Hurrikaani Rieko ja ruusumaa kakkonen

Otetaan ensin pakolliset pentukuvat. Riekon eilinen päivä oli niin rankka, että päivä kului melkosestaan nukkuessa. Penikasta oli vähän veto pois, mutta unessa sulatetaan kokemuksia - niin varmaan koiravauvallakin.

Rauhallinen poseeraaminen onnnistuu joskus. Harvoin.

Illasta olikin sitten ihan järjettömän paljon energiaa, jota juostiin pihanurmella heti pitkän aikaa:

Hurrikaani tulee!

Kamera saa olla pentua kuvatessa sarjatulella. On se nopee!

Australianpaimenkoira on touhukas kaveri

Yhteiselo on alkanut suotuisissa merkeissä ja äkkiähän tämä pentuaika menee ohi. Siksi pitääkin valokuvata hartaasti muistojen vuoksi. Kiusaan teitä kuvilla ja tarinoilla.

Sitten se luvattu ruusumaa kakkosen päivitys. Kevät oli pitkän ja kylmä täällä Pohjanmaalla. Kaikki on 2-3 viikkoa myöhässä - myös minun ruusumaani. Sain kuitenkin apua kärräyshommissa:

Viaton ohikulkija tarjosi apua... ja joutui paskakuskiksi.

Sitten hajosi jyrsin, jota Maestro kunnosti taas toimivaksi. Aikansa siinäkin meni, kun osia piti vaihtaa. Lopulta pääsin jyrsimään. Eli perusmultamaahan lisättiin hevosen lantaa, tuhkaa ja jyrsittiin sekaisin.

Kasasta lisää multaa, jotta kasvualustaksi saadaan 60 senttiä.

Taas rakennetaan hartaasti kasvualustaa, sillä kaikki alkaa mullasta. Syvälle sekoitin hyvästi hevonpaskakompostia, päälle lisäsin multaa kasasta. Mittasin kasvualustan syvyyden tikulla ja mitalla.

Taimipasianssia

Lopulta välikäytävät on lapioitu, päällysmultaan sekoitettu turvetta ja istutus voi alkaa. Se on sangen työlästä, kun istutuskuopat on niin juuttaan syviä. Mutta pehmeään maahan on helppo kaivella. Joka kuopan pohjamaahan sekoitin vielä hevonpaskaa, laitoin vähän multaa väliin ja istuttelin taimet.

Topakoita ruusunalkuja pääsemässä juurtumaan maahan

Taimipurkki poikineen upposi syvälle multiin. Nupullahan nuo jo ovat, osa kukkiikin. Katteeksi ajattelin kokeilla mustaa multaa säkistä. Valmiista maasta ei ole kuvia, kun kamerasta loppui akku. Tulevaisuus näyttää kuitenkin sangen ruusuiselle!

Hurrikaani talossa!

Autossa istumista 1200 kilometriä kahdessa päivässä on urakka. Se on takana ja hyvänä syynähän oli pieni hurrikaani:

Australianpaimenkoira Goldenoldies Enjoy The Silence kahdeksan viikkoa.
Silmänsä ovat oikeasti ruskeat, mutta salama askaroi omiaan.

Tänään koitti kuopuksen todella pitkään odottama päivä, eli haimme Lopelta erinomaisen terhakan harrastuskoiran alun. Pentueen The Matami, joka päsmäröi myös ruokakupilla. Sen huomasi vyötärön ympäryksestä. Sanottakoon että pentupyöreyttä oli himpun enempi kuin sisaruksillaan. Pyöreyttä on hyvä ollakin, sillä täällä elo sujuu melko tavalla ulkona askaroidessa ja vapaana liikkuessa.

Tämä kuva on tiivistettyä onnea ja unelman toteutumista.
Penikka merkkasi heti Kuopuksen ihmisekseen.

Kissat ovat pyörähtäneet näköetäisyydellä pöyristyen näkemästään. Jokainen on tuijottanut hetken ja sitten reagoinut tapojensa mukaan poistuen nopeasti muualle. Nyt ne ovat tietoisia asiasta - talossa on TAAS joku ylimääräinen henkilökunnassa. Ja tarkistusten jälkeen se näyttäisi jäävän. Siinäpä kissoilla pohdintaa taas toviksi aikaa.

Työnimenä on Rieko, jonka taustalla on hurrikaanin nimi. Pieneltä hurrikaanilta tämä tuntuu, mutta lähempi tutustuminen antaa osviittaa onko nimi koiraa myöten.

Minäkö hurrikaani :D

"Rieko" on osoittanut jo hyvää tilanneälyä kissojen kanssa. Matkustaminenkin sujui alun pienen itkun jälkeen kuin vanhalta tekijältä. Pysähdyimme tunnin välein vähän jaloittelemaan, juomaan ja pissille. Autoon ei tullut yhtään pissiä. Tästä se pitkä kumppanuus alkaa!

Puutarhakuulumisa seuraavalla kertaa - ruusutkin jo pöhistelevät ja uusi ruusumaa vaatii päivitystä tänne. Minä vietän huomisen mammalomaa ja kuopus on vastuussa työpäivän aikaisista kasvatustoimista.

* Lisäys*
Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Pentu nukkui hyvin ja herättiin kerran pissille. Tämä veijari osaa jo pyytää itse ulos hädän hetkellä!

Kiivaan keskikesän tuokiot - hauskaa Juhannusta!

Kesä repesi kerrasta, vaikka nytkin on villasukkakelit juhannusaatossa. Luonnossa tapahtuu kaikki niin hurjan nopeasti. Pikavilkaisu kuluneen ajan highlighteihin:

Toveri Siili on ollut ilonamme iltaisin. Kiva veijari!

Siilin tuhinat kuuluvat iltaiseen äänimaisemaan. Se asustaa talomme alla. Erään iltayönä nähtiin kuitenkin seuraavaa:

Menossa siilien pitkäveteiset lemmenpuuhat.

Jopa löytyi paikalle sulhanenkin. Morsio oli vastahakoinen. Homma jatkui varmaan hamaaan aamuun asti, joten toivotaan sulhon sinnikkyyden poikivan siilivauvoja iloksemme.

Suuri onni ja riemu koitti tämän lastin myötä:

Lavallinen palanutta, turvekuivikkeista hevosen lantaa!

Voi onnea - jokunen kuutio hyvää paskaa! Tämä teki onnelliseksi. Toiset naiset vaativat koruja, kalliita lahjoja ja matkoja - minä onnellistuin pitkäksi aikaa kuormalla ehtaa paskaa.

Siinäpä sitä - koko vuoden tarvis kerta kippauksella.

Uusi ruusumaa sai höystönsä, entiseen lannoitus tuli samaa rataa ja moneen muuhunkin kohteeseen on levitetty lantakerros. Käytän sitä katteena, joka lannoittaa ja pitää maan kuohkeana.

Nyt vietetään kuitenkin Juhannusta, grilli jo lämpiää ja herkkuja on moneen lähtöön. Ihan hiljaa vain kotona hissutellen ollaan koko sakki, mutta huomenna Subaru starttaa etelän turneelle. Seuraava päivitys varmaankin sisältää vauvakuvia. Eli hauvakuvia.

Pihlaja 'Magnifica'

Hauskaa Juhannusta itse kullekin täällä piipahtajalle!

Minä lupaan

Lupauksia on ilmassa. Tässä tänään kuulemani lupaukset kuvina:

Minä lupaan hehkua kirkkaana kuin aurinko - narsissi

Me lupaamme tuoda väriä elämään - tulppaanit

Minä lupaa kukkia ihan pian - syreeni 'Holger'

Lupaan ehtiä ensimmäisenä kukkaan - Rhodo Aureum x Goldschtz

Lupaan olla hengissä - seitsensormiaralia
(Kalopanax septemlobus)

Lupaamme olla räväkä pari - 
kirjovaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

Lupaan olla herkkä ja kaunis - esikko

Olen lupaus tulevaisuudesta - ruusu 'Purple Rain'

Olemme lupaus kesästä!

Hauskaa viikon jatkoa  ja nauti kesän auringosta, lämmöstä ja ihanuudesta!

Kotkojen kesäaika ja arvoitus

Nyt tuli helteet Pohjanmaalle. Aivan kääntyi uudet tuulet, ja eilenillasta alkoi tosissaan lämpiämään. Siirsimme kotkot kesäaikaan, eli kannoimme parven yksitellen talvikanalasta Kesäkukkenheimiin.

Taksipalvelussa asiakkaat Kukkenheimiin

Tyttöjen kanssa pyydystettiin talvikanalan lokoisista oloista kanat yksitellen, ja kannettiin Kukkenheimin puolelle. Perinteisesti kanat vastustavat kiivaasti sylikyytiä, joten metakka oli mitä melkoisin, kun yritimme rauhoitella laumaa ja saada sieltä yksi kerrallaan kiinni. Heti kun kana on kiinni ja siivet taitettu sievästi vartaloa vasten, kana rauhoittuu räpistelemästä. Homma oli niin päätöntä, kuin vain kanalassa voi olla - joten naurettiin ihan katketaksemme! Kuopus sai kanasta naamalleen, ja minun syliin lensi ihan vahingossa Elvis-kukko paetessaan esikoisen kiinniottoa. Oli ylläri kukolle jos minullekin. Elvis huusi perinteisesti kuin syötävä koko kantomatkan.

Tipi the Bird oli helppo poimia syliin. Tässä tarkastellaan tuttua kesäkanalan
orsistoa tikapuineen.

Yksi kana pääsi pihalle karkuunkin, joten sitä piti jahdata aikansa. Kikattava kuopus jallitti kanarouvan lopulta uudelleen syliinsä. Lopulta kaikki olivat kesäkanalassa.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, niin kukko Nox ja kanaset eivät menneet
orsille kuin vasta puolen yön maissa. Oli vissiin liian jännää!

Ulko-ovikin tuli testattua - toimii kuten viime kesänäkin.

Maestro päätti vielä vähän tuunata Kukkenheimia kattamalla siitä lopunkin katon pellillä. Osa kattoa oli verkkoa ja osa peltiä. Viime kesän sateissa maapohja tahtoi liettyä, vaikka hiekkamaata onkin alla. Liika sadetta vain tuli jatkuvalla syötöllä. Siispä laajempi, sateenpitävä katto syntyy pikapuolin.

Onnellisia kanoja!

Lopulta heitetään arvoitus, joka nostaa tummanpuhuvaa olemustaan kukkapenkissäni. Tiedätkö mikä kasvi tämän on?

Koko on pieni, kukkansa kaunis!

Mukavaa kesäviikkoa - nyt voi kesäkukatkin pistää lopultakin ulos!

Taitaa tulla kesä!

Nyt on juhlat juhlittu ja toipuminenkin suoritettu. Arki alkaa rullata taas tuttua rataa, mutta nyt mielialaa kohottaa selkeä lupaus kesästä!

Tuurenpihlaja eli Sorbus 'Dodong' lupaa kukkia runsaana.

Kuvat on eiliseltä, eli tänään ollaan taas harpan verran pitemmällä. Ei vain ehdi kevään tahdissa blogia päivittää. Tämän illan askareina ahersin kesäkanalan valmiiksi kanojen kesälomaan. Täällä alkoi sade, joten olkoon kotkot vielä yhden yön talvikanalassa. Kesäresidenssiin on tuotu kolme kottikärryllistä hiekkaa, paikattu viime kesäiset maansiirtotyöt (kanat ovat kovia ruopimaan!), putsattu orret ja laitettu pehmeät pehkut kanamökin lattialle. Kaikki valmista - pari viikkoa myöhemmin kuin tavallista. Hidas kevät ja kylmät kelit ovat jarruttaneet tätäkin operaatiota.

Sulohelmipihlaja eli Sorbus prattii omaa paljon lehdyköitä!

Kevät harppasi viikonloppuna ihan ison askelen. Viherrystä alkaa olla joka paikassa! On tätä odotettu pitkään ja hartaasti!

Ensimmäinen pioninuppu Amurinpionissa (Paeonia obovata)

Penkeistä putkahtelee uusia versoja päivittäin. On ihanaa kiertää töiden jälkeen puutarhaa tutkimusmatkaillen ja iloisia jälleennäkemisiä kohdaten!

Pärskäjuuret eli Veratrumit on pohjoisia erikoisuuksia.

Joka kevät hiljennyn pärskäjuurten edessä. Ne nousevat ensimmäisinä, eivät pelkää pakkasia ja venyvät lopulta rutkasti toista metriä korkeiksi. Lehtien vekitys on graafisen tehokkaan näköistä. Ihan omanlaisia eläjiä ovat nämä! Kukkivatkin isolla kukinnolla lajikkeensa mukaisella värillä.

Kaukaasian pitkäpalko eli Arabis caucasica sentään kukkii runsaana!

Vielä on niukasti kukkijoita, mutta pitkäpalot hehkuvat valkoista väriään. Saman tekevät valkovuokkojen lajikkeet ja kiurunkannukset. Sipulikukat vasta aloittelevat. Eli ihan lähtöruudussa täällä ollaan - ja kaikki  kiva on vielä edessä!

Helmisaniaisen eli Onoclea sensibiliksen kiehkurat ovat viehkoja!

Kasvien kasvussa on paljon mielenkiintoisia värejä ja muotoja. Saniaiset ehkä sieltä kummallisimmasta päästä. Tykkään niiden kevälookista tosi paljon.

Nyt alkaa tosi kova vauhti puutarhassa. Toivon että minulla riittää voimia puuhata omaakin puutarhaa. Onneksi Maestro on tehnyt ison työn puutarhan kevätsiivoissa. Ehkä minäkin ehdin mukaan kevään kyytiin myös vapaa-ajalla!

Iloa keväästä  ja lämpenevistä keleistä. Kesä tulee tännekin viimein!

Juhlaa!

Valmistujaisia on tiedossa monessa taloudessa - niin meilläkin. Esikoinen saa valkolakkinsa lauantaina ja olen lapsestani hyvin ylpeä!

Punainen sinivuokko kukoistaa - enemmänkin kukkia tarvittaisiin!

Juhlat tuottavat kovasti tohinaa - siivousta ja leipomista piisaa. Tällä kertaa olen jopa palkannut apua tarjoiluun ja tiskaamiseen. Näin saan itse ihan uudenlaisen mahdollisuuden vain viettää juhlia seurustellen! Normaalisti juhlat on kova urakka etukäteisvalmisteluja ja tarjoilua. Pääsen paljon helpommalla nyt. Esikoinen itse leipoo ja laittaa kaverina, joten puolta helpommalla mennään.

Jalokiurunkannus eli Corydalis nobilis on vasta nupulla.

On ihanaa saada taas yhteen iso porukka sukulaisia ja ystäviä! Kävin jo eilen illalla manaamassa kylmyyden riivaamia kukkiani kirittämään edes vähän aukinaisia kukkia. Kelit eivät helli edelleenkään. Riivatun kylmä kevät. Ei vain voi mitään.

Anemone parviflora (en tiedä nimeä suomeksi, mutta vuokko se on)

Samaan aikaan on esikoisen muuttopuuhat hetkeksi takaisin kotiin, joten tunnit käy vähiin vuorokaudessa. Huomisen pidän vapaata töistä, jotta saan tehtyä kaiken tarvittavan. Tai edes tärkeimmät osat. Sitten huokaistaan lauantai-iltana. Well Done.

Iloa päiviisi, lämpöjä odotellaan ensi viikolla viimeinkin!