. Ja morsiusleinikkiä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorokausi niillä meni kaakattaessa, mutta äkkiä rauha laskeutui. Nuoriso puikkii wanhojen rouwien seassa nopein kintuin, joten tasapaino on taas saavutettu.

      Öh - löysin omasta penkistäni viime syksynä istutettua "sinisarjan korvikkeita" eli Camassia leihchtiniitä. Olisiko se suomeksi jokin isotähtihyasinttti tjsp? Laitan kuvia - se on nyt nupulla.

      Poista
  12. Mikä ihana auto! Olen nähnyt kerran tuommoiset ripset liikenteessä, ja hyvä etten pudottanut silmiäni. Olin ihan huumaantunut, että mistä tuollaisia saa. Uskon, että tuollaisella autolla ajalevat ihmiset ovat ihan erityisiä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu käymästä ja kommentista - tuo auto saa ihmiset hymyilemään. Kiinasta tilasin muutamalla eurolla nuo ripset. Kestää minkä kestää. Ja tuollaisella autolla kehtaa ajaa sellaiset vähän hassut ja hymyilevät ihmiset. Tosikot ei tule edes kyytiin.

      Poista
  13. Wau, mikä puutarhurin pirssi! Ihana!

    Ystävät ja kanssasisaret ovat tärkeitä ja varsinkin grillijuhlien merkeissä!

    Kiva oli nähdä kukkenhaimiakin! Rattoisaa jussia sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rose on sellainen hyväntuulen auto, jonka kyydissä olo vaatii asennetta vieraammilta. Mutta se herättää hymyjä, jutteluja parkkipaikoilla - ja varsinkin lapset ihastuvat sen puhuttelevaan ulkomuotoon.

      Ystävät ovat aina tosi tärkeitä. Mukavaa viettää taas yhdessä iltaa ystävien kanssa, vaikka Juhannus hyvänä tekosyynä.

      Teille kans oikein mukavaa Juhannusjuhlaa!

      Poista